Kesämuistoja

12.10.2010 » Antti Moilanen

Kesä kului joutuisasti Oulun ja Muhoksen väliä autoillessa; kolmen kuukauden harjoittelu oli ohi ennen kuin huomasikaan. Jäljellä oli enää raportointi, jotta harjoittelujakson saisi kirjatuksi myös opintorekisteriin. Kesäisiä muistiinpanoja ja hämäriä muistikuvia läpikäydessä alkoi miltei epäilyttää ehtikö kesällä tosiaan tehdä kaiken sen mitä oli kirjannut paperille, niin paljon erilaisia asioita vihkon sivuilta löytyi.

Keväällä haettu ja myönnetty yliopiston harjoittelutuki mahdollisti harjoittelupaikan Metsäntutkimuslaitoksessa kesäkuukausien ajaksi. Harjoittelutuen ideana on, että yliopisto maksaa kolmen kuukauden harjoittelusta kahden kuukauden palkan ja työnantaja yhden. Työnantaja voi halutessaan maksaa myös yliopiston tukea suurempaa korvausta, mikä ei sekään ole harvinaista. Lisäksi harjoittelua voi sisällyttää kemian opintoihin maksimissaan kolmen kuukauden edestä, josta myönnetään 8 opintopistettä, eli kesäkuukausilta voi myös pienellä lisävaivannäöllä nostaa opintotukea.

Opintopisteiden saamiseksi pitää harjoittelusta laatia kirjallinen raportti ja toimittaa se ja työtodistus laitoksen amanuenssille. Raportissa tulee olla lyhyt kuvaus työnantajasta sekä esittely tehdyistä töistä. Töiden esittely tarkoittaa esimerkiksi analytiikan osalta käytettyjen menetelmien ja laitteiden kuvaamisen oikealla termistöllä käyttäen muun muassa työohjeista tuttua neutraalia tyyliä. Raportin laatimisessa on suureksi avuksi, jos pitää harjoittelun aikana päiväkirjaa tehdyistä töistä.

Oma raporttini valmistui muutamana hiljaisempana työpäivänä tehdyn sisällysluettelon mukaisesti. Töissä oli myös helppo kirjata muistiin laitteiden merkit ja mallit sekä käytetyt laiteparametrit (aallonpituudet ym.). Sisällysluettelon ja muistiinpanojen perusteella sain kasattua raportin muutaman kirjoitustuokion aikana. Valmista raporttia selatessa täytyi ihmetellen hyväksyä kesän saldo: vesien ja neulasnäytteiden analysointia kolmella eri laitteella käyttäen yli kymmentä analyysimenetelmää, näytteiden haku maastosta, kokouksia, luentoja sekä vierailu Vantaalle Metlan suurimpaan laboratorioon.

Raportin kirjoittaminen palautti mieleen myös harjoittelun sujuvuuden ja mielekkyyden. Olin nimenomaan harjoittelija, eli kaikki työvaiheet ja toimintatavat opastettiin selkeästi. Vaikka opastuksen jälkeen sain työskennellä itsenäisesti, oli minulla aina mahdollisuus kysyä neuvoa. Minulle tuli selväksi, että olen harjoittelemassa ja oppimassa, en urakoimassa.

Työtehtäväni eivät olleet kemistin, vaan laborantin tehtäviä, mutta mielestäni harjoittelu oli erittäin hyödyllinen laboratorion rutiinitoimien harjoittelun ja suurten näytesarjojen koko analyysiketjun hahmottamisen kannalta. Voisin kuvitella, että laboratorion esimiestehtävät ovat melko haastavia, jos ei omaa kokemusta laboratorion rutiinitoiminnasta…