Opettamalla oppii
22.10.2010 » Antti Moilanen
Kertaus on totisesti opintojen äiti. Omaehtoinen vanhojen asioiden kertaaminen vaatii kuitenkin valitettavasti yleensä sellaista tahdon lujuutta, jota ei ainakaan itseltäni tahdo löytyä.
Onneksi olen päätynyt tilanteeseen, jossa kemian perusteet tulevat tehokkaasti kerrattua; neuvon ensimmäisen syksyn kemian opintojen parissa puurtavia. Kaikki alkoi pari vuotta sitten, kun lupasin lähteä jo toisena opiskelusyksynäni tutoriksi aiemmin suorittamalleni kemian kurssille. Peruskursseilla tutorin tehtävänä on auttaa opiskelijoita harjoitustehtävien parissa ilmenevien ongelmien ratkomisessa yleensä kerran viikossa järjestettävissä harjoituksissa.
Toisten neuvominen on tehokas tapa kerrata asioita; ei riitä, että jonkin asian ymmärtää itse, vaan asia pitää myös osata selittää sellaisella tavalla, että kysyjäkin sen ymmärtää. Toisaalta opiskelijoiden oppimisen kannalta olisi tärkeää löytää tavat, joilla kysyjä johdatellaan oikean ratkaisun äärelle antamatta kuitenkaan suoria vastauksia.
Tähänastisten kokemusten perusteella tutoroinnin hyöty omalle ammattitaidolle ja itsevarmuudelle on ollut suuri. Mukavina bonuksina omalle kehittymiselle ovat olleet myös neuvomisessa jatkuvasti vastaan tulevat tilanteet, joissa annetuista neuvoista on opiskelijalle selvästi havaittavaa hyötyä sekä laitoksen maksama pieni tuntikorvaus.
Ei kommentteja artikkelille “Opettamalla oppii”
