Ensimmäinen vuoteni yliopistolla
10.02.2011 » Heli Liuski
Yliopistoon saapuminen oli hyvin jännittävä kokemus. Se toi mukanaan suuria muutoksia: muuttoa Sotkamosta uuteen ja vieraaseen kaupunkiin Ouluun, asettumista omaan asuntoon, tutustumista uusiin kavereihin ja tottumista yliopiston ilmapiiriin ja käytäntöihin.
Muuttokiireiden keskellä mietin montakin hetkeä sitä, että osaanko mennä oikeille kursseille ja miten minä saan selville kaikki mieltä askarruttavat asiat.
Matematiikan ja tilastotieteen opiskelijoille suunnatussa ”tervetulotilaisuudessa” istuessani yritin painaa päähäni kandidaatin ja maisterin tutkinnon kurssivaatimuksia, jotta tietäisin, mistä opintoni aloittaisin. Kaikkien uusien opiskelijoiden onneksi Oulun yliopiston jokaisella laitoksella fuksit eli ensimmäisen vuoden opiskelijat jaetaan pienryhmiin, joissa vanhempi opiskelija kertoo kaiken ja vähän enemmänkin yliopisto-opiskelusta. Kädestä pitäen neuvotaan mitä kursseja kannattaa käydä nyt ja mitä vasta tulevaisuudessa, mistä yliopiston kolkasta löytää sen oman luentosalinsa, jossa pitäisi huomenaamulla olla kuuntelemassa luentoa. Välttämätöntä informaatiota saa myös muista käytännönasioista, opiskelijoiden Lyyra-kortilla maksamisesta bussiaikatauluihin. Pienryhmäohjaaja myös kertoo sosiaalisista tapahtumista, joita ainejärjestöt ja kattokillat uusille opiskelijoille järjestävät heti yliopistoon saapumisen jälkeen. Sieltä löytyy niin fuksisaunaa, fuksisuunnistusta että Vulcanaliaa. Pienryhmäohjaus on suuri apu uudelle opiskelijalle ja ensimmäinen tarttumapinta uusiin opintoihin.
Ensimmäiset luennot yliopistossa ovat varmasti jokaiselle mieleenpainuva hetki. Ne nimittäin poikkeavat osaltaan aika paljon lukiossa totutuista oppitunneista. Matemaattisten tieteiden koulutusohjelman ensimmäisillä luennoilla kyllä tutkittiin tuttuja asioita, mutta hieman erilaisesta näkökulmasta kuin lukiossa. Pienen alkushokin jälkeen luennoilla käytävät asiat tuntuivatkin jo helpommilta kuin heti aluksi. Sekä matematiikalla että tilastotieteelle kurssit koostuvat luennoista ja laskareista eli laskuharjoituksista. Luennoilla käydään teoria, kun taas laskareissa käydään läpi tehtävät. Luentoihin voi sisältyä oppimateriaali eli pruju, mutta joillain luennoilla kaikki materiaali syntyy kirjoittamalla luennoitsijan muistiinpanot ylös. Lisäksi matematiikan laitos tarjoaa myös tuutortupa “palvelua”, jonne varsinkin ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat tervetulleita laskemaan tehtäviään vanhemman opiskelijan avustuksella.
Omia ensimmäisen vuoden luentojani olivat mm. matematiikan perusmetodit, lineaarialgebra 1 ja 2 sekä salausmenetelmät. Varsinaiset tilastotieteen opinnot alkoivat vasta ensimmäisen vuoden keväällä, jolloin luennoitiin tilastotieteen perusteet. Tilastotieteilijän ensimmäinen vuosi koostuukin hyvin pitkälti matematiikan kursseista aivan kuten matematiikan linjalla olevilla, joten minun opintojeni kehittymistä ei haitannut se että saavuinkin tilastotieteelle ns. matematiikan kautta. Ensimmäisen vuoden tilastotieteen kurssi on lähinnä pintaraapaisu tähän soveltavaan tieteen alaan, mutta jo heti toisena vuotena pääsee syventämään tilastotieteellistä tietoaan vaikeampien kurssien myötä.
Yliopisto elämään kuuluu myös osaltaan tottuminen yliopisto kulttuuriin. Itselleni fuksisuunnistus ja Vulcanalia olivat tapahtumia, jotka jäivät parhaiten mieleen ja joita on hyvä muistella myöhemminkin. Fuksisuunnistuksessa luennoilla ja pienryhmäohjauksessa syntyneet kaverisuhteet vahvistuivat ja syntyi opiskeluporukka, jonka seurassa muun muuassa laskettiin laskareihin vaadittuja tehtäviä. Sen myös ensimmäinen vuosi opetti, että on helpompaa pohtia laskuja yhdessä jonkun kanssa kuin miettiä niitä yksin omassa asunnossaan.
Ei kommentteja artikkelille “Ensimmäinen vuoteni yliopistolla”
