EGEA, maantieteilijöiden oma juttu

24.03.2011 » Suvi Saarnio ja Mikko Kiuttu

Kirjoitan tätä blogia todella haikeissa tunnelmissa aivan upean viikon jälkeen. Sain seitsemän uutta kaveria joiden kanssa vietin kaiken vapaa-ajan, sain puhua englantia, maistaa saksalaista perinneruokaa ja käydä uimassa avannossa. Tässä vain muutama asia, jonka maantieteen laitoksella opiskelu ja EGEA:n kuuluminen minulle mahdollistivat.

EGEA on lyhenne sanoista European Geography Association. EGEA:n tarkoituksena on tarjota maantieteen opiskelijoille ja nuorille maantieteilijöille verkosto jonka avulla vaihtaa tietoa ja pitää yhteyttä. EGEA järjestää erilaisia kongresseja, opiskelijavaihtoja ja julkaisee pientä lehteä. EGEA on perustettu vuonna 1987 neljän eri Euroopan maan maantieteen opiskelijoiden toimesta. EGEA:n kuuluu tällä hetkellä 80 yksikköä 28:ssa eri maassa.

EGEA:n kuuluvat yksiköt (esim. EGEA Oulu) pitävät yhteyttä ympäri vuoden. Keväällä järjestetään aluekongresseja jotka keskittyvät johonkin maantieteelliseen teemaan ja syksyllä kaikki yksiköt tapaavat vuosikongressissa.

Liityin viime syksynä EGEA:n ja viime viikolla minulle tuli tutuksi EGEA:n opiskelijavaihto. Vaihtoja järjestetään aika usein, ja ne ovat halpoja ja yksinkertaisia. Me järjestimme vaihdon Oulu-Tübingen (Saksa). Vieraamme Saksasta tulivat Ouluun perjantaina 11.3 ja viimeiset kolme vierasta vein lentokentälle maanantaina 21.3 klo 05.00. Vaihdon ideana on, että vieraat maksavat vain lennot, ja isäntä/emäntä (tässä tapauksessa oululainen maantieteilijä) tarjoaa majoituksen ja ruuat ja järjestää vieraille erilaista ohjelmaa. Me siis muun muassa kävimme laskemassa mäkeä Virpiniemessä, vierailimme Kemissä LumiLinnassa, uimme avannossa, tutustuimme Oulun keskustaan, pelasimme hankifutista, heitimme saapasta ja saunoimme ainakin kolme kertaa.

Vieraaksemme saapui neljä poikaa ja kolme tyttöä, ja he kaikki olivat todella mukavia ja heihin oli todella helppo tutustua. Torstai-iltana kun osa lähti takaisin Saksaan, oli tunnelma haikea ja tippa meinasi tulla linssiin. Kaksi poikaa ja yksi tyttö jäi vielä viikonlopuksi Ouluun, ja erityisesti heidän kanssaan ehti tulla todella läheiseksi, koska tämän vaihdon aikana vietin kaiken vapaa-ajan vaihtareiden kanssa. Maanantaina aamulla hyvästien hetkellä olikin pakko itkeä, koska tiesin että näemme vasta ensi syksynä kun teemme vastavierailun Saksaan Tübingeniin.

Nyt kun vieraat ovat lähteneet, on ollut todella haikea ja yksinäinen olo. Asun nimittäin yksin ja ehdin viikon aikana tottua siihen että minulla oli ”kämppis” ja että jokaisena päivänä ja iltana oli jotakin kivaa tekemistä tai muuten rentoa yhdessä oloa. Tämä vaihto oli aivan mahtava juttu ja siitä jäi todella hyviä muistoja. En malta odottaa että pääsen Saksaan ensi syksynä näkemään uusia ystäviäni uudelleen!

Tällaista vaihtosysteemiä ei tietääkseni ole muilla kuin maantieteen opiskelijoilla, en ole ainakaan kuullut että olisi. En itse ole ikinä ollut vaihdossa ja tämä oli helppo ja mukava tapa kokeilla millaista se olisi. Tämän viikon jälkeen mielessä pyöriikin, että ehkä sitä pitää vielä jonakin päivänä sinne vaihtoon lähteä. Ei voi muuta sanoa kuin että onpa mahtavaa olla maantieteilijä!