Esiintyminen kunniaan

18.03.2011 » Antti Moilanen

Jännitys oli valtava; pulssi nousi, katse piti suunnata katonrajaan ja puhumisesta ei meinannut tulla mitään. Parin minuutin puserrus oman luokan edessä tuntui miltei ylivoimaiselta. Onneksi esiintymisen harjoittelu jatkui tuosta hetkestä eteenpäin läpi kaikkien kouluasteiden.

Joulu- ja kevätjuhlien aikaan yleisöä saattoi olla salin täydeltä, mutta yleensä yleisönä oli oma tuttu luokka. Esiintymiskertojen myötä huomasi miten paljon helpompaa yleisön edessä oleminen oli, kun esityksen oli harjoitellut huolella. Näytelmäroolin esittäminenkin tuntui helpolta, kun tiesi tarkalleen mitä missäkin vaiheessa piti sanoa tai tehdä. Varmuus perusasioissa, kuten sanoissa antoi mahdollisuuden olla rennommin, eläytyä ja esiintyä.

Kun oma luokka ja juhlasali oli koettu, haastetta lisättiin vaihtamalla kieltä englantiin ja ruotsiin. Äidinkielelläkin pidettyihin esitelmiin ja puheisiin haettiin uutta ulottuvuutta painottamalla jotain osa-aluetta, kuten vaikuttavuutta. Kaiken kaikkiaan esiintymisharjoittelu oli nousujohteista läpi peruskoulun ja lukion. Yliopistossa nousujohteisuuteen tuli kuitenkin pieni notkahdus. Esityksiä toki pidetään yliopistossakin, mutta ainakin omalle kohdalleni niitä on sattunut melko harvoin varsinkin ensimmäisten opiskeluvuosien aikana.

Esiintymistaitojen merkitystä ei kuitenkaan voi väheksyä. Niin kandidaatin kuin maisterinkin tutkinnon suorittaminen edellyttää esitelmien pitämistä. Näissä esitelmissä kerrotaan omasta tutkimuksesta kemian laitoksen opiskelijoista ja henkilökunnasta koostuvalle yleisölle sekä suomeksi että englanniksi. Esitelmät ovat mainio tilaisuus harjoitella yhtä tärkeimmistä työelämätaidoista; esiintymistä, tiedon jakamista ja vaikuttamista. Mullistavimmillakaan tutkimustuloksilla ei ole merkitystä, jos niitä ei osata saattaa laajemman yleisön tietoon.