Viimeinen rutistus – kenttäkursseja, tenttejä ja itämeritunteja
16.05.2011 » Suvi Saarnio ja Mikko Kiuttu
Vielä pitäisi kaksi viikkoa jaksaa ja hoitaa kouluhommat kunnialla kotiin ennen loman alkua.
Kahteen viikkoon mahtuun kuitenkin vielä monenlaista tekemistä, eikä aika todellakaan ehdi käydä pitkäksi. Mikon viime viikon kirjoituksen jälkeen ajattelin jatkaa kenttäkurssiaiheisella blogilla.
Opiskelen yhtenä sivuaineena geologiaa. Geologiaa ei ole lukiossa erillisenä oppiaineena vaan se sisältyy maantieteen ensimmäiseen kurssiin. Yliopistossa geologia on kuitenkin täysin oma tutkimusalansa vaikka toki geologia ja maantiede (luonnonmaantiede) linkittyvät tiiviisti toisiinsa. En ala sen kummemmin geologiaa esittelemään koska siitä on OuLUMAn nettisivuilla hyvä esittely: http://ouluma.fi/2011/04/geologia-%E2%80%93-oppi-maapallosta/. Sen verran haluan kuitenkin sanoa että geologian opiskelu on mukavaa ja mielenkiintoista.
Minä ja kolme muuta maantieteilijää olimme viime viikolla 11-13.5 kallioperägeologian kenttäkurssilla. Lähdimme kenttäkurssille keskiviikkoaamuna Oulun yliopistolta ja ensimmäinen pysähdys oli jo Merikoskella jossa tutkimme graniittia. Matkalla Sotkamoon pysähdyimme useissa eri kohteissa ja tutkimme erilaisia kallioperän paljastumia.
Torstaina suuntasimme Talvivaaran kaivokselle. Tämä vierailu oli kenttiksen ehdoton kohokohta! Kaivos oli valtava, rakentamiseen ja ylläpitoon käytettävät rahasummat hurjia ja vedenkulutus korkea. Talvivaara oli todella vaikuttava, mutta näin luonnonystävänä ahdistus oli suuri kun ajatteli hakattua metsää, veden kulutusta, sivukiven valtavaa määrää ja kaikkea luonnon myllerrystä.
Myöhemmin torstaina saimme mitata paljastuneesta kallioperästä kerroksellisuuden ja liuskeisuuden suuntaa ja kaadetta. Tämä tuntui aluksi todella vaikealta, mutta kun tarpeeksi monta kertaa kysyi miten asia tehdään ja yritti itse, niin vihdoin oppi nämä asiat kompassin avulla mittaamaan.
Perjantaina pysähdyimme muun muassa Vuokatinvaaralla. Siellä tutkimme kvartsiittipaljastumia ja yritimme löytää aallonmerkkejä. Meillä oli kuitenkin melko kiireinen aikataulu joten emme löytäneet kovin hyviä, toisin kuin luonnonmantsan kenttäkurssilla Kuusamossa näimme Rukalla todella hyviä aallonmerkkejä.
Viikolla 20 menen maaperägeologian kenttäkurssille. Siellä tutustumme päivisin erilaisiin kohteisiin lähellä Oulua. Siitä voin kertoa seuraavassa blogissani. Kenttäkurssien lisäksi minulla on vielä kaksi tenttiä ennen loman alkua. Viikolla 21 menen myös Karjasillan yläasteelle pitämään Itämeritunteja, eli kertomaan Itämeren tilasta ja siitä, miten me voimme teoillamme vaikuttaa siihen, että Itämeri voisi paremmin.
Heti viimeisen tentin jälkeen lähden Saksaan Tübingeniin vaihtoon noin viikoksi. Tämä on siis vastavierailu maaliskuussa järjestetylle EGEA-vaihdolle. Saksasta tultuani lähden heti seuraavana päivänä biologian kenttäkurssille. Sitten alkaa vasta oikeasti loma, vaikka aion kyllä tehdä pari tenttiä loppukesästä.
Mukavaa kevään jatkoa kaikille!
Terveisin, Suvi
Ei kommentteja artikkelille “Viimeinen rutistus – kenttäkursseja, tenttejä ja itämeritunteja”
