Satu sai päätökseensä apua äidiltään
23.08.2011 » Jatta Hänninen ja Satu Juustila
Vielä kahdeksannen luokan lopulla päässäni pyöri ajatus lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi ammattikouluun ja lähteä hoitamaan lapsia päiväkotiin, kuten äitinikin. Yhdeksännellä luokalla aloin kuitenkin epäröimään.
Tajusin yhtäkkiä, että en ollut varma, oliko valinta omaa unelmaani, vai astelinko sokeana äitini valmiiksi auraamaa polkua pitkin. Olisiko lähihoitajan ammatti sittenkään se minun juttuni? Aikani pohdittuani suljin koko vaihtoehdon pois laskuista.
Hetkeksi vajosin epätoivoon, sillä nyt minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa. Aloin pelätä, että joutuisin jäämään oman paikkakuntani pieneen lukioon, jota olin aina pitänyt viimeisenä vaihtoehtona. Pohdin vaihtoehtoja kotona perheeni kanssa, ja silloin äitini heitti idean leipuri-kondiittorin ammatista. Olin jo pidempään ollut perheessämme se, joka leipoi kakut ja muut herkut syntymäpäiville ja muihin juhliin, mutta ikinä en ollut ajatellut, että jotain niin hauskaa voisi tehdä ammatikseen. Lähdin selvittämään koulutukseen liittyviä asoita, kuten missä koulussa kyseistä ammattia voi opiskella. OSAO:n sivuilta löysin elintarvikealan perustutkinnon, joka herätti useita kysymyksiä päässäni. Olin ymmälläni siitä, että yhteen ja samaan koulutusohjelmaan oli sisällytetty sekä liha-ala, että leipomoala. Huolimatta kymmenistä kysymysmerkeistä päässäni, hain kyseiselle linjalle Myllytullin yksikköön ja toivoin valinneeni oikein.
Kun sain hyväksytyt paperit postissa, katselin ammattilukioon liittyvää lappusta vielä hiukan epäröiden. Olin jo sanonut ihmisille ainakin yrittäväni kaksoistutkintoa, mutta päässäni pyöri ajatuksia siitä, jaksaisinko kuitenkaan, sillä olihan se sitä karttamaani lukiota sekin. Olin käynyt ammattilukioinfossa kesän aikana toivoen, että sieltä olisi saanut kannustusta ja lisätietoa aiheesta. Jouduin kuitenkin vain enemmän hämilleni, koska en ymmärtänyt mitään mistään opintoviikoista tai muista hassuista taulukoista, joita opot esittelivät innoissaan. Hiukan peloissani raapustin paperiin silti päätökseni mukaan haluavani opiskella lyhyttä matematiikkaa, englantia, äidinkieltä ja terveystietoa ammattilukiossa.
Tähän päivään mennessä en ole katunut päätöksiäni, joita tein ehkä hiukan liian paniikissa ja vähällä infolla. Nyt ensimmäisen vuoden viimeisenä päivänä sain tiedon, että minut oli valittu opiskelemaan leipuri-kondiittori linjalle, joiden pääsykokeissa olin käynyt aikaisemmin. Tiedän, että minulla on vielä pitkä matka kuljettavana ja paljon työtä tehtävänä, mutta olen liikkeellä positiivisin ajatuksin.
Ei kommentteja artikkelille “Satu sai päätökseensä apua äidiltään”
