Kandiin käsiksi!

03.10.2011 » Suvi Saarnio ja Mikko Kiuttu

Tuntuu itse asiassa että koko syyskuu on vilahtanut tuon myrskyn nopeudella loppuunsa. Ehkä yksi syy siihen on kandin työ, jonka parissa on kohta pari viikkoa vilahtanut.

Yliopistomaailmassa opiskelijoille on kaksi virstanpylvästä, ensimmäinen on kandidaatin tutkielma ja jälkimmäinen maisterin tutkielma. Kanditaatiksi eli kandiksi tulisi valmistua kolmessa-neljässä vuodessa, ja sen jälkeen maisteriksi parin vuoden syventävien opintojen jälkeen. Molempia varten täytyy tehdä ns opinnäytetyö, ja tänä syksynä aloitinkin kandidaatin tutkielman kirjoittamisen. Kandin tulisi olla luonnontieteissä n. 20-30 sivua pitkä teoreettinen tutkielma, eli lähinnä aiempiin tutkimuksiin tehty pohdinnallinen katsaus. Omaa aineistoa eli empiriaa käytetään kandeissa melko harvoin. Sen sijaan maisteriin tähtäävässä pro gradu -tutkielmassa teorian lisäksi oman aineiston kerääminen ja tulkitseminen on lähes välttämätöntä, ja työn tulisikin olla pituudeltaan n. 50-70 sivua, eli huomattavasti kandia laajempi.

Omaksi kandin aiheekseni muotoutui lopulta Geodiversiteetin arvottaminen. Sain kipinän geodiversiteettiin kenttäkurssilta, josta edellisessä blogissani kirjoitin. Hetken aikaa luonnonmaantieteen professorin kanssa keskusteltuamme päädyimme molempia tyydyttävään lopputulokseen: hän tarvitsi kyseiseen aiheeseen gradun tekijää, ja itseäni aihe puolestaan kiinnosti! Ja kyllä, gradun tekijää. Suunnitelmamme on, että kirjoitan kandin teoriakatsauksena aiheeseen ja jatkan siitä suoraan gradun pariin. Gradussa sovellan sitten teoriaa käytäntöön (ja käytäntöä teoriaan) :) Aihetta en sen kummemmin lähde tässä avaamaan, mutta kyse on elottoman luonnon monimuotoisuuden tärkeyden arvioimisesta sekä siihen soveltuvan menetelmän kehittämisestä.

Muita kursseja en ole alkusyksylle juuri ottanutkaan, eli olen pyhittänyt syyskuun lopun ja lokakuun lähes kokonaan kandin kirjoittamiseen. Varsinaisesti luennot alkavat vasta lokakuun lopulla, kun opettajaopintojen syventävä vaihe alkaa. Eli hehee! eipä ole syksyllä luentoja juuri nimeksikään!! No, se ei tarkoita sitä etteikö tekemistä riittäisi. Esseitä pitää silti kirjoitella, lukea kirjatenttiin ja loppujen lopuksi kandin aiheeseen tutustuminen ja kirjoittamisessa alkuun pääseminen vievät yllättävän paljon aikaa! Täytyy vain ottaa itseään niskasta kiinni, jotta saa jotain aikaiseksi. Ihan jokaisissa bileissä ei siis sittenkään kannata/ehdi käydä.. :)

Yksi on silti ehdoton, ja se on fuksiaiset! Mantsan perinteiset ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastaanottohommat! Tapahtumaa varten Oulun lähistöltä on vuokrattu lokakuun ekalle viikonlopulle iso talo, jossa riittää “menotilaa” sekä majoitustilaa niin sisällä kuin ulkona. Fuksit eli ensimmäisen vuoden opiskelijat jaetaan ryhmiin, joita vetävät toisen vuoden opiskelijat. Ohjelmaan kuuluu kaikenlaista ryhmien välistä ja henkilökohtaista kisailua ja lopuksi (aamuyön puolella) parhaat palkitaan. Vanhemmat opiskelijat voivat seurata tapahtumia hymyissä suin vierestä ja kannustaa sen mitä kurkusta lähtee! Ja samalla päivitellä että “paljon rohkeammin ja paremmalla asenteella me silloin aikoinaan vedimme, yrittäkäähän edes!”. Ja niinpä vuosittain aina vähintään yhdellä lähtee tukka, toisella kulmakarvat, yhdellä hukkuu vaatteet jne jne.. “Ku piti niille vanhemmille näyttää!” Mutta tapahtumasta tulee kyllä sitten seuraavissa blogeissa lisää niin kuvia (sensuroituja..) kuin tekstiä!

Siihen asti,

Oikein rattoisaa syksyn jatkoa ja nauttikaa ruskasta!

-Mikko