Teoriasta käytäntöön

10.10.2011 » Suvi Saarnio ja Mikko Kiuttu

Periaatteessa voi toki myös opiskella jotakin muuta ainetta, mutta yleensä virat ovat maantieteen(/-tiedon) ja biologian opettajille, joten työpaikan saaminen voi olla hankalampaa, jos valitsee toiseksi opetettavaksi aineeksi jonkun muun kuin biologian.

Tänä syksynä suoritan biologian kursseista eliömaantiedettä, kasvien lajintuntemusta ja eläinfysiologian perusteiden harjoituksia. Eliömantsan kurssin asiat ovat maantieteilijälle melko tuttua asiaa. Kurssilla on puhuttu niin kasvillisuusvyöhykkeistä kuin laattatektoniikasta. Kasvien lajintuntemuksessa opetellaan tunnistamaan noin 350 kasvilajia. Kurssin voi suorittaa joko kahden opintopisteen laajuisena eli prujua (opintomoniste) apuna käyttäen tai kolmen opintopisteen laajuisena ilman prujua, eli kasvien latinankielisetkin nimet pitää opetella ulkoa.

Mielenkiintoisin mun tämän hetkisistä kursseista on eläinfysiologian harjoitukset. Keväällä suoritin kurssin luento-osuuden ja nyt sitten pääsin oppimaan asioita käytännön kautta. Harjoituksia on nyt ollut kolme kertaa ja ensimmäisellä kerralla tutkimme verta. Yhden työn aiheena oli nisäkkäiden punasolujen osmoottiset ominaisuudet ja toisessa työssä määritimme hematokriittiarvon (=punasolujen määrä tietyssä tilavuudessa) ja hemoglobiinin omasta verestämme. Ensimmäisellä kerralla opettelimme myös käyttämään tietokoneavusteisia mittauslaitteita.

Toisella harjoituskerralla jatkoimme veren tutkimista. Aloitimme määrittämällä kokonaisproteiinin määrän verestä. Seuraavaksi tutkimme veren hyytymistä, eli fibrinogeenin muuttumista kiinteäksi fibriiniksi. Lisäksi tutkimme miten hyytymistä voi estää. Harjoitusten lopussa tutkimme kärpäsen siipien lyöntitaajuutta kiinnittämällä kärpänen selästä värähtelyanturiin ja liittämällä anturi tietokoneeseen.

Kolmannen kerran aiheena oli verenkierto ja hengitys. Ensin tutkimme verenkiertoa sammakon räpylässä mikroskoopin avulla. Sitten kuuntelimme stetoskoopilla työparin sydämen sykettä ja mittasimme toisiltamme verenpaineen ja pulssin. Teimme myös puhalluskokeen spirometrillä, eli mittasimme uloshengityksen ilmamäärää ja keuhkojen tilavuutta. Tutkimme lisäksi sammakon sydäntä. Meillä oli siis elävä sammakko, joka lopetettiin ja jonka selkäydin tuhottiin. Tämän jälkeen sydän preparoitiin ja tarkasteltiin sen supistumista (sammakon sydän lyö jopa kaksi tuntia lopettamisen jälkeen). Sammakon sydämen ympärille kiinnitettiin mittauselektrodit ja mittasimme leposykkeen tietokoneen avulla.

Biologian kurssien lisäksi aloitan tänä syksynä kandin kirjoittamisen ja suoritan yhden kemian ja yhden geologian kurssin. Syksy on ollut todella kiireinen, ja nyt vielä sain kolmen viikon sijaisuuden toisella paikkakunnalla joten en ole vielä ehtinyt kandia edes juurikaan ajatella. Jospa tässä parin viikon päästä kun työt loppuu niin aloittais kunnon spurtin kandin ja muutenkin opiskeluhommien suhteen :)

-Suvi