Sosiologiaa ja satelliitteja

01.12.2011 » Suvi Saarnio ja Mikko Kiuttu

Kouluhommia on saanut tehdä aika lailla kellon ympäri, ja silti tuntuu, että rästissä on koko ajan vaikka sun mitä. Mutta onneksi mielenkiintoisiakin kursseja ja aiheita on väliin mahtunut, ja vapaa-ajallakin on ehtinyt pitämään hauskaa silloin tällöin!

Ehkä eniten viime aikoina on työllistänyt kaukokartoituskurssi (kk), josta aion tässä blogissa hieman tarkemminkin kertoa. Sen lisäksi kasvatustieteet alkoivat ja viime viikolla menikin illat luentoihin joka päivä klo 17-21. Aamuisin oli kk:n lukupiirit kasilta, joten koulupäivät oli siten sellaisia 13-tuntisia. Kasvatussosiologia oli kuitenkin mielenkiintoinen kurssi, ja kun luentojen aikana kirjoitteli luentopäiväkirjaa (eli ajatuksia, joita luennon aiheet herättää jne.), niin hereillä pysyi ihan hyvin. Pääaiheita olivat sosiaalistuminen, kasvatus sosiaalisena prosessina, syrjäytyminen sekä yhteisöjen ja kulttuurien muodostuminen ja kehittyminen.

Kasvatussosiologian lisäksi alkoi ainedidaktiikka. Ainedidaktiikka tarkoittaa jonkin aineen opetusoppia, eli minun tapauksessa ”kuinka opetat maantiedettä ja biologiaa”. Se on siis kohtalaisen tärkeä aihealue opettajaksi opiskelevalle :) Tunneilla käydään läpi esimerkiksi opetussuunnitelmia, tuntisuunnitelmien tekemisiä, eri työskentelytapoja, opettamisen taitoa, opetusvälineitä jne.

Kaukokartoituskurssi sen sijaan kuuluu luonnonmaantieteen syventäviin opintoihin. Kaukokartoitus tarkoittaa laajaa tutkimusmenetelmien kirjoa, joita yhdistää ”kohteen tarkastelu siihen koskematta”. Eli periaatteessa jo esimerkiksi hiekkaisen mökkitien erodoitumisen seuraaminen ilman fyysistä kontaktia itse tiehen (esim. näytteen otto tai mittaaminen) on kaukokartoitusta. Luonnonmaantieteessä kaukokartoituksella tarkoitetaan yleensä ilmakuviin tai satelliittiaineistoon pohjautuvaa maaston analysointia. Kk-kurssilla opettelemmekin ilmakuvaus- ja satelliittikuvausmenetelmiä, laitteistoja, datan ominaisuuksia, kuvien käsittelymenetelmiä ja tietty kuvien tulkintaa.

Ilmakuvilla ja satelliittiaineistoilla on lukuisia ominaisuuksia, jotka vaihtelevat laitteittain. Niin sanottu ”spatiaalinen resoluutio”, eli kuinka pieniä kohteita laite pystyy erottelemaan maan pinnalta, vaihtelee n. 20 cm:stä aina satoihin metreihin, jopa kilometriin. Tutkimuskohteesta riippuu, millaista resoluutiota kulloinkin tarvitsee. Lisäksi muut ominaisuudet vaikuttavat. Jos vaikka haluaa tutkia jotain tiettyä aallonpituutta, esim. infrapuna-aluetta (näkyvää valoa pitempiä aallonpituuksia), voi olla ettei enää saa niin hyvää spatiaalista resoluutiota kuin haluaisi. On kuitenkin hämmentävää kuvitella, että satojen kilometrien korkeudessa lentävästä satelliitista voi erottaa alle metrin kokoisen kohteen maapallon pinnalta!!

Kaukokartoitus perustuu siihen, että eri kohteet heijastavat ja ”imevät” säteilyä eri tavoin. Esimerkiksi mäntymetsä ja koivumetsä on mahdollista erottaa toisistaan. Samoin maanpinnan kasvillisuustyyppi voidaan erottaa (jäkälä, sammal, pensaikko..), samoin paljaan maan alueet jne. Myös eri muodostumia voidaan tulkita, ja apuna voidaan käyttää maanpinnan kosteusoloja, lämpötiloja jne. Korkeusvaihtelut saadaan selville tutkatyyppisillä laitteilla, ja yhdistämällä niitä kuva-aineistoon saadaan rakennettua kolmiulotteinen malli maanpinnasta. Maanpinta voidaan luokitella säteilyominaisuuksien mukaan, jolloin saadaan muokattua ”maankäyttökuva” (esim. pelto, suo, metsä, vesistöt). Niistä voidaan tulkita esimerkiksi jonkin kasvillisuustyypin levinneisyyksiä tai tehdä ennustuksia jopa eläinlajien esiintyvyydestä, kun tunnetaan niiden elinympäristövaatimukset.

Luennoilla kävimme näitä asioita teoriassa läpi, lukupiireissä artikkelien kautta ja nyt harjoituksissa muokkaamme ja analysoimme itse kuvia. Kaukokartoitus tarjoaa lähes rajattomat tutkimusmahdollisuudet, ja se onkin nykyään yleinen menetelmä tutkimuksissa. Parhaiten se soveltuu kuitenkin isojen alueiden ja systeemien tulkintaan, pienialaiset ilmiöt voivat olla liian haastavia tulkita ja vaativat edelleen normaaleja kenttätöitä. Lisäksi luotettavan tutkimuksen tekeminen vaatii kaukokartoituksen menetelmien tarkkaa tuntemista, johon ainakin itsellä on vielä pitkä matka. :)

Kouluhommat on siis vienyt paljon aikaa, mutta muutakin on ehtinyt. Kavereitten kanssa kävimme risteilyllä pari viikkoa sitten, ja siitä reissusta ei ole vieläkään oikein toipunut. Lisäksi on ollut veljen valmistujaiset, kerhon pikkujoulut ja muita harrastushommia. Viikon päästä on tulollaan Atlaksen pikkujoulut, joihin toivottavasti pääsee osallistumaan. Ensi viikolla alkaa myös harjoittelut Norssilla, jossa olemmekin sitten pääsiäiseen asti treenaamassa opettamista. Luonnontieteilijöiden jouluristeilylle, joka olisi tällä viikolla, en harmi kyllä pääse. Mutta Suvi kertokoot sitten kokemuksia sieltä, kunhan selviää ensin takaisin! :)

Hyvää joulunodotusta kaikille!

-Mikko