Kiehtova kemia

16.02.2012 » Rosa Haapala ja Essi Halonen

Superkiva päästä kirjoittamaan blogia, toivottavasti mahdollisimman moni alasta innostunut saisi edes jotain hyödyllistä irti minun ja Rosa-Marian kirjoittelusta. :)

Mutta aloitetaanpas perinteisellä esittelyllä, jotta ollaan kartalla. Kuten mainitsin, kolmatta vuotta kemialla mennään ja ikää on mittariin kertynyt tähän mennessä 21 vuotta. Alun perin olen lähtöisin Kajaanista, josta sitten Ouluun muutin heti lukion jälkeen, syksyllä 2009. Kajaanissa tulee piipahdettua säännöllisesti, mutta kyllä oma koti on Oulussa, sen verran kyseinen kaupunki on onnistunut minut (viimeistään viimeisen puolen vuoden aikana) hurmaamaan. Jotta minulla ei olisi liikaa vapaa-aikaa, työskentelen parina iltana viikossa Makuunissa, mistä olenkin saanut kivasti lisäenergiaa opiskeluun. Muuten aina tilaisuuden tullen, mahdollisimman usein, kipaisen SATSille tai lenkkipolulle. Muuten alaani on välillä turhankin paljon höpöttely sekä kuiva huumori, tulette varmasti huomaamaan, pahoittelut siitä. .

No, eiköhän siinä ollut tarpeeksi minusta tällä kertaa, siirrytäänpä sitten kemiaan! Miksi sitten alun perin valitsin kemian?  Lukiossa mielessä ammatinvalinnan (ja ehkä välillä muutenkin.. :D ) kohdalla oli lähinnä harmaata tomua, mielessä oli parikin vaihtoehtoa. Arkkitehdin ammatti tyssäsi totaalisen taiteellisen silmän tai piirtämisen taidon puutteeseen ja farmaseutin, tai jokin muu läheltä liippaava ura ihmiselimistön toiminnasta kiinnostumisen vähyyteen.. Kemiakin oli pyörinyt päässä hetken aikaa, mutta sen tarkemmin en ollut asiaa miettinyt. Eräänä aamuna kuitenkin kavereiden tuskaillessa pääsykokeisiinluvun kanssa koin ahaa-elämyksen: kemia on aina ollut kivaa ja suhteellisen helppoa minulle, ja aineenopettajan ammatti olisi juuri passeli minun kaltaiselleni ihmiselle, joka tykkää välillä puhua vähän liikaakin. Täytynee tunnustaa, että abivuonna juuri kirjoitusten jälkeen päällimmäisenä mielessä ei ollut pääsykokeisiin luvun ihanuus, joten suuri plussa oli myös, että pääsin opiskelemaan kemiaa suoraan ylioppilaskirjoitusten arvosanan perusteella.

Koska luonnontieteiden kandidaatin tutkintoon kuuluu myös sivuaineita, valitsin sivuaineikseni fysiikan, ja toivottavasti tulevaisuudessa matematiikan, kuten useimmilla opiskelijoilla on tapana. Nykyään koulumaailmassa karu totuus on, että kolmen aineen opettajat työllistyvät varmimmin. Niin paljon kuin tykkäänkin opiskelusta, olisi kuitenkin kiva joskus valmistua ja saada hyvin töitä. Fysiikka tuottaa minulle välillä harmaita hiuksia ja tällä hetkellä kaksihaaraisten perusteella hiuksia ollaan halottu muutaman kerran kyseisen aineen kanssa. Fysiikka on kyllä palkitsevaa siinä onnistuessa, mutta välillä oma aivokapasiteetti ei tunnu riittävän, mutta eiköhän me siitä selvitä!

Jokin kemiassa edelleen siis vetää vahvasti puoleensa, sillä vaikka välillä opiskeluhommat turhauttavat ja työselostusta vääntäessä keskellä yötä tekisi lähinnä mieli hakata päätä seinään, ei alan vaihtaminen ole kertaakaan käynyt mielessä. Ehkäpä kemian monimuotoisuus kiehtoo minua etenkin –aika hankala on keksiä yhtään asiaa, missä ei olisi kemiaa. Työllistymismahdollisuudet ovat kemian alan tutkinnolla hyvin monipuoliset, kemisteistä ei tule alansa ammattilaisia vaan yhteen ja tiettyyn tehtävään, vaan tehtävät voivat vaihdella lähes laidasta laitaan. Opiskeluvuosien aikana on tullut monta ahaa-elämystä liittyen kemiaan, ja toivottavasti teistäkin mahdollisimman moni innostuisi aiheesta yhtä paljon mitä minä. Nämä reilut kaksi ja puoli vuotta ovat olleet aivan mahtavia ja olisin aivan liian monta kokemusta köyhempi ilman kemiaa, ja mikä tärkeintä -maailman parhaita opiskelukavereita.

Tässäpä muutama sana lyhyesti kemiasta, jatketaan ensi kerralla lisää opiskelusta sekä opiskelijaelämästä!