LUMA-taajuudella on blogi luonnontieteiden, matematiikan ja tekniikan opiskelusta sek opiskelijaelmst.
Vihdoin viimein meille opiskelijoille koitti vappu, jota oli odotettu kuin kuuta nousevaa koko kevät. Viime kirjoituskerrasta taisikin hujahtaa vähän enemmän aikaa, aika tuntuu vain lentävän nyt kesän kynnyksellä!
Kesäloma häämöttää jo edessä, ja kursseihin liittyvät työt ja muut velvoitteet on palautettava. Kiirettä pitää siis niiden kanssa. Viikon päästä koittaa koeviikko, ja pienestä väsymyksestä huolimatta olisi jaksettava vetää kakkosluokka kunnialla loppuun.
Nimittäin blogipäivitystä. Onhan tämä ollut antoisaa, mutta kaikelle on aikansa ja tämän aika oli nyt tässä.
Aikoinaan luultiin, että atomit ovat pienimpiä aineen rakenneosia. Tämähän on osoitettu kuitenkin vääräksi kauan aikaa sitten. Mistä kaikki sitten koostuu ja miksi ovatkin nykyään perimmäiset kysymykset.
Lumet alkavat jo pikkuhiljaa sulaa jopa täällä pohjoisessa ja päivä on jo pidentynyt mukavasti. Koulutyö ei kuitenkaan ole vielä ohitse. Kevätpuoli on osoittautunut hieman odotuksia raskaammaksi, mutta mukavat pikku lomat, kuten vappu, piristävät kevättä kivasti.
Vihdoin se vappu sieltä tulla jolkutteli ja sääkin oli varsin kohtuullinen. Paljon tekemistä ei onneksi hallituksen puolelta tullut ja hyvin ehdin viettää aikaa kavereiden kanssa.
Morjens! Nyt se kevät viimein saapui ja toppatakit saa laittaa vaatekomeroon piiloon. Koulua on jäljellä enää 12 normaalia päivää oppitunteineen, minkä jälkeen koeviikko ja kevätjuhla.
Wapun juhlinta aloitettiin taas perinteisesti viikkoa ennen ”oikeaa” vappua wappusaunan merkeissä Ytyällä. Mukana menossa oli mantsalaisten lisäksi biologit ja geologit. Ilma oli tosi nätti, vaikka vähän viileä vielä.
Vihdoinkin on se aika lähellä kun saan luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon ihan oikeasti tehtyä.
13.-14.4. järjestettiin Oulussa Kemian opetuksen päivät, joille osallistuimme opiskelukaverini kanssa. Oulun ammattikorkeakoulun tekniikan yksikkö kokosi yhteen mukavan kokoisen joukon kemian alan ammattilaisia, opettajia sekä opiskelijoita.
Hei! Koulusta oli mukava tulla kotiin hyvässä säässä. Hymy tulee väkisinkin huulille. Nyt painiskelen fysiikan ja matematiikan tehtävien parissa musiikkia kuunnellen.
Hei! Koulusta oli mukava tulla kotiin hyvässä säässä. Hymy tulee väkisinkin huulille. Nyt painiskelen fysiikan ja matematiikan tehtävien parissa musiikkia kuunnellen.
Parhaimpia asioita meidän ammattiopistossa ovat erilaiset oheistapahtumat, joihin opiskelijat voivat halutessaan lähteä kilpailemaan ja näyttämään taitojaan. Taitaja-kisoihin tutustutaan ensi viikolla, mutta nyt haluan kertoa itselleni tärkeistä SakuStars-kulttuurikilpailuista.
Niinhän siinä kävi, että omaloman ottaminen ei kannata! Maaliskuun lopulla hyppäsin Ryanairin koneeseen ja suuntasin Lontooseen katsomaan au pairiksi lähtenyttä fuksi kemisti kaveria ja sukulaisia.
Moi kaikille! Kevät on jo lähellä ja viimeinen jakso ennen kesälomaa on alkanut. Viimeinen jakso on pääosin työläs, mutta hieman rennompia kurssejakin löytyy. Koeviikon kokeet saa takaisin nyt parin viikon kuluttua kokeista ja saa nähdä miten on kokeissa menestynyt.
Pikkupoikana ollessani lyhyt tattipää en pystynyt avaamaan ovea, koska en yltänyt kahvaan. Kun kasvoin pidemmäksi ja juuri ja juuri ylsin kahvaan, tunnuin osaavan oven avaamisen aivan kuin olisin tehnyt sen ennenkin.
Opetusharjoittelu on sitten vihdoin takanapäin! Vielä pitäisi rynnistää loput kasvatustieteet, ja sitten pitäisi siltä osin olla pätevä opettaja! No, pääaineen opintoihin menee toki vielä aikaa, mutta yksi vaihe opiskeluissa alkaa olla mennyttä aikaa.
Pitkästä aikaa! Viikot ovat hurahtaneet niin nopeaa, ettei ole edes muistanut kirjoitellakaan! Mitäpäs tässä onkaan tapahtunut? No, ainakin se, että vihdoin ja viimein sain otettua itseä niskasta kiinni, ja sain aikaiseksi hakea kandin aihe.
Pääsiäinenkin vierähti ohi, ja uusi jakso koitti jälleen. Koeviikon tuloksia odottelen melko rauhallisin mielin, ne kun tuntuivat menevän hyvin.
Joulukuun alussa alkaneet kasvatustieteen maisterivaiheen opinnot alkaa olla kohta opiskeltu. Opetusharjoittelu loppui pääsiäiseen.
Tämä on varmasti tuttu kysymys tähän aikaan vuodesta monelle nuorelle.
Moikka! Koeviikko saapui taas arjen vaihteluksi. Koeviikolla minulla on kaksi vapaapäivää, jotka yritän käyttää opiskeluun. On mukavaa saada nukkua muutamana päivänä oikein pitkään.
Ärsyttävätkö tietyt opintojaksot? Onko tenttiin valmistautuminen epäinhimillisen haastavaa? Nukutko mielelläsi luentojen ohi? Sinulla saattaa olla asennevamma, mutta ei huolta, se on parannettavissa.
Nyt se on edessä, niin kuin monen muunkin kurssin lopussa… Näyttö. Se pelottavaltakin kalskahtava ja aikaavievä asia, joka loppujen lopuksi on ihan hauska ja rento työ.
Vuonna 1911 huomattiin, että beetahajoamisen – eli elektroni- tai positronihajoamisen – energiaspektri oli vastoin odotuksia jatkuva. Tämä oli ristiriidassa energian ja liikemäärän säilymislakien kannalta.
Hei! Kevään Ylioppilaskirjoitukset ovat nyt ohi niin minun kuin kaikkien muidenkin osalta. Onnea vaan kaikille, toivotaan hyviä tuloksia.
Aivan ihanan aurinkoisia päiviä ollut ja tekisi mieli lähteä luistelemaan tai askarrella pääsiäiskoristeita, mutta täytyyhän sitä opiskella.
Aina keväisin opiskelijalla on paineita saada kesätöitä. Itse opiskelen siis tietotekniikan diplomi-insinööriksi ja matematiikan opettajaksi.
Voisi kuvitella, että wanhojen tanssit saisivat olon tuntumaan vanhalta, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen kuinka vanhalta olo tuntuu, kun tajuaa istuvansa ihan oikeissa kirjoituksissa.
Kuten aikaisemmin kerroin, opiskelen kemiaa aineenopettajan suuntautumisvaihtoehdon linjalla. Tästä aiheesta varmaan joku on täällä jo kirjoitellut, mutta kirjoittelenpa nyt vähän omasta näkökulmastani.
Morjens! Keväthän se sieltä alkaa kirkastaa päiviä. Kouluunkin jaksaa herätä paremmin, kun pimeää on enää yöllä.
Kevät alkaa taas olla siinä vaiheessa, että tuhannet nuoret miettivät elämänsä suuntaa ja mitä haluaisivat alkaa opiskelemaan. Joillekin valinta on täysin selvä, toisille taas päätöksen tekeminen on todella vaikeaa.
Huhhuh, onhan tämä lukion ensimmäinen vuosi ollut aikamoista puurtamista, ja vielä vähän reilut pari kuukautta täytyy pinnistellä ja tehdä töitä!
Sanokaa mitä sanotte vuorokauden keskilämpötiloista, mutta oli se yli tai ali nollan, niin minä väitän, että maalikuusta alkaa kevät.
Ensiksi muutama sananen opiskelijoille suunnatusta Oulun korkeakoululiikunnasta…
Kiinteän aineen fysiikka tutkii – yllätys, yllätys – kiinteän aineen ominaisuuksia. Näihin ominaisuuksiin kuuluu muun muassa hilarakenteet, hilavärähtelyt, sidosenergiat ja vaikka mitä muuta.
Opiskelijan täytyy siis ottaa myös välillä rennosti, että jaksaa opiskella. Itse otin rennosti helmikuun viimeisenä viikonloppuna opettajaopiskelijoiden talvipäivillä Kajaanissa.
Hei vaan kaikille! Hiihtolomahan se saapui heti 4. jakson alkuun.
Haalaribileiden jälkeen sitten tietenkin piti järjestää haalarimerkkien ompeluilta.
Kyllähän se kevät etenee nopeasti! Viikot vilahtaa ohitse ennen kuin huomaakaan. Tekemistä on riittänyt hirmuisesti, mutta onneksi se on enimmäkseen ollut mieluista. Ehkä mieluisin on ollut lentokauden avaus Pudasjärvellä viikko sitten. :)
Moi! Selvittiinhän sitä koeviikosta. Matematiikan kokeet menivät hyvin ja kemia myös.
Viime viikolla oli hulinaviikko, tiistaina vietettiin laskiaista ja viikonloppuna SOOLin elikkä Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton talvipäiviä Kajaanissa.
Wanhojen tanssit 2012 ovat nyt ohi ja muistoksi jäivät vain sadat valokuvat sekä kuitti kalliin mekon vuokrasta. Rahaa kului lähemmäs 500 euroa, mutta oli se sen arvoista kun sai kerrankin olla kuin oikea prinsessa!
Teen kurssitehtäviä konemaisesti hakaten päätäni seinään, mutta lopulta ymmärrän. Katson peiliin ja tajuan olevani. Mutta mutta… Ymmärränkö tosiaan olevani vai olenko vain ymmärtävinäni?
Opetusharjottelun syventävä kakkosesta on kulunut jo reilu kaks viikkoa, aika menee kuin siivillä! Jos sama tahti jatkuu, niin pääsiäinen ja harjoittelun loppu tulee hyvin nopeasti.
Joka vuosi viimeistään helmikuussa minulle iskee kesätyö-paniikki. Vaikka lomailu houkuttaisi, opiskelijan vuosiansioilla ei noin vain kesälomaa vietetä.
Ja yllättävänkin nopeasti. Kolmas jakso on ohi ja uudet kurssit kutsuvat.
Hei! Olen Essi Halonen, kolmannen vuoden kemian opiskelija, ja parin (..) vuoden päästä olisi tarkoitus valmistua aineenopettajaksi.
Taantuma vaikka onkin, niin kesätyöpaikkoja varmasti löytyy monen monta eri aloilta, joten ei kannata lannistua.
Oikean alan löytäminen ei aina ole helppoa, jos ei ole valmiiksi intohimoa johonkin tiettyyn alaan. Vaikka lukiossa opon tunneilla yritetään kahlata läpi kaikkia vaihtoehtoja, niin suurin osa aloista jää siltikin hämärän peittoon.
Hei! Olen Rosa Haapala, kemian fuksi ja Valenssin hallituksen myyntivastaava. Kemialla aloitin siis viime syksynä ja ihan mahtavaa on ollut!
Härregyd, aivan järkyttävä alkuvuosi! Kolmannen jakson loppupuoli meni hurahtaen ohi tänne kirjoittamatta, kun wanhojen tanssit, koeviikko, yhteiskunta-, yritys- ja työelämäkurssi sekä leipomon teoriatehtävät ovat vieneet aivan kaiken ajan.
Syventävä II alkoi viime viikolla. Meidät jaettiin 4-6 hengen ryhmiin ja saimme suunnitella alusta loppuun asti yhden kurssin kaverin kanssa.
Koeviikkohan se sieltä saapui kylmää säätä piristämään. Koeviikko tuo melkoista vaihtelua koulunkäyntiin, sillä kotiin pääsee viimeistään yhden aikaan joka päivä.
Syystä jos toisestakin joululomani venähti aavistuksen pitkäksi ja palasin luentosalin penkeille vasta viime viikolla.
Tammikuu onkin mennyt matikkaa laskiessa. Kun koe alkoi lähestyä, täytyi vanhat asiat palauttaa mieliin. Kolmas jakso starttasi jo paljon ennen joulua, joten mieleenpalauttamista oli paljon.
Reilu vuosi sitten istuskelin Sigman kiltahuoneella, jota kopiksikin kutsutaan. Koppi oli erityisen täynnä ihmisiä, joka vielä viime lukuvuonna oli syystä jos toisesta aika harvinaista.
Opiskelijan on paljon vaikeampi sairastaa kuin työssä käyvien ihmisten. Opiskelija joutuu sairaana ollessaankin huolehtimaan siitä, että saa joltain tutultaan tai kaveriltaan luennoilla ja laskareissa käydyt asiat.
Tervehdys! Jep, vanha ystävämme koeviikko on saapunut jälleen. Jaksot vierähtävät paljon nopeammin kuin sitä osaa edes odottaa.
Vuosi on vierähtänyt jo pitkälle – kohta tammikuu lopuillaan! Toivottavasti kaikilla on vuosi alkanut hyvissä tunnelmissa! Mulla se on alkanut melkoisen työntäyteisenä, työsarkaa kun on riittänyt monella rintamalla.
Kerrottuani uusille ihmisille opiskelevani biofysiikkaa, ensimmäinen kysymys on lähes poikkeuksetta ”Mitä se on?”.
Viime syksynä tuli oltua yliopistolla laskupäiväavustajana mekaniikan kurssilaisille ja tämän vuoden puolelle sain jatkoa työsopimukseeni.
Uudet bloggaajat, Kastellin lukiossa opiskelevat Akseli ja Mikko esittäytyvät.
Tämän kevään opiskelu painottuu kasvatustieteisiin. Minä ja Mikko siis suoritetaan nyt aineenopettajan maisterivaiheen opintoja.
Olen 28-vuotias tekniikan ja matematiikan opiskelija. Ouluun olen muuttanut opiskelemaan tietotekniikkaa 2003 ja aloittanut 2010 opiskelemaan matematiikan aineenopettajaksi.
Olen 22-vuotias biofysiikan opiskelija. Olen muuttanut Ouluun vuonna 2008, jolloin aloitin opinnot Oulun yliopistossa. Tänä keväänä tavoitteeni on saada kandin tutkinto suoritetuksi.
Olen 23-vuotias toisen vuoden fysiikan opiskelija täällä Oulussa, vaikkakin valmistuin lukiosta Vantaalla Tikkurilan lukiosta.
LUMA-taajuudella-blogi sai uusia kirjoittajia. Tässä Anni ja Sonja kertovat hieman itsestään.
Pitkän matikan kuutoskurssi… Tilastot ja todennäköisyys… Tämän pitäisi saada kuulemani mukaan monien niskavillat pystyyn.
Näin sitä ollaan taas tutuissa maisemissa koulun käytävillä, vaikkakin aika löysästihän tämä koulunkäynti on alkanut.
Nyt alkaa joululoma toden teolla lähestyä. Vielä kun reilun viikon jaksaisi pinnistää niin olisi syksy paketissa!
Edellisissä kirjoituksissani saattavat rivien välit vihjata, että olen silloin tällöin hieman… noh.. saamaton. En välttämättä laiska, sillä kuulun niihin, jotka joutuvat vimmaisen siivousinnon valtaan silloin kun olisi aika avata tenttikirja.
Alle kuukausi jouluun, mutta jotenkin tuntuu, että nyt syyslukukausi on vasta kunnolla alkanut. Pari viikkoa on ollut sellaista kiirettä, että oksat pois.
Nyt on työssäoppiminen ohi eikä nuoren mielen tarvitse miettiä työntekoa ennen ensi kesää. Itse lähdin lomille jo melkein kaksi viikkoa sitten ja Satu pääsi vapaaksi viime keskiviikkona.
On melko yleistä, että tentit ja töiden palautukset ynnä muut kasautuvat kaikki syksyn osalta loppuvuoteen.
Varmaan jokainen opiskelija joutuu silloin tällöin rasittamaan laskupäätään plussaamalla kertyneitä opintopisteitä yhteen. Tässä kyllä on hyvänä apuna weboodi, joka laskee pisteet puolestasi.
Viime viikolla ja sitä edellisellä oli pitkästä aikaa jopa muutama luentokin, kun maisterivaiheen kursseihin kuuluva GPS-kurssi (GPS paikannus ja paikannuspalvelut) alkoi.
Työnteko on alkanut tuntumaan arjelta eikä aikainen herätys enää tunnu yhtään vaikealta. Unirytmi on tasoittunut samaan kaavaan: yhdeksältä nukkumaan ja viideltä ylös.
Monet kaverit ovat tänä syksynä valitelleet, että masentaa eikä ole motivaatiota opiskella. Mää taas valitan, että ois motivaatiota, mutta ei aikaa opiskella.
Syksy kyllä on ylivoimaisesti lempivuodenaikani, mutta sen myötä saapuu myös vääjäämättä flunssavirusten ovela armeija, ja vääjäämättä se kolonisoi ennemmin tai myöhemmin minunkin elimistöni.
Tänä syksynä päätin (taas), että nyt otan vähemmän kursseja, että jaksan paremmin. Tällä kertaa onnistuinkin siinä, ja tarkoitus olisi suorittaa noin 30 opintopistettä.
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet hieman erikoisia tähänastisen opiskelu-urani aikana. Ei sen takia että fuksiaiset olivat ja menivät, vaan..
Vaikka koulu alkaa jo syyskuussa, niin minulla se alkaa oikeasti vasta lokakuussa.
Maantiedettä pääaineena opiskelevan ja aineenopettajaksi suuntautuvan täytyy opiskella 60 opintopistettä biologiaa.
Nyt on ensimmäinen työssäoppimisviikko takana, toinen alkamassa ja syysloma häämöttää jo lähellä. Aamut Kuivaksen leipomolla ovat aikaisia ja täynnä työtä, mutta olo on virkistyneempi kuin aikoihin.
Ensimmäisestä syysmyrskystä on toivottavasti kunnialla ja ilman havereita selvitty! Itse ainakin otin siitä ilon irti, luonto harvoin esittelee voimiaan meidän seudulla tuolla tavoin.
Minussa on aina asunut pieni tiedemies, joka haluaa tietää, miten asiat toimivat. Jo päiväkodissa askartelin kartongista ”keksintöjä” Muumien Niiskun innoittamana.
Näin on siis lähtenyt käyntiin toisen vuoden ensimmäinen koeviikko, joka on samalla ensimmäisen jakson viimeinen viikko.
Syksyisin Oulun yliopistossa riittää vilinää ja vilskettä. Syynä on tietenkin opiskelujen aloitus kesätauon jälkeen, mutta suurin syy on uudet opiskelijat eli fuksit joita saapuu reilusti yli tuhat vuosittain.
Syyskuun ensimmäinen täysi viikko on yliopiston lukuvuoden avausviikko. Silloin on kaikenlaista juhlaa – akateemisia alkajaisia, vulcanaliaa, bileitä, bileitä jne. Tämä syksy oli toinen, jolloin en mihinkään noihin päässyt.
Koulu on lähtenyt menemään sellaista vauhtia eteenpäin, että aivot eivät pysy mukana. Heti ensimäiselle jaksolle on ängetty kaikki maholliset lukiokurssit, tenttimiskurssit, amishommat, ATTO-aineet ja muut.
Niin se sitten tämäkin kesä vilahti ohi, ennen kuin edes juuri ehti huomaamaan. Opintojen pariin on käännetty katseet jo muutama viikko sitten, ja viikon päästä lähdetäänkin sitten tositoimiin!
Vaikka viisi vuotta opiskelua lukion jälkeen tuntuu pitkältä ajalta ennen mahdollista työelämään siirtymistä, on tuosta ajasta jäljellä enää viimeinen vuosi.
…joka ei tiennyt mitä tehdä elämällään. Sitten tuli Satu. Eiku ei tullutkaan.. sitten tuli yhteishaku!
Vielä kahdeksannen luokan lopulla päässäni pyöri ajatus lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi ammattikouluun ja lähteä hoitamaan lapsia päiväkotiin, kuten äitinikin. Yhdeksännellä luokalla aloin kuitenkin epäröimään.
Kesällä suuri osa opiskelijoista tekee töitä. Kesätöiden hakijoita on kuitenkin niin paljon, ettei kaikille riitä työpaikkoja.
Poznanin kesäkoulu on nyt virallisesti ohi; palautetta on annettu ja saatu, todistukset pokattu ja päätösillallinen nautittu. Loppujen lopuksi aika on kulunut nopeasti ja reissu saa minulta positiivisen loppuarvosanan.
Hylkäsin ajatukset vaihto-opiskelusta jokin vuosi sitten, mutta kun minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua parin viikon kansainväliseen kesäkouluun, tartuin lyhyen harkinnan jälkeen tilaisuuteen.
Kesä on edennyt jo juhannuksen yli, vaikka tuntuu että se alkoi ihan vasta! Välissä vaikuttaa, että näin kesällä aika juoksee paljon nopeampaa kuin muulloin.. Nyt etenkin pari viime viikkoa on ollut kesätöissä melko kiirettä, ja se on varmasti osaltaan vaikuttanut ajan kulkuun.
Kirjottelin jo maaliskuun blogissani vähän EGEA:sta. Meillä oli siis seitsemän saksalaista maantieteen opiskelijaa viikon ajan tutustumassa Ouluun. Toukokuun lopussa viisi oululaista maantieteen opiskelijaa lähti kohti Tübingeniä vastavierailulle.
Etelä-Varangin kunnassa ei voi olla huomaamatta vanhan rautakaivoksen läsnäoloa. Vuosien 1906 ja 1996 välillä 25 neliökilometrin alueelle levittäytyvästä avokaivoksesta on louhittu 488 miljoonaa tonnia kiveä, eli määrä, jolla voisi rakentaa 2500 kilometriä 10 x 6 metristä tietä.
Mihin se kaikki kolme vuotta katosi? Ei siitä ole kauaa aikaa, kun parturi-kampaajan ja lukion opinnot alkoivat. Silloin ylioppilaskirjoitukset ja muut ammattiin valmistumiset tuntuivat kaukaisilta ajatuksilta. Nyt ne kaikki kuitenkin on ohitse.
Kevät alkaa pikkuhiljaa olla paketissa ja syksy kummittelee jo mielessä. Kesä on onneksi vielä ennen syksyä, niin lomaillakin ehtii. Mutta katse piti kääntää hetkeksi syksyyn kun suunniteltiin jo uusille opiskelijoille tapahtumia.
Tässä vaiheessa vuotta monet opiskelijat ovat hajaantuneet kesätöihin ja yliopistolla on ollut jo jonkin aikaa varsin hiljaista, vaikka peruskoulut ja lukiot sulkevat ovensa vasta lakkiaislauantain jälkeen.
Terve taas! Leijonajuhlista aletaan olla hiljalleen toivuttu, ja Nurmisen ilmaveivistäkin kohta, toivottavasti muutkin! Viimeiset tentit olivat vihdoin ja viimein viime perjantaina, ja molemmat läpi!
Kuinka vähän on vähän? Kotikokin kannalta hyppysellinen on melko pieni maustemäärä.
Vielä pitäisi kaksi viikkoa jaksaa ja hoitaa kouluhommat kunnialla kotiin ennen loman alkua.
Viime viikolla ja tällä viikolla koulutöiden määrä on alkanut hiipua, ja tuntuu jo melkein kuin olisi lomalla!! Viime viikolla oli yksi tentti ja yksi kuulustelu parista artikkelista, tällä viikolla olisi vielä yksi tentti.
Toukokuun alussa järjestettiin Suomalaisten Kemistien Seura Ry:n ja Kemianteollisuus Ry:n vuosittainen Komppa-päivä syksyllä 2010 kemiakilpailussa menestyneille.
Wappu on sitten tältä vuodelta juhlittu, ja ääni ja kenkä hukassa! Muutenki alkaa kevät olla hiljalleen pulkassa! Täysin ei kuitenkaan koulu oo vielä ohi, vaan muutama tentti pitäs jaksaa rutistaa.
Vapun aloittaminen tuntuu aikaistuvan vuosi vuodelta. Tänä vuonna kemian laitoksen opiskelijoiden ja henkilökunnan perinteisiä Maljankohottajaisia vietettiin jo ennen Pääsiäistä.
Opiskelijan elämä on kyllä niin parasta. Varsinkin näin Wapun lähestyessä se tuntuu erityisen kivalta.
Kesä vihdoinkin kolkuttelee jo ovelle ja mieli alkaa virkistymään talven jälkeen horroksesta. Opiskelut tältä vuodelta alkaa olla aika lailla paketissa, mitä nyt muutama harkkari vielä viimeisteltävä sekä pari tenttiä hoideltava alta pois ennen lomille lähtöä.
Neljä takana, yksi edessä. Jaksot ovat vilahtaneet ohi, ajantaju on menetetty ja älytön kiire ei hellitä millään. Jäljellä olisi enää puolentoista kuukauden rutistus ennen kesälomaa.
Kevät alkaa olla jo pitkällä ja pääsykokeet lähestyvät! Maantieteen koulutusohjelman pääsykoe on maanantaina 23.5 klo 9-13. Pääsykokeeseen ei ole erillisiä kirjoja, vaan koe perustuu lukion kursseihin 1-4.
Kesä tekee kovasti tuloaan. Sen huomaa myös jutustelun sivuavan yhä useammin kesätöiden alkamisajankohtaa.
Yliopistossa lukukausi on lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi. Lomia ei paljon ole välissä, mutta sitten kun niitä on, niin pituudessa ei ole valittamista!
Jo lukiossa maantiede on jaettu kulttuuri- ja luonnonmaantieteeseen. Lukiossa maantieteen opiskelu aloitetaan yläasteelle tutulla tavalla eli luonnonmaantieteellä. Toisella maantieteen kurssilla perehdytään sitten tarkemmin kulttuuripuolen asioihin.
Yliopiston käytävillä liikkuu monenlaisia ihmisiä, joilla jokaisella on omat mielenkiinnonkohteensa ja harrastuksensa. Niinpä yliopiston sisällä on paljon erilaista harrastustoimintaa, joille jokaiselle on oma järjestönsä.
Opiskelen siis kolmatta vuota ammattikorkean puolella rakennusinsinöörin tutkintoon johtavassa koulutusohjelmassa. Monille tulee ensimmäisenä mieleen kun sanoo opiskelevansa rakennustekniikkaa, että siellä opetetaan ainoastaan jotain talojen rakentamiseen liittyvää.
Vuoden 2010 fysiikka kilpailun jäljiltä pääsin viikonloppuna 19. – 20.3 osallistumaan kokeellisen työskentelyn fysiikkaleirille Jyväskylän Yliopiston fysiikanlaitoksella.
Sen tunnistaa kirkkaista loisteputkista, kuluneista sohvista ja vanhasta pirttikalustosta. Seiniltä löytyy mitä erilaisimmista ansioista myönnettyjä kunniakirjoja, yhdet keltaiset haalarit ja pari jaksollista järjestelmää
Yliopisto-opiskelusta liikkuu varmaankin hyvin monenlaisia huhuja ja stereotypioita – hirveästi lukemista, pänttäämistä, kirjottamista, höyrähtäneitä proffia syrjäisillä käytävillä…
UNESCO:n nimeämä kemian vuosi on lähtenyt Suomessakin käyntiin Helsingissä ja Tampereella pidetyissä yleisötilaisuuksissa. Lisäksi kansainvälisen Unesco Courier –verkkolehden tammi-maaliskuun numero on omistettu kemian vuodelle.
Tarkoituksena oli tällä kertaa kirjoittaa vähän lisää suuntautumisesta, kun Mikko aloitti viime viikolla kertomalla luonnonmaantieteen opiskelusta. Mun on kuitenkin ihan pakko kertoa teille viime viikosta ja EGEA:sta.
Ensimmäiset muistot esiintymisestä koulussa ajoittuvat monella varmasti alakouluun. Omalta kohdaltani mieleen on jäänyt koko luokan edessä pidetty lyhyt esitelmä itse valitusta kirjasta.
Hiihtoloma on jo takana ja paluu arkeen jälleen koittanut! Aikaisemmin jo manailin, että loma kuluu pelkästään koulutöiden merkeissä, mutta onneksi jäi myöskin vapaa-aikaa.
Ammattitaidon SM-kilpailu, Taitaja 2011 lähestyy. Taitaja on vuosittain järjestettävä tapahtuma, jossa ammattiin opiskelevat nuoret kisaavat keskenään oman alansa Suomen mestaruudesta. Kilpailijat valitaan useilla paikkakunnilla järjestettävien semifinaalien kautta.
Yliopistossa ei varsinaista talvilomaa ole. Muutamia pakollisia harjoituksia on peruttu, mutta esim. tentit ja luennot ovat melko yleistä ajanviettoa ”lomaviikolla”. Ne eivät kuitenkaan ole ehdoton este pienen loman viettoon, sillä yliopistossa omaloma on onneksi lähes aina mahdollinen!
Opiskeleminen on hyvin raskasta ja aikaa vievää ja aina välillä opiselija haluaa päästä omaan kotiin rentoutumaan. Suurelle osalla oululaisista opiskelijoista oman asunnon ja kodin tarjoaa PSOAS eli Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö.
Ensimmäisenä opiskeluvuonna käydään maantieteen perusopinnot. Niihin sisältyy eri suuntautumisvaihtoehtojen johdantokurssit, kieliopintoja, orientoivia opintoja ja mahdollisesti kirjatenttejä.
Jälleen on jaksokin päässyt vaihtumaan ja uudet tuulet puhaltavat meillekin; ammattikoulun puolelta loppuvuosi ollaankin ainoastaan työssäoppimassa.
Opiskelijaelämästä on monilla yksipuolinen mielikuva; bileitä, haalaribileitä, poikkitieteellisiä bileitä, vähintään viikon kestävä vappu ja niin edelleen.
Koeviikko on nyt takana ja uusi jakso aluillaan, mikä tarkoittaa uusien aineiden kuvaan astumista, kirjojen ostoa ja lukujärjestysten opettelua. Koeviikosta selvittiin, taas kerran.
Muistan edelleen kirkkaasti päivän, jolloin opintoni yliopistossa alkoi. Ensimmäisenä päivänä oli kokoontuminen Maantieteen laitoksen kahvioon, jossa oli määrä olla laitoksen esittely ja pienryhmiin jako.
Opiskelu ammattikorkeassa on käytännönosaamista painottavaa. Käytännössä tämä näkyy kurssien sisällöissä ja rakenteissa.
…vaikka opiskella. Linnanmaan kampuksella nälän tunnetta torjutaan kuudessa ravintolassa, jotka on ripoteltu ympäri laajaa taloa.
Aloitettuani opiskelut syksyllä 2008 huomasin pian että yliopistossa on todella erilaista opiskella kuin lukiossa. Yliopistossa voi itse päättää mitä kursseja käy minäkin vuonna.
Tervehdys! Olen 22 vuotias luonnonmantsan opiskelija. Maantiedettä on menossa kolmas vuosi, ja viime syksynä tuli aloitettua myös aineenopettajan opit. Lähtöisin olen Iistä, Oulun pohjoispuolelta, ja kylläpä minut tarkkasilmäinen ja -korvainen erottaakin puhtaasta oululaisesta!
Yliopistoon saapuminen oli hyvin jännittävä kokemus. Se toi mukanaan suuria muutoksia: muuttoa Sotkamosta uuteen ja vieraaseen kaupunkiin Ouluun, asettumista omaan asuntoon, tutustumista uusiin kavereihin ja tottumista yliopiston ilmapiiriin ja käytäntöihin.
Kun viime keväänä pyysin kanditaatin tutkielman aiheen, sain aiheen lisäksi kutsun osallistua analyyttisen kemian ryhmäpalavereihin.
Olen 23-vuotias ja oon kotoisin Oulaisista. Olen siis oulaistelainen, mikä on monen mielestä jotenki tosi hassu sana. Opiskelen maantiedettä kolmatta vuotta, suuntaudun luonnonmaantieteeseen ja aineenopettajaksi.
Tammikuu meni vauhdikkaasti. Koulu alkoi arkisissa merkeissä, eikä asiat juurikaan olleet muuttuneet vanhasta. Kevään lukujärjestys on sopivan väljä, jotta kerkeän suorittamaan joitakin syksyn aikana rästiin jääneitä harjoituksia.
Kiertäessään yliopiston mikroluokkia vapaata tietokonetta etsiessä mieleen nousee usein kysymys ”Onko kaiken pakko olla netissä?”.
Opiskelen kolmatta vuotta Oulun yliopistossa Matemaattisten tieteiden laitoksella tilastotiedettä. Tilastotiede ei alana ollut itselleni kovinkaan tuttu lukiossa, mutta se kuulosti hyvin mielenkiintoiselta varsinkin luonnontieteellisen tiedekunnan abioppaassa.
Joulukuun lopun rauhallisuus vaihtui jo viikko sitten asteittaiseen vilkastumiseen yliopiston käytävillä. Jonnekin kiirehtivien tai maleksivien ihmisten määrä kasvoi samaan tahtiin kuin jonot Aularavintolassa pitenivät.
Muistan vielä elävästi, kun yhdeksännellä luokalla piti tehdä se omaa elämää koskeva ensimmäinen iso valinta. Lukio vai ammattikoulu, mikä kaupunki, mikä linja.
Toissa viikon maanantaina useimmat lukiot ja peruskoulut jatkoivat joululomiaan, mutta me palasimme takaisin kouluun.
Vain kaksi ja puoli viikkoa kestäneen joululoman jälkeen paluu yliopistolle ei ole sujunut erityisen pehmeästi, vaan iso vaihde on pukattu pykälään heti ensimmäisellä viikolla.
Opiskelemme toista vuotta Keminmaan lukiossa. Päädyimme lukioon, kun ammatilliselta puolelta ei löytynyt mieleistä alaa.
Viimeiset päivät Koreassa olivat kiireisiä kaiken kotiinpaluuvalmistelujen vuoksi. Tilanne rajanaapurin kanssa näytti jälleen kiristyvän ja Euroopan lentokaaos huolestutti. En todellakaan halunnut viettää jouluani jossain päin Aasiaa tai Eurooppaa lentokentällä jumittaen!
Joulutunnelma alkaa olla huipussaan sillä jouluun on enää muutama päivä.
Yliopiston käytävät ja ruokalat ovat jo suurimmalta osin hiljentyneet. Facebook tukee kampuksella tehtyjä empiirisiä havaintoja; jo viikon ajan kaveri toisensa jälkeen on ilmoittanut facebook-kansalle aloittavansa joululoman.
Joulu lähestyy ja viimeinen koulupäiväkin oli perjantaina. Viimein syyslukukausi on kokonaan ohitse ja pääsee hieman lomailemaan pitkälle joululomalle.
Joulu tulee aina yhtä kavalasti; ensimmäiset joulumainokset ilmestyvät ennen kuin lumi ehtii kunnolla maahan, joten jouluun tuntuu koko ajan olevan pitkä aika.
Lukukausi Koreassa alkaa koulun osalta olemaan jo voiton puolella. Luennot on hoidettu ja jäljellä olisi kolme lopputenttiä hoidettava alta pois sekä viimeisteltävä muutama laboratoriokoe.
Taas on yksi jakso saatu päätökseen 2 viimeisen viikon kiireiden saattelemana. Miten voikaan sattua niin, että kaikki ammatillisen puolen koulutöiden palautuspäivät sattuvat samaan aikaan lukion koeviikon kanssa?!
Tähän mennessä oman laitoksen henkilökunta on tullut melko tutuksi tai ainakin kunkin opetustyylistä on kehittynyt jokin käsitys.
Viimeinen neljännes vaihdosta jäljellä ja tuntuu kuin olisi viime viikolla saapunut Koreaan. Paljon on jo kerennyt kokemaan, mutta näin jälkiviisaana tarkasteltuna yksi lukukausi on ehdottomasti liian lyhyt aika.
Toinen jakso alkaa olla jo loppupuolella ja koeviikko olisi jälleen edessä. Lukemista ja lukemista, tehtävien palauttamisia..
Nyt nyt sujuu. Tänään biokemian laskareissa osasin tehdä kaikki tehtävät. Olin vielä nopea, laskeminen tuntui sujuvan kuin vettä vaan.
Flunssa saapuu yliopistolle yhtä säännöllisesti ja varmasti kuin jokaiseen oppilaitokseen tässä maassa. Kun samoja käytäviä kulkee päivittäin tuhansia ihmisiä ja sadat kädet tarttuvat samoihin ovenkahvoihin, influenssaviruksen leviämiselle on otolliset olosuhteet.
Loppusuoralla ollaan ja viimeistä vuotta viedään. Hieman yli puoli vuotta ja ammatti pitäisi olla hommattuna, kuin myös ylioppilastodistukset ja toisella meistä vielä sen lisäksi lukion päästötodistus. Vaikka opinnot ovat jo loppupuolella, tekemistä riittää vielä valtavasti.
Yliopistossa luennoille ei ole pakko mennä. Opiskelutahti on määriteltävä itse. Tällainen etätyö vaatii itsekuria. Itseään on tarkkailtava: Opinko nämä asiat, ymmärränkö mistä puhutaan, onko minulle hyödyllistä istua luennoilla, jaksanko keskittyä?
Tällä viikolla kuhina täyttää yliopiston käytävät. On vuosittaisten abipäivien aika. Muistan itse käyneeni Oulun yliopistossa abipäivillä jopa kahdesti.
Päivät seuraavat samanlaisina toisiaan; luentoja ja harjoituksia kahdeksasta neljään… paitsi, että kahta samanlaista päivää ei ole tainnut tänä syksynä sattua kertaakaan peräkkäin.
Vaihdossa oleminen on ennen kaikkea uusiin ihmisiin, kulttuureihin ja tapoihin tutustumista. Opiskelukin on tärkeää, mutta täällä ollessa tulee käytännön pakostakin otettua etäisyyttä kotimaan arkisiin rutiineihin.
Viime viikolla sain kokea elämäni ensimmäisen viikon syysloman. Peruskoulussa ja lukiossa syyslomamme olivat kahdella päivällä pidennettyjä viikonloppuja.
Pahoittelen kaiken rinnastamista juoksuun, mutta olen miettinyt, ovatko nämä maratonin ensimmäiset vai viimeiset kilometrit? Olen opiskellut peruskoulun ja lukion kaksitoista vuotta, yliopistossa aloitan toista.
Opiskelijan päiviin mahtuu paljon muutakin kuin opiskelua. Toiset hankkivat lisätuloja iltatöissä, kun taas toiset urheilevat ja jotkut toimivat erilaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä.
Ensimmäinen tenttiviikko Koreassa alkaa olla pikkuhiljaa takana. Välikokeisiin tuli valmistauduttua aika huolellisesti, kun ei oikein osannut etukäteen odottaa minkälaisia ne tulee olemaa. Kaikista kokeista selviydyin kunnialla, kiitos hyvän valmistautumisen!
Eräällä kurssilla viime keväänä jokaiselle työparille jaettiin lasipullo, jonka sisällä oli valkosilmäisiä kärpäsiä. Tehtävänä oli selvittää minkä geenin mutaatiosta valkosilmäisyys kyseisessä kannassa johtui.
Tänä syksynä opiskeluni on ollut täysin erilaista kuin aiempina vuosina: Syksyni alkoi opetusharjoittelulla.
Kertaus on totisesti opintojen äiti. Omaehtoinen vanhojen asioiden kertaaminen vaatii kuitenkin valitettavasti yleensä sellaista tahdon lujuutta, jota ei ainakaan itseltäni tahdo löytyä.
Opiskelu todenteolla alkoi muutama viikko sitten, alkuhäslinkien jälkeen. Opiskelen täällä mm. mekaniikkaa, rakennusjohtamista, ympäristövaikutusten arviointia sekä maaperän mekaniikkaa, johon kuuluu myös laboratoriotunnit.
Opiskelijat lusmuilevat. Opiskelijat juovat liikaa kaljaa. Opiskelijat pitäisi lähettää Kiinaan näkemään todellista opiskelua.
Liikkuvan junan kyytiin ehtiminen ei ole helppoa eikä mukavaa, mutta sitä tulee aina silloin tällöin harjoitettua sivuaineiden kanssa.
Matkajännitys alkoi kasvaa muutama päivä ennen lähtöä. Tuntui aika epätodelliselta, että olin todellakin lähdössä aivan yksin toiselle puolella maapalloa lähes puoleksi vuodeksi!
Molekyylievoluution laskut, englannin puhekurssi, kemian perustyöt viimevuodelta, joudunko lajintuntemuksiin, menevätkö mitkä kurssit päällekkäin, pitää muistaa tulostaa kurssimoniste, missä avaimet.
Keväällä haettu ja myönnetty yliopiston harjoittelutuki mahdollisti harjoittelupaikan Metsäntutkimuslaitoksessa kesäkuukausien ajaksi. Työtehtäväni eivät olleet kemistin, vaan laborantin tehtäviä, mutta mielestäni harjoittelu oli erittäin hyödyllinen.
Yliopistossa opiskelu on ollut erilaista, mutta antoisaa. Aloitin juuri kolmannen vuoteni yliopistossa ja tänä syksynä aloitan pedagogiset opintoni.
Olen Matti Karppinen, 22-vuotias Rakennustekniikan opiskelija Oulun seudun ammattikorkeakoulun tekniikan yksiköstä. Tarkoitus olisi valmistua aikanaan rakennusinsinööriksi, mutta tällä hetkellä olen vaihdossa Etelä-Koressa.
Yliopistossa riittävä opiskelumäärä täytyy määritellä itse. Ei ole jatkuvaa kotitehtävien virtaa jonka tehtyään voi sanoa tehneensä tarpeeksi. Aloitan toista vuotta biologialla. Opiskelijana ongelmanani on tasapainon löytäminen ja priorisointi.
Olen neljännen vuoden kemian opiskelija, jonka kutsumus on johdattanut valitsemaan puoli vuotta sitten epäorgaanisen analyyttisen kemian suuntautumisvaihtoehdon.