Lauantaina 5.6. vietetään maailman ympäristöpäivää ja tänä vuonna teemana on biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus. Mitä enemmän liikkuu luonnossa ja tutkii siellä tapahtuvia asioita, sitä mielenkiintoisemmalta ja monimutkaisemmalta se alkaa näyttää. Sen lisäksi että luonnontieteiden opiskelu ja tutkimus antaa meille parhaat mahdollisuudet ymmärtää ja jäsentää tätä äärettömän laajaa kirjoa eri prosesseja, se antaa meille myös tietoa ja välineitä säilyttää tämä moninaisuus tuleville sukupolville.

Kulutuksen seuraukset

Valitettavasti meillä ihmiskuntana on taipumusta luonnonvarojen välineelliseen ja huolimattomaan käyttöön. Tapamme elää, kuluttaa ja liikkua paikasta toiseen on sellainen, että energiaa otetaan sieltä mistä pienimmällä vaivalla ja halvimmalla saadaan, uutta tavaraa tuotetaan kiihtyvään tahtiin ja vanhaa heitetään surutta pois. Tämä toiminta on valitettavasti suoraa velanottoa tulevilta sukupolvilta ja on jo nykyisellään ylittänyt moninkertaisesti ympäristömme kantokyvyn.

Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä biodiversiteettiä heikentävistä tekijöistä. On selvää, että ilmasto on aina ollut jatkuvassa muutoksessa ja tulee muuttumaan tulevaisuudessakin. Viimeaikainen muutos, jota ihminen on toiminnallaan kiihdyttänyt, on nopeudellaan aiheuttanut sen, että monien eliö- ja kasvilajien sopeutumiskyvylle on tullut raja vastaan. Sopeutumiskykyä on jo lähtökohtaisesti heikentänyt ihmisen toiminnan aiheuttama elinympäristöjen pienentyminen ja saastuminen.

Haasteina liikkuminen, ruoka ja energia

Miten sitten käytännössä voimme vastata ilmastonmuutokseen ja sitä kautta luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen? Merkittävimpiä yksittäisiä tekijöitä tässä vastauksessa ovat liikkuminen, ruoka ja energia. Näihin kolmeen saadaankin sisällytettyä kaikki tärkeät oppiaineet – kaikessa taustalla hääräävän ”tieteen kuningasparin” fysiikan ja matematiikan voinee jättää tässä yhteydessä erittelemättä. Liikenteessä biopolttoaineet ovat kovassa nosteessa ja näiden kehityksessä taustalla on kemian osaaminen. Liikenteen määrään vaikuttaa suoraan liikkumisen tarve ja tähän vastaa kestävä yhdyskuntarakenne, jonka kehittäminen vaatii vahvaa maantieteen osaamista. Huippunopeita junia kehitetään ja otetaan jo tänä päivänä käyttöön eri puolilla maailmaa korvaamaan hiilidioksidipäästöiltään mammuttimaista lentoliikennettä – tämähän on puhdasta fysiikkaa!

Ruuan tuotanto on näistä kolmesta ehkä haastavin suoraan biodiversiteettiä ajatellen. Meillä on jo tällä hetkellä välineet mm. biokemian ja biologian kautta tuottaa erittäin kestäviä ja ravintoarvoltaan korkealaatuisia kasvilajikkeita. Tämän kolikon kääntöpuolena on mahdollisuus, että nämä uudet lajikkeet syrjäyttävät ja vievät elintilaa luontaisilta lajeilta heikentäen näin entisestään monimuotoisuutta. Energiaratkaisuissa avainasemassa ovat niin kemia kuin geologiakin. Syrjäseutujen paikallisen pienimuotoisen energiantuotannon tutkiminen ja tukeminen on ajatuksena erittäin kannatettava ja käytännössä suhteellisen helposti toteutettavissa. Tämä pitää sisällään niin puuhakkeen polton kuin pientuulivoimalat, maalämmön ja aurinkokennot, joiden kehittämisessä ja tuotteistamisessa meillä on vielä paljon tekemistä.

Luonnontieteellistä ajattelua tarvitaan

Luonnontieteet ovat perustutkimusta puhtaimmillaan ja on tärkeää, että riittävän vahva pohja ymmärtää ympäröivää luontoamme taataan kaikille ihmisille niin tänään kuin tulevaisuudessa. Perustutkimuksen rahoitusta on kaikessa lyhytnäköisyydessään helppo leikata, se kun ei tuota mittavia voittoja välttämättä vielä neljännelläkään ”kvartaalilla”. Tieteen ja tutkimuksen luonteeseen kuitenkin kuuluu, että asiat todetaan neutraalisti ottamatta varsinaisesti samalla kantaa esimerkiksi maailmanpoliittiseen tilanteeseen tai ihmisten kulutustottumuksiin. Tämän vuoksi olisi erinomaisen tärkeää, että myös päätöksiä tekevät ihmiset osaisivat tulkita näitä tuloksia ja ymmärtäisivät luonnossa vallitsevat syy-seuraus-suhteet.

Yksi hienoimmista ominaisuuksista luonnossa on sen kyky sopeutua ja uudistua pitkällä aikavälillä vastaamaan vallitsevia olosuhteita. Tämän vuoksi onkin lohdullista ajatella, että teimmepä me ihmiset mitä virheitä tahansa, luonnolla on keinot ja aika korjata lopulta tekemämme virheet. Toinen kysymys on sitten onko meillä ihmisillä enää paikkaa siinä tulevaisuudessa ellemme muuta syvään juurtuneita tottumuksia ja elämäntapojamme. Luonnontieteellinen ajattelu on tässä muutoksessa avainasemassa.

Lisää Otto Simolan ajatuksia voit lukea Oton omilta verkkosivuilta osoitteesta http://www.ottosimola.fi/.

1. Tulosta kolumni

 

Tämä artikkeli kuuluu kategorioihin Artikkelit.
Saat kommentillesi kasvot rekisteröitymällä Gravatar-palvelussa.

Jaa Facebookissa