Geologian päivän 25.9. retkillä etsitään monimuotoisuutta
Geologian päivän 25.9. vietto laajenee tänä syksynä Suomessa valtakunnalliseksi yleisötapahtumaksi. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta geologisen luonnon monimuotoisuudesta eli geodiversiteetistä.
Suomen geodiversiteettiä havainnoidaan syysviikonlopun 25.–26.9. aikana geologien ja biologien opastamilla luontoretkillä. Kaikille avoimilla retkillä tutustutaan maa- ja kallioperällemme ominaisiin, geologisesti arvokkaisiin kohteisiin 30 paikkakunnalla.
Päätapahtumaa vietetään Kolilla lauantaina 25.9. Yleisöllekin avoimessa seminaarissa asiantuntijat kertovat Suomen geologiasta. Samalla julkistetaan geologisen valokuvauskilpailun voittajat. Kolilla voi tutustua myös geologiseen luontopolkuun yhdellä maamme tunnetuimmista geologisista kohteista ja peruskoulun uuteen geo-oppimateriaaliin 6.–9. -luokkalaisille.
Geodiversiteetillä tarkoitetaan kallioperän, maaperän ja maanpinnan muotojen vaihtelua sekä geologisia prosesseja, jotka vaikuttavat luontoon ja maisemaan. Luonnon monimuotoisuus mielletään usein virheellisesti pelkästään biologiseksi monimuotoisuudeksi. Geologisella monimuotoisuudella on tärkeä merkitys myös luonnon biologisen monimuotoisuuden perustana.
Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää Geologian päivän yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK), Metsähallituksen luontopalveluiden, Suomen Kansallisen Geologian Komitean (SKGK) ja ympäristöministeriön kanssa. Vuoden 2010 Geologian päivä – geologia osana luonnon monimuotoisuutta – on jatkoa Geologian päiville, joita on järjestetty vuodesta 2003 alkaen SKGK:n ja GTK:n toimesta. Geodiversiteetti liittyy myös tänä vuonna vietettävään YK:n kansainväliseen biodiversiteettivuoteen (The International Year of Biodiversity).
Lisätietoja:
Geologian päivän 2010 verkkosivut:
www.sll.fi/geo (myös retket Suomessa ja Kolin seminaarin ohjelma)
Geologian merkitys yhteiskunnalle on merkittävä
Ilman geologisia luonnonvaroja ei olisi nykyisenkaltaista huipputekniikkaa, ei tietokoneita, ei kännyköitä, ei paperikoneita, ei autoja, lentokoneita tai valtamerilaivojakaan. Malminetsinnän ja kaivostoiminnan lisäksi geologia on paljon muutakin. Maankamaran raaka-aineet malmeista hiekkaan, soraan ja turpeeseen, unohtamatta öljyä, maakaasua ja kivihiiltä, kuuluvat geologisen tutkimuksen kohteisiin. Ilman geologista ja mineralogista osaamista eläisimme vielä kivikautta. Geologinen tietämys on välttämätöntä niin luonnonvarojen etsinnässä kuin hyödyntämisessäkin.
Geologinen tietämys tarjoaa pohjan kaavoituspäätösten teolle, ja sitä tietämystä tarvitaan yhdyskuntasuunnittelussa. Maa-alueisiin kohdistuu käyttötarpeita ja voidaan esimerkiksi joutua ratkaisemaan, pidetäänkö joku harjun osa pohjavesialueena vai käytetäänkö maa-aines tien pohjaksi tai betonin raaka-aineeksi. Geologi tutkii myös maankamaran rakennettavuutta, kestääkö alusta painumatta talon tai tien, tai voiko kallioon turvallisesti rakentaa varaston, väestösuojan tai urheiluhallin.
Maaperä ja pohjavesi ovat maapallomme tärkeimmät luonnonvarat
Maaperä on kaiken kasvillisuuden alusta ja sen kunnosta riippuu myös ihmisen ravinnon laatu. Maaperän pari ylintä vaaksanmittaa pitää yllä kaikkea elämää maapallolla. Sen kautta välittyvät maan ravinteet ja tärkeät mineraalit kasvikunnalle, jonka varassa taas osa eläinkuntaa, oma lajimme mukaan lukien, pysyttelee hengissä. Jatkuva nopea väestönkasvu ja viljelykäytöstä eri syistä poistuva maa-ala muodostavat haasteen, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan niin kemistien, biologien kuin geologienkin osaamista.
Puhdas vesi on meille suomalaisille itsestään selvä hyödyke, sillä maassamme sataa enemmän kuin vettä haihtuu. Kuivuus on meillä tilapäistä, mutta suuressa osassa maapalloa näin ei ole. Jopa Yhdysvalloissa pohjavesivarastot ehtyvät monin paikoin, puhumattakaan Lähi-Idästä, Afrikasta tai Kaakkois-Aasiasta. 40 % maailman viljasta tuotetaan keinokastelulla, joka perustuu valtaosin pohjavesivarastoihin.
Pohjavettä on vielä kuivienkin alueiden maankamarassa ja vesivarantojen etsintää voi verrata malminetsintään. Veden esiintymistä säätelevät geologiset tekijät ja geologinen osaaminen on avaintekijä myös vesivarantojen etsinnässä.
Elämme mineraalien varassa
Suomalainen käyttää elämänsä aikana keskimäärin yli 10 000 kiloa rautaa rakennuksissa, kulkuvälineissä, kojeissa ja laitteissa, astioissa ja monissa muissa käyttökohteissa, sekä noin 1 500 kiloa alumiinia lentokoneissa, listoissa, tölkeissä ja muissa keveissä tuotteissa. Näiden lisäksi käytämme vajaat 600 kiloa kuparia sähkömoottoreissa, generaattoreissa, autoissa, putkissa ja sähköjohtimissa, ja yhteensä kuutisensataa kiloa sinkkiä ja lyijyä monenmoisissa pinnoitteissa, metalliseoksissa, väriaineissa jne. Jos mukaan otetaan kaikki maankamarasta saatava mineraalinen hyötyaines, rakennuskivet, hiekka, sora, savi, kiviaines ja lannoitteet, vuotuinen kulutus asukasta kohti päätyy noin viiteentoista tuhanteen kiloon.
Mitä geologia on? Ota selvää www.gtk.fi/ ja http://www.geologia.fi/.
