Kuka olet ja mitä opiskelet? Kuinka pitkään olet opiskellut?
Olen ensimmäisen vuoden kemian opiskelija Oulun yliopiston kemian laitoksella. Ikää minulla on 19 vuotta, eli pääsin yliopistoon opiskelemaan suoraan lukion jälkeen. Alkujani olen Oulusta kotoisin, mutta kävin osan peruskoulusta ja lukion suorittamassa Vaasassa. Korkeakouluopintoja suunnitellessani vanha kotikaupunki kutsui, ja niinpä päädyin tänne pohjoiseen opiskelemaan.
Kuinka päädyit opiskelemaan alaasi?
Ajatus syntyi jo kahdeksannella luokalla, kun olin saanut tutustua oppiaineeseen tarkemmin. Kemiassa oppiaineena yhdistyivät teoreettinen järjestelmällisyys ja käytännönläheisyys. Kemia tarjosi aivan uuden näkökulman elämään: Niinkin arkinen asia kuin ruokasuolan liukeneminen veteen sai uudenlaista hohtoa, ja salmiakin valmistus oli aina yhtä mielenkiintoista katsottavaa.
Aluksi oli kuitenkin vaikeaa opetella ilmaisemaan tapahtumia reaktioyhtälöillä ja alkuaineiden kirjainyhdistelmillä (puhumattakaan sitten niiden ulkoa muistamisesta!) Lukioon päästyäni olin jo jokseenkin saanut kemian perusteet sisäistettyä. Pian sain kuitenkin huomata, että kiinnostukseni kohde olikin laajempi kuin olin kuvitellut, sähkökemiasta orgaanisiin synteeseihin. Harvoihin aiheisiin ehdittiin paneutua kovinkaan syvällisesti.
Kun tuli aika lukea ylioppilaskirjoituksiin, kurssien asiat alkoivat vähitellen hahmottua tarkemmin, ja niitä oppi katselemaan laajemmassa mittakaavassa. Olin onnistunut saamaan sen arvosanan, jota olin toivonut, ja ovet olivat auki tulevaisuuteen. Ainoa paikka, johon lukion jälkeen hain, oli Oulun yliopiston kemian laitos. Kemian laudaturin turvin pääsin opiskelupaikkaani suoraan papereilla. Seuraavana syksynä aloitin 65 nuoren joukossa kemianopintoni.
Miltä opintojen aloitus tuntui?
Opintojen aloitus oli jännittävää. Lyhyen ajan sisällä tutustuin uudenlaiseen oppilaitokseen ja tiiviisiin luentoihin. Alussa tuntui, että tietoa, niin yliopistosta itsestään kuin kemiastakin, tuli enemmän ja nopeammin kuin sitä pystyi omaksumaan, mutta pian siihen tottui ja asiat rupesivat selkiytymään. Ero lukion ja yliopiston välillä oli oikeastaan samankaltainen kuin hyppäys yläkoulusta lukioon, mitä opintojen vaikeusasteeseen tuli.
Enemmän haastetta tuntui olevan siinä, että sopeutui yliopistoon pääsyn aiheuttamiin elämänmuutoksiin. Suuri osa aloittelevista opiskelijoista oli juuri muuttanut omilleen ja opetteli itsenäistä elämää. Pallottelu opiskelun, vapaa-ajan ja kotitöiden välillä vaati minultakin paljon totuttelua. Toisaalta yksi luennoitsijamme totesikin, että ensimmäisen vuoden aikana tärkeintä on oppia hallitsemaan ajankäyttöään. Jos siinä sivussa sattuu vähän kemiaakin oppimaan, niin hyvä.
Millaista opiskelu on yliopistossa?
Yliopisto-opiskelujen parasta antia on mielestäni nk. akateeminen vapaus. Tutkinnon suorittamiseksi vaaditaan tietyt opinnot, jotka antavat suuntaviivat kurssien valinnalle, mutta muutoin opiskelijalle annetaan todella vapaat kädet keskittyä mielenkiintonsa kohteisiin. Itse olen suorittanut kemian kurssien lisäksi myös fysiikan opintoja, ja ensi lukuvuonna on tähtäimessä myös runsaasti biokemiaa. Akateemisen vapauden mukana tulee myös vastuu: Opintojen etenemisestä ja omiin suunnitelmiin sopivien kurssien käymisestä täytyy pitää itse huoli.
Kurssien läpäiseminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys, mutta pitkäjänteistä työtä tekemällä opeteltavat asiat hahmottuvat vähitellen ja tenteistä selviää paremmin. Hankaluuksien edessä opiskelijakaverit ovat korvaamattomia. Laskuharjoituksissa voi kysyä apua niin muilta kurssilla olijoilta kuin tutoreiltakin. Minun opiskelutyylilleni sopii paremmin itsenäinen työskentely, mutta monet suosivat ryhmässä oppimista. Muilta voi saada tukea ja neuvoja hankalissa asioissa, ja itse voi vuorostaan valaista toisia omilla oivalluksillaan. Samalla on helppoa tutustua opiskelijakavereihin.
Millaisia ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?
Nyt kun opintoja on takana vasta vajaa vuosi, on hankalaa arvioida, mihin tulen päätymään saatuani maisterintutkinnon suoritettua. Vaihtoehtoja on monia: Aina on mahdollista jäädä jatko-opiskelijaksi, mutta myös työelämä kaipaa kemianosaajia. Tutkijanura on aivan mahdollinen, mutta toisaalta esimerkiksi rikos- tai sairaalakemistin työt ovat houkuttelevia.
Tietämystä voisi käydä hakemassa myös ulkomailta ja lähteä vaihto-oppilaaksi. Vaihtoehtoja on lukemattomia ja niitä tulee vielä lisää opintojen edetessä. Tällä hetkellä suunnitelmani on keskittyä opintoihini, hankkia laaja osaaminen ja pitää tulevaisuudensuunnitelmani pääosin avoimina. Seuraavat viisi vuotta ovat varmasti täynnä mahdollisuuksia, joihin tarttua.
Millaisia terveisiä lähettäisit alastasi kiinnostuneelle nuorelle?
Yliopistoon pyrkiville minulla on muutama neuvo: Ensinnäkin, tarkastelkaa omaa oppimistapaanne. Yliopisto-opinnoissa on ensiarvoisen tärkeää pystyä omaksumaan reippaat määrät tietoa ja pystyä erottamaan olennainen epäolennaisesta. Töitä kannattaa opetella tekemään koko kurssin ajan (kaksi tuntia ennen tenttiä on mahdotonta yrittää sisäistää muutaman sadan sivun koealuetta!)
Toisekseen kannattaa muistaa, ettei tietylle alalle suuntautuminen yliopistossa sulje pois muita vaihtoehtoja. Erityisesti jos on juuri valmistumassa ylioppilaaksi voi olla hankalaa päättää, minne lähtee opiskelemaan lukion jälkeen. Tällöin kannattaa rohkeasti pyrkiä lukemaan niitä aineita, jotka itseä kiinnostavat. Opinnot eivät koskaan mene hukkaan, ja opiskelupaikkaa voi aina vaihtaa, jos ala ei tunnukaan omalta. Ja lopuksi tärkein neuvo yliopisto-opintojaan aloittaville: ottakaa kaikki irti opiskeluajastanne! Käykää kiinnostavia kursseja, kyselkää, pohdiskelkaa, ja nauttikaa opiskelijaelämästä!
