Yläilmakehän tutkimusta Sodankylässä

maanantaina 18. lokakuuta 2010 |

Avainsanat: Fysiikan laitos, opiskelu Oulun yliopistossa, Oulun yliopisto, työelämä

Kuva: Sami Kero

Kuka olet ja miten kuvaisit työtehtävääsi?

Olen Antti Kero ja työskennellyt tutkijana Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatoriossa (SGO) vuodesta 2001 lähtien. SGO on lähes satavuotisesta historiastaan huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, nykyaikainen kansainvälinen tutkimuslaitos, jossa on hyvät olosuhteet tehdä lähiavaruuden tutkimusta.

Omat työni keskittyvätkin auringon aktiivisuuden vaikutuksiin yläilmakehässä. Väittelin täällä filosofian tohtoriksi vuonna 2008.

Mitä kautta olet päätynyt nykyiseen työhösi?

Tein perusopintoni ja valmistuin maisteriksi Oulun yliopistossa. Hakeuduin avaruusfysiikan tutkimusryhmään. Ensimmäinen työharjoittelupaikka taisi kuitenkin olla Technobothnia-laboratoriossa Vaasassa, jossa olin jonkinlainen ATK-tukihenkilö (lähinnä kannoin raskaita kuvaputkinäyttöjä paikasta toiseen).

Tämän kokemuksen jälkeen olen työskennellyt pääasiassa Oulun yliopiston avaruustutkimuksen ryhmässä ja sittemmin SGO:lla. Tällä hetkellä teen Suomen Akatemialle kolmivuotista tutkimusprojektia negatiivisten ionien roolista yläilmakehän kemiassa.

Minkälainen on tyypillinen työpäiväsi?

Tutkimushommissa on liukuva työaika. Joskus päivä venyy pitkäksi ja jatkuu kotona, joskus on lyhempi päivä. Tietokoneen ääressä istumista on paljon, mutta toisaalta olennainen osa työtä on myös matkustamista. Mittausmatkoja ja kansainvälisiä konfrensseja kertyy lähes kymmenen vuosittain.

Minkälaiset asiat ovat työssäsi tällä hetkellä pinnalla?

Yksi aihe, mistä olen ihan viimeaikoina kiinnostunut, on auringon aiheuttamien yläilmakehän häiriöiden vaikutuksesta salama- aktiivisuuteen, erityisesti pilvistä ylöspäin purkautuviin ns. ”yläsalamoihin”. Mahdollinen kytkentä näiden välillä on tällä hetkellä melko huonosti tunnettu, joten parhaassa tapauksessa tutkimus voisi johtaa tässä jonkinasteiseen läpimurtoon.

Työtä varten olen kerännyt salamapaikannusverkkojen datoja ympäri maailmaa (Eurooppa, Kanada, Brasilia, Indonesia …) joita aion verrata yläilmakehän satelliittihavaintoihin.

Kuva: Jennifer Renee / FreeDigitalPhotos.net

Mikä tekee työstäsi mielenkiintoista?

Ensiksikin itse tutkimus on mielenkiintoista. Siinä pääsee itse suoraan havaitsemaan ja tulkitsemaan luontoa, ilman turhia välikäsiä. Toiseksi sanoisin kansainvälisyys.

Ihan noin esimerkkinä, olen työskennellyt viimeisten kahden vuoden aikana (Suomen lisäksi) Norjassa, USA:ssa, Unkarissa, Saksassa, Ruotsissa, Etiopiassa, Brasiliassa ja Sveitsissä. Sivutuotteena olen tutustunut kiinnostaviin paikkoihin ja ihmisiin. Näistä kahdesta syystä tunnen itseni etuoikeutetuksi.

Miten LUMA-aineet näkyvät työssäsi?

Olen tutkinut lähinnä yläilmakehän fysiikkaa ja kemiaa matemaattisin menetelmin, joten kaikki tämä perustuu suoraan LUMA-aineille. Jos joku yksityiskohta pitäisi nostaa, ehkä yllättävintä on ollut huomata miten olennaista tilastomatematiikka on kaikessa luonnontieteellisessä päättelyssä. Tätä en koulussa todellakaan hahmottanut.

Mikä tahansa mittaus, vaikkapa lämpömittarin lukema, käsitellään tieteessä aina tilastollisena ilmiönä. Eli korvat hörölle, kun alkaa tulla vastaan sellaisia käsitteitä kuin keskiarvo, varianssi …

Millaisia terveisiä lähettäisit alastasi haaveilevalle nuorelle?

No tietenkin ahkera pitäisi jaksaa olla, luonnonilmiöistä kiinnostunut. Eli ihan siis perusterveiset: lukekaa läksyt. Haluasin lisäksi nostaa tässä yhden vähemmälle huomiolle jääneen näkökulman. Minusta tuntuu, että monien LUMA-aineiden oppimista leimaa haitallisesti jonkinlainen älykkyystestin maku ja sitä seuraava epäonnistumisen pelko. Näin ei pitäisi olla.

LUMA-aineissa ei ole kyse siitä kuka meistä on nokkelin, vaan kyvystä ajatella asioiden suhteita omilla aivoilla. Tämä vaatii paljon treenausta (lukekaa läksyt) mutta ennen kaikkea rohkeutta. Eli jos jotain voisin teille toivottaa, niin rohkeutta.


Ei kommentteja artikkelille “Yläilmakehän tutkimusta Sodankylässä

Kirjoita kommentti