Pohjois-Suomen Opettajainpäiviä – OPI-päiviä – on järjestetty Oulussa vuodesta 1971 alkaen säännöllisesti. Tämän vuoden teemana oli Voikko nää hyvin, kuulukko porukkaan -hyvinvointia rakentamaan. Päiville osallistui tänäkin vuonna runsain määrin opettajia. Päivien järjestelyistä vastasi paikallisista opettajaryhmistä koostuva järjestelytoimikunta yhdessä OAJ:n hallituksen ja Pohjois-Pohjanmaan alueyhdistyksen kanssa.
Mitä OPI-päivillä on tarjolla?
Kahden päivän ajan opettajille oli tarjolla runsaasti eri näytteilleasettajia, tietoiskuja eri aiheista sekä kattavia luentoja. Perjantaina avajaisten jälkeen ääneen pääsi Suomen ulkoministeri Alexander Stubb, jonka jälkeen oman luentonsa piti muun muassa Eppu Nuotio aiheesta Sanojen selässä.
Lauantaina ohjelmaa oli tarjolla enemmän neljässä eri salissa. Kari Uusikylän luento, Työelämää vai työtä ja elämää, oli niin suosittu, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet saliin. Lisäksi lauantaina luennoivat muun muassa Jari Tervo sekä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkanen. Tervehdyksessään Luukkanen korosti kuinka tärkeää täydennyskoulutus on muuttuvassa työyhteisössä.
Opettajan työ muuttuu koko ajan monin tavoin. Opetussisällöt muuttuvat, toimintaympäristö muuttuu yhteiskunnan muuttuessa, myös oppimisympäristöt ja opetusvälineistö kehittyvät. Työn hallinnan takaamiseksi ja oman kehittymisen tueksi on täydennyskoulutuksella tärkeä merkitys. On tärkeää päästä myös vaihtamaan kokemuksia kollegoitten kanssa.
Sosiaalinen tapahtuma
Asiantuntevien luentojen lisäksi tapahtumassa keskityttiin opettajien ja oppilaiden hyvinvointia tukevaan tietoon ja toimintaan.OPI-päiviltä opettajille tarttui mukaan hyviä eväitä ja virikkeitä opetuksensa tueksi ja uudistamiseen. Tiedon lisäksi opettajat vaihtoivat kokemuksia ja kuulumisia toisten opettajien kanssa. Koulutustapahtuman anti oli tietoa, taitoa ja tunnetta.
OPI-11-päivien monipuolisessa esitelmäannissa oli kaksi erityisesti matematiikan opetusta sivuavaa esitystä. Toinen oli Liisa Näverin esitelmä Onko vähemmän enemmän? Näveri lähti liikkeelle siitä ristiriidasta, joka vallitsee toisaalta Suomen loistavan PISA-menestyksen ja toisaalta matematiikkaa erityisesti korkea-asteella opettavien Suomen matematiikanopetuksen tasoa kohtaa osoittamasta syvästä huolen välillä. Näverin käsityksen mukaan matematiikkaa pyritään opettamaan käytännön ongelmien kautta, mutta käsiteltävät ongelmat ovat yleensä sellaisia, joissa varsinainen ongelmakomponentti on jotain muuta kuin matematiikkaa. Esimerkkinä Näveri käsitteli PISA-tutkimuksen tehtävää, jossa esiintyi kuuden arpanopan kuva, selitys siitä, että nopan vastakkaisilla tahkoilla olevien silmälukujen summa on 7 ja kysymyksenä kunkin nopan alasivutahkolla oleva silmäluku. Näverin mukaan ongelma ei voi olle vähennyslasku 7 – 6, vaan asetelman ”vastakkainen tahko” käsittäminen.
Näveri palasi esitelmässään väitöskirjatutkimuksensa tuloksiin. Niiden mukaan on ilmeistä, että ”PISA-ongelmien” osaaminen on säilynyt suunnilleen ennallaan, mutta formaalien prosessien hallinta on hänen tutkimuksensa kattavien 20 vuoden aikana olennaisesti huonontunut. Samaan aikaan kuitenkin peruskoulussa matematiikan arvosanat, erityisesti tyttöjen, ovat keskimäärin selvästi kohonneet. Näveri käsitys oli, että parempiin oppimistuloksiin voitaisiin päästä, jos matematiikan opetuksessa käytettävien ongelmien ongelmakomponentti olisi ongelmaa matematiikan kontekstissa. Parhaillaan on käynnissä seurantatutkimus, jolla pyritään selvittämään, mikä merkitys on sillä, opetetaanko kolmasluokkalaisille laskentoa käytännön sovelluksien kautta vai pelkistetymmin.
Esa ja Merikki Lapin esitys käsitteli ahkeruutta ja lahjakkuutta. Lapeilla on asiaan käytännönläheinen näkökulma. He työskentelevät Päivölän Opiston matematiikkalinjalla, Merikki sen johtajana. Päivölän matematiikkalinja on sisäoppilaitos, jossa lukio suoritetaan kahdessa vuodessa. Kummallakin vuosiluokalla on 20 oppilasta. Heidät valitaan monipuolisella pääsykokeella, jossa tarkastellaan sekä peruslaskutoimitusten osaamista, sovellustehtäviä, muiden aineiden kuin matematiikan tietoja ja lisäksi kykyä omaksua uutta, kokelaille ennestään tuntematonta asiaa. Pääsykoe paljastaa erilaisia profiileja: ahkeran ja lahjakkaan, ahkeran, mutta ei aivan huippulahjakkaan ja laiskan ja lahjakkaan, joka tulee menestymään loistavasti, jos oppii työnteon. Ahkeruuden ilmeneminen on Lappien mukaan asia, joka suuresti riippuu ryhmädynamiikasta. Jos ryhmässä pääsee vallalle mielipide, jonka mukaan työnteko ei ole suotavaa, aikuisten vastakkaisen mielipiteen painoarvo ei ole suuri. Päivölässä asiaan pyritään vaikuttamaan eri tavoin. Kun talossa on kaksi ikäluokkaa, vanhemman polven esimerkin vaikutus on suuri.
Lappien tilastot pääsykoeosaamisen vaihtelusta vuosien mittaan tukivat Liisa Näverin käsityksiä. Peruslaskutaitojen osaaminen ryhmässä, johon on valikoitunut sellaisia nuoria, joita ainakin joku on pitänyt lahjakkaina tai etevinä matematiikassa, on dramaattisesti heikentynyt kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Matti Lehtinen | keskiviikkona 26. tammikuuta klo 20:53 #