Suomen nykyisissä perus- ja keskiasteen kouluissa geologia ei ole erillinen oppiaine, vaan se jakaantuu osaksi muiden oppiaineiden sisältöjä. Tyypillisimmillään geologiaa opetetaan osana maantiedon kursseja, etenkin luonnonmaantieteen yhteydessä. Useissa Suomen yliopistoissa sisäänpääsykuulustelut perustuvatkin lukion maantieteen kurssisisältöihin. Myös muiden oppiaineiden yhteydessä sivutaan joskus hyvinkin syvältä geologisia asioita ja ilmiöitä. Mineraalit koostuvat atomeista ja/tai molekyyleistä, joita erpäorgaanisen kemian lukiokurssit käsittelevät. Orgaanisen kemian kursseilla perehdytään asioihin, jotka tulevat myöhemmin tutuiksi esim. maannoksia tai maaperän orgaanista saastumista tutkittaessa.
Fysiikan ja matematiikan perustaidoista on paljon hyötyä myöhemmissä yliopisto-opinnoissa. Se, mihin lukion kursseihin opetus yliopistotasolla pohjautuu, riippuu paljolti pääaineen valinnasta. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa geologia on tyypillisesti jakaantunut kallioperägeologiaan (geologiaan ja mineralogiaan), sekä kovaa kalliota peittävään maaperägeologiaan. Näistä erillisistä oppiaineista on kehitelty monenlaisia soveltavia geologian osa-alueita, joihin opiskelijat voivat halutessaan myöhemmin erikoistua.
Geologia selvittää menneisyyden saloja ja ennustaa tulevaisuutta
Geologia on oppia maapallosta, Telluksesta, ja laajennettuna geologiaa voidaan soveltaa myös muihin planeettoihin (vrt. planetologia). Geologia tutkii maapallon syntyä, kehitystä, koostumusta ja rakennetta. Se pyrkii selvittämään niitä fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia prosesseja, jotka vaikuttavat maapallollamme. Tietoa hyödynnetään esimerkiksi laattatektoniikan ymmärtämisessä ja sen avulla voidaan mm. ennakoida alueita, jotka ovat alttiita erilaisille luonnonmullistuksille. Samoin geologian avulla voidaan saada tietoa maa- ja kallioperässä olevista luonnonvaroista – niin malmimineraaleista, öljykentistä kuin puhtaasta ja turvallisesta pohjavedestäkin.
Geologian avulla voimme lisäksi selvittää ympäristömme ja ilmastomme tilaa – niin miljoona vuotta sitten vallinneita olosuhteita, kuin myös ennustettaessa tulevaa kehitystä. Maaperäämme ja vesiimme (niin kaasumaiseen, nestemäiseen kuin kiinteään jäähänkin) on kerrostunut valtava arkisto tietoa, joka odottaa selvittäjiänsä.
Monitieteisyyttä ja kansainvälisyyttä
Geologian tavoitteena on oppia menneisyydestä, ymmärtää nykyisyys sekä niiden pohjalta ennustaa tulevaa. Tutkimusala on monitieteinen, ja sen vuoksi yliopistossa hyödyllisiä sivuaineita ovat esimerkiksi kemia, fysiikka, maantiede, biologia, matematiikka, tietojenkäsittelytieteet sekä prosessi-, vesi- ja ympäristötekniikka. Luento-opetuksen ohella kenttä- ja laboratorio-opetus muodostaa olennaisen osan opetuksesta.
Geologiassa ja mineralogiassa keskitytään mineraalien, kivilajien ja kallioperän tutkimukseen ja siitä johdettuihin eri tutkimusalueisiin, esim. malmitutkimuksiin, laattatektoniikkaan tai rakennegeologiaan.
Maaperägeologia tutkii pääasiassa kvartäärikaudella syntynyttä maapallon pintaosaa. Sen tuottamaa tietoa käytetään mm. aluesuunnittelussa, malminetsinnässä, maa- ja metsätaloudessa, pohjavesivarojen selvityksissä, turvetutkimuksissa, pohjarakentamisessa sekä erilaisissa ympäristökysymyksissä.
Geokemiassa tutkitaan alkuaineiden ja niiden isotooppien esiintymistä, käyttäytymistä ja kiertokulkua luonnossa. Tutkittaviin materiaaleihin kuuluvat maaperä ja kallioperä malmeineen ja mineraaleineen, maannokset, luonnon vedet, biosfääri ja ilma.
Viime vuosina Suomen (ja ulkomaiden) geologinen tutkimus on edennyt jättiharppauksin, jonka vuoksi valmistuneet (ja joissain tapauksissa myös ei-valmistuneet) geologian ja mineralogian opiskelijamme ovat työllistyneet erinomaisesti. Myös maaperägeologiassa on työllistyminen ollut hyvää, varsinkin, jos vastavalmistuneet ovat valmiita lähtemään yliopistopaikkakuntien ulkopuolelle töihin. Yhdentyvässä maailmassamme on työskentely ulkomailla ja kehitysmaissa yleistä – eiväthän geologiset rajat noudattele valtioiden rajoja. Tässä mielessä kiinnostus eri kieliin ja kulttuureihin on kuin panisi rahaa pankkiin.
