Graduasiantuntija Juha T. Hakala luennoi 13.4.2011 Oulun yliopistolla gradun kirjoittamisen haasteista otsikolla ”Mikä on iso gee ja miten siitä selvitään?”. Neuvoja oli paikalla kuuntelemassa reilu sata Oulun yliopiston graduvaiheen opiskelijaa sekä muutama Oulun seudun ammattikorkeakoulussa opinnäytetyötään aloitteleva opiskelija. Tilaisuuden järjesti Valtti- Valmis tutkinto työelämävalttina -hanke.
Luennoitsija Juha T. Hakalalla on vankka kokemus gradujen ohjaamisesta Jyväskylän yliopiston alaisessa Maisterihautomossa. Maisterihautomo toimi vuosina 1997-2010 keskeytyneiden ja viipyneiden opinnäytetöiden ”loppuunohjausklinikkana”. Hanke osoittautui erittäin tehokkaaksi ohjaten vuosittain valmiiksi noin 60 keskeneräistä pro gradu -tutkielmaa.
Miten selättää kirjoittamisen kammo?
Gradun tekemiseen voisi kuvitella kaikilla opiskelijoilla olevan vahva motivaatio. Käytännössähän se tarkoittaa opiskelujen loppuun saattamista ja valmistumista. Sen myös luulisi edistyvän rivakasti siinä vaiheessa, kun muut opinnot on jo suoritettu. Todellisuus ei kuitenkaan monien kohdalla ole näin. Jyväskylän yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa on 15 000 gradua vaille valmista maisteria ja vanhemmat ikäluokat huomioon otettuna määrä on vielä huomattavasti suurempi.
Miksi sitten gradun tekemisestä voi tulla ylitsepääsemätön este? Tyypillisesti gradua vaille valmis maisteri ei kuitenkaan ole opinnoissaan huonosti menestynyt opiskelija, vaan viivästymistä valmistumiseen aiheuttavat muun muassa muutokset elämäntilanteessa ja paineet suoriutua hyvin. Erityisesti lahjakkaat opiskelijat voivat tiedostamattaan asettaa tavoitteensa hyvin korkealle, mutta paineet suoriutumiseen voivat tulla myös ulkopuolelta. Niistä johtuen opiskelijalle voi syntyä kirjoittamisen kammo, toisin sanoen kirjoittamista ei uskalleta aloittaa, koska pelätään, että työstä ei tule tarpeeksi hyvä.
Hakalan mukaan ratkaisu tähän on laskea tavoitteita ja tähdätä approbaturin graduun. Maisterihautomossa opiskelijoita on kehotettu ”tajunnanvirtaan” eli teksti saa olla huonoakin, kunhan se liittyy aiheeseen ja sitä tuotetaan paljon. Toisin sanoen määrä korvaa laadun. Näin opiskelijat pääsevät kirjoittamisen alkuun ja kaikki ideat tulevat huomioiduiksi. Pääasia on, että tekstiä tuotetaan. Paremmaksi sitä ehtii muokata myöhemmässäkin vaiheessa. ”Opinnäytetyötä ei kirjoiteta suurelle yleisölle, vaan työn ohjaajalle. Nobelin palkintoa siitä ei tule”, Hakala muistuttaa.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Gradun tekoa helpottaa realistinen suunnitelma, johon kuuluvat järkevä aihe sekä toimiva aikataulu ja työn organisointi. Joillakin opiskelijoilla voi gradun tekeminen tyssätä jo aiheen valintaan. Tuntuu, että mikään aihe ei kiinnosta tai ole tarpeeksi erikoinen. Aiheen valinnassa kannattaa käyttää luovuutta, mutta ei ole kuitenkaan syytä lähteä liian kauas kalaan. Gradussa ei tarvitse keksiä uutta, maailmaa mullistavaa teoriaa. Joskus aihe voi löytyä niinkin läheltä kuin omista harrastuksista. Tärkeää on, että se kiinnostaa itseä, jolloin motivaatiokin kirjoittamiseen kasvaa.
Kun aihe on valittu, sen toimiva rajaus on yhtälailla tärkeää. ”Kapea, mutta syvä on hyvä”, kommentoi Hakala. Turhat rönsyt vain hidastavat työn valmistumista. Graduun kuuluvia erilaisia työvaiheita on kymmeniä, joten niiden suunnittelua ja aikataulutusta ei sovi unohtaa. Työn pilkkominen tarpeeksi pieniin palasiin edesauttaa työvaiheiden valmiiksi saamista. Silloin suunniteltu aikataulukin pitää paljon todennäköisemmin. 
Hakalan neuvoja oli luennolla kuuntelemassa myös matematiikkaa opiskeleva Tero Suokas. Hän aloitti gradunsa kirjoittamisen puolisen vuotta sitten. Suokas sai itseään kiinnostavan gradun aiheen, mutta siitä huolimatta työ on tuntunut toisinaan jumittuneen paikoilleen ja motivaation puute on hidastanut työn etenemistä. Suurimmat ongelmat hän näkee työn aikatauluttamisessa: ”Aikataulut venyvät ja selkeän deadlinen asettaminen on hankalaa ilman ulkopuolista pakotetta”, Suokas pohtii. Aiheen rajaus hänellä on ollut melko selkeä alusta asti. Suokkaan mukaan ”Matematiikan gradun kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että kirjoitusprosessi koostuu selkeistä vaiheista: määritelmistä, lauseista ja todistuksista”.
Suokas koki hyötyneensä luennosta muun muassa huomaamalla, ettei kannata keskittyä koviin tavoitteisiin, sillä työstä kyllä loppujen lopulta muotoutuu tekijänsä näköinen. Hakalan esimerkkejä kuunneltuaan hän myös ymmärsi, ettei ole ainoa näiden ongelmien kanssa painiva opiskelija. Kaikilta osin hän ei voi kuitenkaan hyödyntää Hakalan vinkkejä, sillä matematiikan gradulle tyypillisen rakenteen vuoksi siinä ei aina tuoteta tekstiä suuria määriä ja näin ollen ”tajunnanvirralla” ei juuri voida edistää gradun valmistumista.
