Kopilla
1.4.2011 | Antti Moilanen
Sen tunnistaa kirkkaista loisteputkista, kuluneista sohvista ja vanhasta pirttikalustosta. Seiniltä löytyy mitä erilaisimmista ansioista myönnettyjä kunniakirjoja, yhdet keltaiset haalarit ja pari jaksollista järjestelmää
Ollaan tultu kemianopiskelijoiden kiltahuoneelle eli kopille.
Koppi on tulevien kemistien hermokeskus, jossa kaupataan luentomonisteita, laboratoriotarvikkeita ja muuta opiskelijoille tarpeellista tai tarpeetonta tavaraa. Kopin elämä on kovin aaltoilevaa, kun varsinkin aamupäivän luentojen aikana paikalla ei ole juuri ketään, mutta luentotauoilla opiskelijat ryntäävät tyydyttämään kahvinhimoaan. Kahvin keittäminen ja juominen ovatkin kiinteä osa vakiintuneita koppirutiineja, joihin kuuluu myös sekalaisista aiheista käyty keskustelu ja tulevien opiskelijarientojen suunnittelu.
Iltapäivisin koppi jää harvoin aivan tyhjäksi, sillä siellä saatetaan odotella myöhemmin alkavia labravuoroja, opiskella tai istuskella muuten vain. Kopin vetovoimakentän vastustaminen on osoittautunut joillekin hankalaksi, mikä on huomioitu kalustuksessa; sohvilla on hyvä istuskella tai yrittää horrostaa, kuppitelineestä löytyvästä omasta mukista on mukava hörppiä kahvia tai teetä, pöydän ääressä mahtuu opiskelemaan ja tietokoneella pystyy lukemaan sähköpostit ja viimeistelemään keskeneräiset työselostukset.
Kaiken kaikkiaan kopilla on melko suuri merkitys opiskelijoita yhteen kokoavana paikkana. Kaikki eivät tietenkään löydä tietään kopille muuten kuin monisteiden ostamisen merkeissä. Heillekin se on kuitenkin kiintopiste, josta muut kemianopiskelijat löytyvät, jos tarvetta tulee.
Ei kommentteja artikkelille “Kopilla”
