Vihdoin koitti se päivä, josta äiti oli niin paljon puhunut! Ihana aurinkoinen ilma houkutti minut, isän ja pikkuveljen lähtemään polkupyörällä kohti Tietomaata. Siellä äiti tuli meitä vastaan ja kehotti aluksi suuntaamaan kohti Kemian showta. Sali oli täynnä katsojia ja lavalla seisoi kaksi ihmistä, jotka sanoivat olevansa stand up -kemistejä: Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen ja kemian laitoksen lehtori Leena Kaila. Ihmettelin vaipoissa käytettävän superabsorbentin imutehoa ja elefantin hammastahnan valmistusta. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin tekoveren tekeminen ja sen muuttuminen limsan voimasta vihreäksi ja edelleen C-vitamiinilla kirkkaaksi.
Show’n innoittamana päätin kokeilla omia kemiantaitojani. Kemiaa keittiössä -työpajassa tapasin tuttuja kavereita ja saimme päällemme valkoiset takit. Minua hiukan jännitti, mutta toisin kuin pikkuveljeni uskalsin jäädä luokkaan. Luokassa oli monta keltapaitaista kemian aineenopettajaa, jotka kutsuivat meille avuksi pullosta kemian hengen. Sen jälkeen saimme vatsoillemme täytettä tekemällä rapeita marenkileivoksia. Minun leivokseni
oli suurin mutta harmikseni myös haurain. Ei se kauan kuitenkaan harmittanut, vaan muruset siivottuamme aloimme tehdä mehusta limsaa. Tutkimme myös perunapariston toimintaa, veden ja öljyn sekoittamista
ja sitä, kuinka niistä voidaan valmistaa laavalamppu.
Pumpetti pysyy rutussa
Halusin tehdä lisää kemian kokeita ja niitä löytyikin Tietomaan näyttelytiloista. Aineenopettajaopiskelijat olivat pystyttäneet sinne demopisteitä. Tutkin ensin kotoa löytyvien aineiden pH:ta ja veden pintajännitystä. Oli yllätys, että vessanpuhdistusaine muutti pH-paperin punaiseksi mutta konetiskiaine siniseksi. Kynttilän sammuttaminen ilmaa raskaammalla hiilidioksidilla oli jännää, vaikkakin sen tekeminen etikasta ja ruokasoodasta oli minulle tuttu juttu. Opin myös kromatografisen erotusmenetelmän, superpallon valmistamisen, eri aineiden tiheydet sekä sähkölampun sytyttämisen sitruunalla.
Jotta saisin demopassiini kaikki leimat, menin vielä viimeiseen pisteeseen. Siellä näin, kuinka vesi saadaan kiehumaan kuumentamatta ja miten juomavesi puhdistetaan suodattamalla. Mieltäni jäi askarruttamaan, onko vesi sen jälkeen juomakelpoista. ”Ei ole,” vastasi Kemiran Marjo Luoma, joka esitteli juomaveden kemiallista puhdistamista. Sain vielä tietää, millaista kemiaa Oulussa tekevät VTT, Arizona Chemical ja Eka Polymer Latex. Mielenkiintoinen oli yhden esittelypöydän pumpetti, joka ihmeellisesti pysyi rutussa puristamatta. Mihinhän tuollaistakin vekotinta oikein tarvitaan? Onneksi kemistiopiskelijat kertoivat minulle sen käyttötarkoituksen. Lopuksi palautin täyden demopassini ja sain kotiin vietäväksi erilaisia palkintoja. Mieluisin oli ilmapallo – ainakin pikkuveljelle.
Huhtikuinen Arjen ihmeitä -tapahtuma keräsi yli 700 lasta ja aikuista Tietomaahan tutustumaan monialaiseen kemiaan. Tilaisuuden järjestivät Pohjois-Suomen kemistiseura, MAOL Oulun seutu, OuLUMA-keskus, Oulun yliopiston kemistit ja kemian laitos sekä Tiedekeskus Tietomaa.
Teksti on alun perin julkaistu Kemia-Kemi lehdessä.
