Maantieteestä tulee useimmille ensimmäisenä mieleen eri maiden pääkaupunkien ja vaikkapa suurimpien jokien nimien ulkoa opettelu ja muu nippelitieto. Tämä on kuitenkin maantietoa, ei –tiedettä. Maantieto on vain yksi pisara maantieteen opiskelun suuressa meressä. Yliopistossa maantiede oppiaineena on hyvin laaja-alaista. Välillä luennoilla istuessa tuntuu, että tietoa on omaksuttavaksi enemmän kuin yhden ihmisen on mahdollista oppia. Tämä onkin maantieteen haaste – positiivisella tavalla.
Meillä Oulun yliopiston maantieteen laitoksella maantiedettä voi opiskella usealta eri kantilta. Luonnonmaantiede on osittain samanlaista kuin mitä jo lukiossa on opittu; luonnonilmiöitä ja niiden seuraamuksia ympäristössä. Tutkittavaa riittää maankohoamisesta pyörremyrskyihin. Luonnonmantsalaiselle tutuksi tulevat niin ilmastodiagrammit kuin maaperäkartatkin.
Toinen laaja osa-alue on kulttuurimaantiede. Kulttuuripuolen opiskelijat katselevat maailmaa ihmisen näkökulmasta. Kulttuurimantsalainen oppii esimerkiksi tulkitsemaan väestöpyramideja, kartoittamaan ihmisen suhdetta luontoon ja pohtimaan eri kulttuurien piirteitä.
Matkailumaantiede on laitoksellamme ehkä hieman pienemmässä roolissa ainakin opiskelun alkuvaiheessa. Matkailuun suuntaudutaan pääasiassa vasta maisterivaiheessa, mutta matkailua voi jo aiemmin suorittaa sivuaineena. Matkailun puolella tutkitaan esimerkiksi matkailun vaikutuksia eri alueisiin ja siellä oleviin ihmisiin ja luontoon.
Geoinformatiikka on maantieteen alueista teknisin. Tämä suuntautumisvaihtoehto tarjoaa haasteita esimerkiksi karttojen piirtämisen muodossa. Geoinformatiikan opiskelijat hallitsevat GIS:n (=Geographical Information Systems) käytön ja soveltamisen. Nykyisin paikkatietojärjestelmiä löytyy kaikkialta, joten tämä on vahvasti tämän päivän ala.
Aiemmin suunnittelumaantieteenä tunnettu näkökulma tottelee nykyisin nimeä aluekehitys ja –politiikka. Jos on kiinnostunut vaikka eri maiden hallintojärjestelmien muotoutumisesta tai yhteiskunnallisista prosesseista, tämä ”aa-kerho” on silloin oikea paikka.
Opiskelu käytännössä
Monille opiskelu yliopistossa saattaa tuottaa mielikuvan isoista luentosaleista, joissa professorit jaarittelevat tieteellisiä termejä vilisevää monologiaan ja opiskelijat istuvat ja tekevät muistiinpanoja. Tämä on osittain aivan oikea kuva. Luentotilanteet eroavat jonkin verran lukion oppitunneista. Eron suuruus riippuu pääosin luennoitsijasta.
Osa luennoista on todellakin professorin tai vastaavan henkilön yksinpuhelua. Suurin osa luennoitsijoista kuitenkin kannustaa kysymyksiin ja keskusteluun. Tämä tarjoaa hieman erilaista tapaa oppia. Pääosin luennot ovat hyvin mielenkiintoisia ja niillä jaksaa vaivatta istua parikin tuntia putkeen. Joskus kuitenkin vannoutuneinkin opiskelija tarvitsee taukoa (tai aikaa siirtyä toiselle luennolle), joten valtaosa luennoista on vapaaehtoisia; saliin saa tulla ja sieltä voi lähteä kun itse haluaa. Juuri tämä onkin yliopiston ja lukion suurin ero. Meillä on akateeminen vapaus eli olemme vapaita tulemaan ja menemään kuinka itse haluamme. Tähän vapauteen liittyy kuitenkin aina myös vastuu. Koska kukaan ei kyttää opiskelujamme, olemme itse vastuussa niiden edistymisestä.
Jotta opiskelu ei kuluisi vain luentosalin penkkiä kuluttamalla, on meille kehitetty vaihtoehtoisia opiskelutapoja. Osa kursseista suoritetaan lukupiireillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kurssin alussa opiskelijat jaetaan pienempiin ryhmiin, jotka saavat luettavakseen nipun artikkeleita. Näistä sitten keskustellaan porukalla ja avataan sellaisia kohtia, jotka ovat jääneet epäselviksi. Tällainen tapa antaa monesti useampia näkökulmia tarkastella käsillä olevaa aihetta.
Lisäksi meille järjestetään kenttäkursseja. Meidän laitoksellamme on tarjolla tällä hetkellä kolme eri kenttäkurssia. Näistä kaksi on luonnonmaantieteen opiskelijoille ja yksi kulttuurimaantieteilijöille. Tietenkin kursseille saavat muutkin tulla. Itse olen käynyt toistaiseksi vain 1. ja 2. vuoden välisenä kesänä suoritettavan Luonnonmaantieteen kenttäkurssin. Kurssi järjestettiin Kuusamossa Oulangan biologisella tutkimusasemalla ja kestona oli viikko. Kurssilla teimme käytännössä niitä asioita, joita olimme ensimmäisenä vuonna oppineet. Otimme vesi- ja maaperänäytteitä, kairasimme puita, pidimme sääpäiväkirjaa… Kurssi oli loistava paketti siitä, mitä luonnonmaantietelijä voi päästä tekemään.
Opiskelun oheistuotteet
Jotta opiskeluaika ei kuluisi vain nenä kiinni kirjoissa, on hyvä ottaa osaa opiskelun ohessa järjestettävään toimintaan. Yliopistossa on valtava määrä ihmisiä ja heihin voi tutustua esimerkiksi ottamalla osaa erilaisiin tapahtumiin. Käytännössä jokaisella opiskelualalla on oma ainejärjestönsä eli kiltansa. Meidän omamme nimi on Atlas. Kiltamme järjestää vuosittain liudan tapahtumia vain maantieteen opiskelijoille, mutta myös kaikille yliopistolaisille. Kavalkaadiin kuuluu kaikkea sauna- ja leffailloista baaribileisiin. Atlaksella on myös sählyjoukkueet sekä tytöille että pojille. Lisäksi otamme osaa muiden kiltojen tai tahojen järjestämiin urheilutapahtumiin ja erityisesti viime aikoina hohdokkain tuloksin; Atlas voitti helmikuussa umpihankifutiksen yliopiston mestaruuden.
Vaikka olemme sekä varsin pieni kilta että laitos, olemme sitäkin tiiviimpi porukka. Maantieteen laitos on erilaisissa laatututkimuksissa aina rankattu kärkisijoille. Atlas puolestaan kokoaa opiskelijat yhteen säännöllisin väliajoin ja tätä kautta ylläpitää hyvää ryhmähenkeämme.
Kuinka sitten mantsalle voi päästä?
Maantieteen koulutusohjelmaan valitaan vuosittain noin 35 opiskelijaa. Näistä 15 valitaan suoraan pääsykokeen perusteella, loput pääsykokeen ja ennakkopisteiden kautta. Ennakkopisteet tulevat ylioppilastodistuksesta.
Pääsykoe vaihtelee vuosittain, mutta sen perusrakenne koostuu vaihtelevasti monivalintatehtävistä, määritelmäkysymyksistä ja esseevastauksista. Meidän laitoksellamme ei ole pääsykoekirjaa, vaan kokeessa vaaditaan lukion oppimäärän hallinta. Tietoa tulee osata soveltaa, eli jo pääsykokeessa kysytään hieman pohdintataitoja. Tätä ei kannata kuitenkaan säikähtää, terveellä maalaisjärjellä pärjää yllättävän pitkälle.
_______________________________________________________________
Oulun yliopiston maantieteen laitoksen www-sivut:
