Nyky-yhteiskunnassa vaaditaan ja oletetaan, että koko ikäluokka saa koulussa hyvät matemaattiset taidot. On myönnettävä, että liian suurella osalla perusopetuksen päättäneistä ei ole riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin
eikä osalla edes arkipäivästä selviämiseen. Nykyisillä opetusjärjestelyillä ja resursseilla koulu ei voi vastata yhteiskunnan koko ikäluokkaa koskeviin vaatimuksiin.
Yhä useammat lapset ja nuoret tarvitsevat entistä yksilöllisempää opetusta. Heterogeenisessä perusopetusryhmässä opetettaessa oppilasta kohti käytettävissä oleva aika jää helposti pariin minuuttiin oppitunnissa. Täten erilaisten oppijoiden eriyttäminen opetusryhmän sisällä ei onnistu. Matematiikkaa ei ole siis tarkoituksenmukaista opettaa perusopetusryhmässä, vaan ryhmät tulisi muodostaa pedagogisesti tarkoituksenmukaisin perustein ns. joustavana ryhmittelynä. Joustavassa ryhmittelyssä erilaisia oppijoita tuetaan heidän tarvitsemallaan tavalla ja ryhmäkoot voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisiksi.
Perusopetuksen matematiikan tavoitteet ja oppisisällöt sinänsä ovat hyviä, mutta eivät välttämättä anna riittäviä valmiuksia toisen asteen jatko-opintoihin. Lukiossa kurssikohtaiset oppisisällöt kaipaisivat uudelleen järjestämistä ja karsimista, jolloin omaksumiselle jäisi enemmän aikaa.
Hyvä matemaattinen pohja lähtee kuitenkin jo alakoulusta. Matematiikan ja äidinkielen tapaisten avainaineiden ylioppilastodistuksen arvosana pitäisi olla merkittävä kriteeri luokanopettajakoulutukseen valittaessa. Lisäksi luokanopettajien erikoistumista matematiikkaan tulisi kannustaa tai matematiikan aineopettajia tulisi käyttää joustavasti jo alakoulun 5-6 luokilla.
Matematiikan opetuksen resursointia vaikeuttaa yleinen suhtautuminen ja ymmärtämättömyys matemaattisen ajattelun tärkeydestä. Perusopetuksen matematiikan tuntimäärä on Suomessa edelleen OECD-maiden pienimpiä. Kuvitellaan virheellisesti, että panostaminen matemaattisiin aineisiin on pois kulttuurilta.
MAOL ry ottaa mielellään osaa keskusteluun, jota käydään matematiikan nykytilan kohentamiseksi ja yhteiskunnan kannalta tärkeän asian korjaamiseksi. Erityisesti kentältä tulevia innovatiivisia parannusehdotuksia viedään eteenpäin ja kehitellään jatkuvasti, jotta näistä ideoista kehitetyt toimivat ratkaisut löytäisivät tiensä poliittiseen päätöksentekoon.
Teksti: MAOL ry:n julkilausuma 16.4.2011
Useissa asioissa olen MAOL ry:n kanssa samaa mieltä. Mielestäni kaksi syytä siihen, että matemaattiset valmiudet eivät ole perusopetuksen jälkeen sillä tasolla kuin niiden pitäisi olla ovat: luokanopettajien matemaattiset taidot ja aineenopettajien didaktiset ja pedagogiset taidot (matematiikan opetuksessa). Tämä on yhdistelmä, joka tuottaa keskivertoa ja pintaosaamista, mutta ei tuota oikeanlaisia osaajia.
Mitä asialle pitäisi sitten tehdä? No, ensinnäkin perusasteen opetussuunnitelma pitäisi laatia matemaattisen ajattelun kehittämisen näkökulmasta. Tällä hetkellä näkökulma on pirstaletiedon opettaminen. Tätä pirstaloitumista vielä tukevat ja vahvistavat oppikirjat, jotka, vaikka toteuttanevatkin opetussuunnitelmaa ainakin osapuilleen, myös toteuttavat sitä nimenomaan pirstaloimalla tiedon erillisiin kapseleihin ilman, että niiden välisiä yhteyksiä edes pyritään osoittamaan. Jos opetus nojaa vahvasti oppikirjoihin, kuten se tunnetusti tekee, myös opetus vahvistaa tätä ajattelua.
Koska opetussuunnitelmat ja oppikirjat ovat mitä ovat, jää matemaattisen ajattelun opettaminen nimenomaan opettajan vastuulle. Kuinka opettajat tähän vastuuseen vastaavat? Mikäli itsellä ei ole kunnollista kuvaa matematiikasta tieteenalana vastaaminen on vaikeaa, vaikka omaisi millaiset didaktiset valmiudet. Toisaalta, jos opettajalla ei ole kunnollisia didaktisia valmiuksia, ei minkäänlainen opettajan syvällinen ymmärrys matematiikan luonteesta välity oppijalle.
Yksikertaisia keinoja ovatkin siis:
1. Saada enemmän luokanopettajia suorittamaan matematiikan pitkä sivuaine.
2. Saada aineenopettajien didaktinen kyvykkyys tarpeeksi korkealle tasolle esimerkiksi täydennyskoulutuksella ja tietysti jo koulutuksessa.
3. Saada opetussuunnitelmat mukailemaan matematiikan luonnetta ja korostamaan matemaattista ajettelua sirpaletiedon sijaan.
4. Poistaa opetuksesta oppikirjakeskeisyys ja saada opettajat ymmärtämään, että parhaimmillaankin oppikirjat ovat vain yksi oppimisväline muiden joukossa.
Vesa-Matti Sarenius
Vesa-Matti Sarenius | keskiviikkona 8. kesäkuuta klo 10:01 #matematikan didaktiikan yliopisto-opettaja
Oulun yliopisto