Elämää kaivoksen varjossa
13.6.2011 | Antti Moilanen
Etelä-Varangin kunnassa ei voi olla huomaamatta vanhan rautakaivoksen läsnäoloa. Vuosien 1906 ja 1996 välillä 25 neliökilometrin alueelle levittäytyvästä avokaivoksesta on louhittu 488 miljoonaa tonnia kiveä, eli määrä, jolla voisi rakentaa 2500 kilometriä 10 x 6 metristä tietä.
Louhinnassa syntynyt sivukivi on kasattu kaivoksen viereen valtavaksi tasahuippuiseksi tunturiksi, joka näkyy kauas sekä merelle että sisämaahan.
Kaivoksen sulkeminen aiheutti monien työpaikkojen katoamisen ja seudun asteittaisen hiljenemisen. Maailman talouskasvun myötä raudan hinta kuitenkin nousi niin paljon, että vanha kaivos päätettiin ottaa uudelleen käyttöön australialaisen kaivosyhtiön toimesta. Jo olemassaolevia rakenteita hyödyntämällä kaivos saatiin käyttöön nopealla aikataululla ja alueen talous lähti kovaan kasvuun. Tämä näkyy myös asuntojen hinnoissa ja vuokrissa, jotka ovat todella korkeat kun ajattelee miten syrjäistä seutua tämä on.
Kaivoksen hyvien puolien, työn ja talouskasvun lisäksi alueella ollaan havahduttu myös kaivostoiminnan ympäristövaikutuksiin. Kansalaiset ovat huolissaan ympäristöhaitoista, joten kaivosyhtiö yrittää nostaa profiiliaan suunnittelemalla kaivosalueelle tuulipuistoa ja korostamalla muutenkin ympäristöohjelmaansa.
Rautamalmi erotetaan sivukivestä flotaatiolla. Siinä hienoksi jauhettu kiviaines johdetaan flotaatiokennoon, jossa on vettä. Vettä tiheämpänä sekä malmi että kiviaines painuisivat altaan pohjalle, mutta kun kennoon johdetaan myös sopivaa kemikaalia ja sitä kuplitetaan pohjasta ilmalla, saadaan haluttu malmi nousemaan vaahtona pintaan, eli malmi erotettua sivukivestä. Jotain prosessin mittakaavasta kertoo vuonoon johdettavan veden sisältämän kiintoaineen määrä, 4 miljoonaa tonnia vuodessa. Vertailun vuoksi Oulujoki kuljettaa mereen vuosittain noin 26 000 tonnia kiintoainetta. Onkohan täällä Euroopan suurin vedenalainen kaatopaikka?
Kiintoaineen lisäksi mereen päätyy myös flotaatiossa käytettävää ympäristölle myrkyllistä kemikaalia. Kansalaisten ja järjestöjen painostuksen aiheuttaman pr-haitan lisäksi kemikaalin täydellinen kierrättäminen prosessissa olisi todennäköisesti taloudellisesti kannattavampaa kuin mereen päästäminen. Tässä riittäisi siis töitä niin kemistille kuin prosessitekniikan diplomi-insinöörille.
Ei kommentteja artikkelille “Elämää kaivoksen varjossa”
