Ohi on!
10.6.2011 | Tiina Keinänen ja Heli Hongisto
Mihin se kaikki kolme vuotta katosi? Ei siitä ole kauaa aikaa, kun parturi-kampaajan ja lukion opinnot alkoivat. Silloin ylioppilaskirjoitukset ja muut ammattiin valmistumiset tuntuivat kaukaisilta ajatuksilta. Nyt ne kaikki kuitenkin on ohitse.
Ylioppilaskirjoitukset olivat oma kokemus sinänsä, mutta muuta ihmeellistä niissä ei ollut kuin tavallista tiukemmat säännöt sekä se, kun kaikki olivat yhtä aikaa suuressa salissa koetta tekemässä. Ajattelin tilanteen olevan jotenkin enemmänkin erikoinen. Jotenkin ihan ”turhaa” sitä stressasi liikaa. Hyvinhän tuo loppujenlopuksi menikin.
Jo parin viikon jälkeen kirjoituksista sai kuulla myös arvioidut lähtöpisteet, eli että miten opettajat ovat kokeet arvioineet. Ylioppilaslautakunnassahan pisteet voivat (ja muuttuvatkin) muuttua suuntaan jos toiseen. Mutta sellainen ”noin” arviointi saadaan opettajilta.
Ylioppilaskirjoituksien aikaan olin myös samalla työssäoppimassa. Neljä kuukautta sielläkin meni kuin siivillä. Muistan työssäoppimisen alussa ajatelleeni, kuinka iso ja pitkä osa opiskelua se neljä kuukautta onkaan, mutta nyt näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että ihan siivillähän se aika meni. Hyvässä ilmapiirissä ja tekemällä se aika menee nopeasti. Myös oppimista tapahtui työharjoittelun aikana valtavasti; varmaan enemmän kuin koulussa sen neljän kuukauden aikana. Mutta turhaan työssäoppimisia rupeaa liikaa jännittämään, koska yleensä ne ovat koko oppimisajan parhaimmat kokemukset!
Valmistujaisetkin tulivat yllättävän nopeasti. Viimeinen viikko vietettiin koululla erilaisissa koulujutuissa; käytiin kevät kirkossa, vaihdettiin kuulumisia, tehtiin paperihommia sekä muita penkkiharjoituksia, jotta tiesi missä istua sitten oikeana juhlapäivänä. Viikkoa myös vauhditti se, kuinka helatorstai sattui juuri päivää ennen valmistujaisia. Perjantaina sitten saatiinkin lakki päähän kaukovainion yksikössä, sekä ammattipaperit omassa myllytullin yksikössä. Olihan se hieno fiilis saada pitää molempia papereita kädessä! Siinä se kaikki kolmen vuoden uurastus nyt sitten oli!
Nyt kesän aikana pidän viikon verran tässä lomaa, jonka jälkeen suuntaan ainakin kolmeksi kuukaudeksi oman alani töihin sinne, missä olin myös työharjoittelussa. Onneksi hyvää ilmaa on luvassa tähän heti kesän alkuun! Sen kolmen kuukauden jälkeen en ole aivan varma mitä rupean tekemään, mutta se jää nähtäväksi. Johonkin ammattikorkeakouluun haluaisin mennä, mutta sitten ala siellä on vielä aika kysymysmerkkinä, joten se on isona esteenä. Mutta joko jatkan oman alani töissä, tai muissa töissä, tai haen kouluun, sen kaiken näkee vasta sitten. Kaikki on vielä edessä ja kaikki on mahdollista!
Hauskaa kesää kaikille! Nauttikaa lämpimistä säistä (nyt ei sitten saa valittaa kuumuudesta, kun muutama kuukausi sitten vielä valitettiin -30 asteen pakkasista) sekä lomailkaa ja muistakaa ottakaa rennosti!
– Tiina
Ei kommentteja artikkelille “Ohi on!”
