Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistys toimii Oulussa ja sen lähikunnissa eläinten hyväksi. Yhdistyksen tehtäväkenttä on laaja: se tekee eläinsuojeluvalvontaa ja -neuvontaa, osallistuu erilaisiin tapahtumiin Oulun seudulla, tekee valistustyötä niin oppilaitoksissa kuin mediassa ja harjoittaa lintujen talviruokintaa.
Yhdistys myös ylläpitää sijaiskotitoimintaa, jonka tarkoituksena on auttaa huostaanotettuja tai muista sosiaalisista syistä kodittomaksi jääneitä eläimiä. Yhdistys etsii aktiivisesti uusia sijaiskoteja, mutta myös pysyviä koteja tarvitaan. Sijaiskodin tarjoavalle henkilölle ei koidu toiminnasta kuluja, vaan yhdistys maksaa eläinten ylläpidon.
Jotain se ottaa, paljon se antaa
Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotitoiminnassa toista vuotta mukana oleva Essi Petäjäniemi on tarjonnut kodin jo useammalle eläimelle. Omien kanien lisäksi hän on viimeisen vuoden ajan hoitanut lähes koko ajan sijaiskotieläintä. ”Minulle tylsyys on pahin vihollinen, joten sijaisäitinä toimiminen on ihanteellinen elämäntapa”, kommentoi Petäjäniemi. ”Olen useaan otteeseen miettinyt, että sijaiskodiksi alkaminen on ollut ehkä elämäni paras päätös, siitä on seurannut niin paljon iloa, vauhtia ja ”vaarallisia tilanteita””.
Sijaiskotina toimiminen vaatii ihmiseltä vastuuntuntoa ja aitoa halua toimia eläinten parissa. ”Ihmiset pitävät minua hulluna siksi, että vapaaehtoisesti otan elämääni karvojen imurointia, ruokkimista, ulkoilutusta ja jalkapohjiin tarttuvia papanoita, puhumattakaan reissuunlähdön vaikeudesta”, kuvailee Petäjäniemi vastuun tuomaa työmäärää. Mikä sinut sitten saa tarjoamaan kodin eläimelle kerta toisensa jälkeen? ”Minähän saan siitä kaikesta maksun! Se maksetaan kylläkin koiralapsen suurilla silmillä tai viereen käpertyvänä kissana, tai jonakin muuna aineettomana. Niin kuin vaikka kanipoika, joka jo muutaman päivän tutustelun jälkeen uskaltaa keskilattialta katsoa minua tullessani huoneeseen, sen sijaan että kiitäisi kauhuissaan kirjahyllyn alle”, myhäilee Petäjäniemi tyytyväisenä valintaansa. Sijaiskodin tarjoaminen siis antaa takaisin paljon enemmän kuin se ottaa.
Petäjäniemi kuuli sijaiskotitoiminnasta ensimmäistä kertaa ohimennen netissä. Tuolloin toiminta pyöri Etelä-Suomessa jo vilkkaana. Hän kiinnostui toiminnasta ja tiedusteli siitä Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistykseltä. Oulussa toiminta oli hyvin pienimuotoista eikä hänelle heti luvattu omaa sijaiskotieläintä, mutta yhteystiedot häneltä otettiin ylös. Sitten eräänä iltana yhdistykseltä soitettiin Petäjäniemelle ja tarjottiin Täplä-kissaa. Jo samana iltana Täplä saapui uuteen kotiinsa. Täplän jälkeen Petäjäniemen luona on asustellut monenlaista sijaiseläintä: ”Sijaiseläimet ovat useimmiten kissoja, mutta meillä on ollut tuuria ja olemme saaneet nautiskella myös koiran ja kanin seurasta”, hän kertoo. Sijaiskodeissa elää myös eksoottisempia eläimiä, kuten kilpikonnia.
Tukea onnettomuuden sattuessa
Sijaiskotia tarvitsevat eläimet ovat usein kuolleen tai sairastuneen omistajan lemmikkejä, eivät siis löytöeläimiä. Oulussa löytöeläimet toimitetaan Oulun Eläinkodille. Sijaiskoteihin löytöeläimet päätyvät vain silloin, jos Eläinkodissa ei ole tilaa. Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistys tekee eläinten omistajien kanssa kahdenlaisia sopimuksia: eläin menee väliaikaisesti sijaiskotiin tai pidemmän hoitojakson ollessa kyseessä voi omistaja luovuttaa eläimen yhdistykselle etsimään uutta kotia. Väliaikainenkin tilanne edellyttää, että omistajan omaiset eivät voi hoitaa eläintä tai Eläinkodilla ei ole tilaa. Tällöin omistaja maksaa eläimen hoidosta aiheutuneet kulut. Sijaiskotieläin voidaan palauttaa omistajalleen hoitojakson päätyttyä, jos se on Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen ja omistajan mielestä sopivaa. Pitkäaikaisissa tapauksissa eläimen luovuttaminen yhdistykselle edellyttää myöskin omistajan omaisten kykenemättömyyttä huolehtia eläimestä. ”Useimmiten kotia tarvitsevat eläimet eivät ole kaltoinkohdeltuja, vaan ihan tavallisia kissoja ja koiria, jotka tarvitsevat paikan minne mennä siksi aikaa, että löytyy uusi, pysyvä loppuelämän koti”, Petäjäniemi tarkentaa.
Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistys ei kuitenkaan ole paikka, jonne voi tuoda oman lemmikkinsä odottamaan uuden kodin löytymistä allergian, avioeron tai muiden pitovaikeuksien ja elämäntilanteen muutoksien vuoksi. ”Kun päättää ottaa eläimen, on ihmisen myös kannettava vastuu loppuun saakka”, kommentoi yhdistyksen puheenjohtaja Johanna Heffernan. Tämän vuoksi lemmikkiä ei koskaan tule ottaa hetken mielijohteesta. Eläinsuojeluyhdistys ei osta eikä välitä kissanpentuja tai muitakaan eläimiä, vaan se antaa neuvontaa ja tukea. ”Toki yritämme kaikissa tapauksissa auttaa mahdollisuuksiemme mukaan”, Heffernan tuumaa. ”On mielestäni mainiota, että onnettomuuden kohdatessa on taho, johon ottaa yhteyttä”, kommentoi puolestaan Petäjäniemi.
Sijaiskotitoiminta on vapaaehtoista ja Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistyksellä sijaiskoteja on noin 25 kappaletta. Viimeisen kahden vuoden aikana pysyvä koti on löytynyt noin viidelle koiralle ja 30 kissalle. Aika, jonka eläin viettää sijaiskodissa vaihtelee tapauskohtaisesti; joskus pysyvä koti löytyy hyvinkin nopeasti, joskus se taas voi kestää useita kuukausia.
Jos olet kiinnostunut tarjoamaan kodittomalle eläimelle sijais- tai pysyvän kodin, klikkaa itsesi Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen blogiin. Jokainen voi myös lahjoittaa sijaiskotieläimille ja löytöeläimille eläintarvikkeita ja -ruokaa.
Kuvat: Essi Petäjäniemi
