Kuka olet ja mitä opiskelet? Kuinka pitkään olet opiskellut?
Olen Noora Takamäki, piakkoin 24-vuotias maailmankansalainen Etelä-Pohjanmaalta – sittemmin täysin oululaistunut murretta myöten. Opiskelen Oulun yliopistossa kulttuurimaantiedettä.
Aloitin juuri kuudennen vuoteni rennosti pro gradu -seminaarin puitteissa ja tavoitteena onkin valmistua jouluun 2012 mennessä. Tutkinnosta puuttuu tällä hetkellä muutamia syventäviä kursseja ja tietenkin tuo Iso G.
Kuinka päädyit opiskelemaan alaasi?
Singahdin mantsalle suoraan lukiosta, uskomatta asiaa oikein itsekään. Kiinnostus maantieteeseen, ihmisiin, kulttuureihin, politiikkaan ja luontoon kumpuavat lapsuudesta, jolloin isäni kanssa vietimme sunnuntai-iltapäivät katsellen Avaraa luontoa ja Prisman dokkareita sekä ajellen ympäri Etelä-Pohjanmaata ”maakuntamatkailun” merkeissä.
Lukioaikoina minua tosin koeteltiin, sillä hammashoitajaäitini oli saanut jostain syystä ujutettua päähäni ajatuksen hammaslääkäriksi kouluttautumisesta. Kakkoslukiovuonna opiskelinkin kiivaalla tahdilla fysiikkaa ja kemiaa, tavoitteena hakea opiskelemaan sekä hammaslääketiedettä että maantiedettä. Tässä vaiheessa aikaa maantieteen kursseille ei jäänyt ja itse asiassa olen käynyt toisen lukion pakollisista mantsan kursseista kirjatenttinä! Kohtalo kuitenkin iski näppinsä peliin siinä vaiheessa, kun hakuaika yliopistoihin läheni: hammaslääketieteen ja maantieteen pääsykoe oli tismalleen samalla kellonlyömällä. Päätös oli lopulta helppo, tai oikeastaan sitä ei edes tarvinnut tehdä: mantsasydän sykki jo siinä vaiheessa niin kiivaasti ja nähtävästi valinta oli oikea, kun kutsu maantieteen laitokselle kävi syksyllä 2006.
Miten päädyit valitsemaan erikoistumisalaksesi kulttuurimaantieteen? Entä sivuaineesi?
Kulttuurimaantiede on monipuolinen ala, jossa pääsee yhteen minulle tärkeään aiheeseen kiinni: ihmisiin. Luonnonmaantiedettä en väheksy myöskään, sillä sekin on aina herättänyt minussa lämpimiä tunteita: tajusin kuitenkin siirtyä kulttuurimaantieteen puoleen siinä vaiheessa lopullisesti, kun luonnonmaantieteen kenttäkurssilla kammoksuin karhun jätöksiä ja pelkäsin satavarmasti uppoavani suohon.
Kulttuurimaantieteen sisällä suuntaudun poliittiseen maantieteeseen (tai miten sitä kukin haluaa nimittääkään). Tämä suuntautuminen on rakentunut lähinnä sivuaineiden pohjalta, sillä niiden kautta olen löytänyt omat kiinnostuksenkohteeni. Sivuaineina olen opiskellut laajan kokonaisuuden sosiologiaa ja suppeammat kokonaisuudet politiikan tutkimusta, matkailumaantiedettä, aluekehitystä ja aluepolitiikkaa, GIS:iä sekä kieli-, kulttuuri- ja viestintäopintoja.
Ovatko opintosi menneet suunnitelmiesi mukaan?
Opinnot ovat edenneet melko lailla niin kuin olen haaveillutkin. Tulen valmistumaan noin kuudessa vuodessa, kun tavoite on viisi vuotta, mutta tämän olen tiedostanut jo alusta lähtien, sillä halusin käydä vaihdossa ainakin kertaalleen ja mieluummin nauttia siellä elämästä kuin riuhtoa kiivaasti kursseja kasaan.
Päädyin käymään vaihdossa peräti kaksi kertaa: puoli vuotta olin Bremenissä, Saksassa ja toisen puolivuotisen Hongkongissa. Koska tein Hongkongin vaihtoni maisterivaiheen aikana, jäi minulta joitain kursseja suorittamatta ja niiden suorittamisen takia valmistuminen saattaa viivähtää noin puolella vuodella suunnitellusta. Tämä johtuu siitä, että maisterivaiheen kursseista useita järjestetään vain joka toinen vuosi. En kuitenkaan pidä tätä mitenkään suurena ongelmana, mutta tietenkin kannattaa panostaa opintosuunnitelman tekoon jo heti ensimmäisenä vuotena ja muistaa myös päivittää sitä aina vaikka kesäloman ratoksi!
Mikä on mieleenpainuvin kurssi, jonka olet suorittanut?
Toisen opintovuoteni aikana kävin kurssin nimeltä Ympäristö ja yhteiskunta, joka järjestetään yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Oulun seudun ympäristötoimen kanssa. Kurssin aihepiireinä olivat tuolloin muun muassa ympäristöindikaattoreihin, -strategioihin ja ympäristöalan EU-rahoitukseen liittyvät asiat. Osallistujat jaettiin noin neljän hengen ryhmiin ja jokainen ryhmä tuotti oman projektinsa aiheestaan.
Kurssi on jäänyt minulle mieleen, sillä se oli ensimmäinen kunnollinen projektityö, jonka yliopistoaikanani olin tehnyt. Vielä jännittävämpää oli se, kun pääsimme esittämään työmme tuloksia yhteistyötahoille – silloin koin ensimmäistä kertaa konkreettisesti sen, että toiminnastani on hyötyä ja että todellakin voin tulla tekemään jotain tällaista tulevaisuudessa. Sittemmin projektitöitä on tullut liukuhihnalta, mutta edelleen ajatus siitä, että kykenen tuottamaan tietoa, josta on hyötyä, on kiehtova ja kannustaa eteenpäin.
Kertoisitko opiskeluun liittyvästä työharjoittelusta.
Pääsin työharjoitteluun sanomalehti Kalevaan ja se on ollut melkoinen onnenkantamoinen kaikin puolin! Amanuenssi vinkkasi minulle paikasta, kun muisti, että kulttuurimaantieteen lisäksi minulla on myös journalistisia intressejä – seuraava opiskelupaikka odottelee jo ja syksyllä 2012 aloitankin opinnot Oulun seudun ammattikorkeakoulun journalismin linjalla.
Työharjoittelussa olen päässyt sisälle siihen, millaista projektitöiden tekeminen todellisuudessa on. Se on erittäin hyvää harjoitusta työelämää varten, sillä maantieteen alalla monet työt ovat projektiluontoisia, ainakin vastavalmistuneiden osalta. Olen oppinut aikatauluttamaan ja muutenkin organisoimaan tehtäviä sekä hoitamaan useampia asioita samaan aikaan. Lisäksi minua pyydettiin vielä työharjoittelun päätyttyä tekemään graduni Kalevan kanssa yhteistyössä. Harjoittelu on siis poikinut paljon hyvää opiskeluiden ja tulevaisuuden kannalta.
Millaista on maisterivaiheen opiskelu?
Työharjoittelun jälkeen aion keskittyä lähinnä muutamien kurssien tenttimiseen ja graduun. Maisterivaiheen kurssimäärä, joka on melko vähäinen, saattaa hämätä, mutta kun siinä kurssien ohella raapustelee myös gradua kasaan, niin tekemistä riittää. Gradun teosta sanon sen verran, että kannattaa tehdä realistinen, mutta jämäkkä aikataulusuunnitelma, jotta aherruksen saa alkuun. Ja alkuhan on tunnetusti se hankalin vaihe. Laitoksemme amanuenssia voin surutta kehua: hän osaa ottaa asiat riittävän rennosti, mutta kuitenkin vakavasti ja kannustus gradu-vaiheessa onkin elintärkeää, ettei pääse lipsahtamaan liiaksi epätoivon partaalle.
Gradussani tutkin Oulun kaupunginosien paikallisidentiteettiä ja paikallisuuden merkitystä sekä median käytön motiiveja ja koitan löytää näiden väliltä riippuvuussuhteita. Tavoitteenani on kyetä luomaan eräänlaisia kaupunginosaprofiileja, joiden tuottama tieto toivon mukaan auttaa myös ymmärtämään tarkemmin eri alueiden asukkaita ja sitä kautta edesauttaa Kalevan työtä eri alueiden parissa.
Mikä opinnoissasi on yllättänyt tai tuntunut hankalalta? Miten olet ratkaissut asian?
Ensimmäisen vuoden aikana yllätyin ehkä siitä, että yliopisto-opiskelulle ominaisia massaluentoja mantsalaisilla ei juurikaan ole, sillä aloittajia on vuosittain noin nelisenkymmentä ja siitä ei kovin suurta massaa saa aikaiseksi. Tämä on luonnollisesti vain positiivinen asia, sillä opetus on pienissä ryhmissä tasokkaampaa, kun jokainen saa äänensä kuuluviin niin halutessaan. Jos jotain hankalaa hakemalla hakee, niin en kovastikaan pidä kirjatenteistä. Näitä ei onneksi maantieteen laitoksella paljoakaan ole, vaan iso osa opetuksesta on kontaktiopetusta. Esimerkiksi sosiologian laitoksella tämä kuitenkin on pienoinen ongelma, sillä itse pidän luennoilla istumisesta enemmän kuin kirjan tavaamisesta itsekseni.
Mikä opinnoissasi on ollut kiinnostavaa tai motivoivaa?
Pidän maantieteen monipuolisuudesta – koen, että tiedän monista asioista, jos en paljon, niin ainakin jonkin verran. Mantsa on yleissivistävä ala ja sen vuoksi sitä on ilo opiskella. Monipuolisuus tarjoaa tietenkin myös loistavat valinnan mahdollisuudet. Tulevaa ammattiani uteleville vastaan yleensä, että mantsan opiskelijana minusta voi tulla melkein mitä vain lääkäriä ja poliisia lukuun ottamatta. Mantsan opiskelijalle ovatkin omien mielenkiinnonkohteiden, aktiivisuuden ja pääaineen suuntautumis- ja sivuainevalintojen pohjalta kaikki ovet avoinna!
Millaisia terveisiä lähettäisit alastasi kiinnostuneelle nuorelle?
Veikkaanpa, että tämä koskee muitakin aloja kuin pelkästään maantiedettä: ei tarvitse olla mantsanero ja repiä kymppejä jokaisesta mantsan kurssista ja kirjoittaa laudaturia yo-kirjoituksissa, jotta voi opiskella maantiedettä yliopistossa tai ylipäätään päästä sisään, tärkeämpää on kiinnostus alaa kohtaan. Loput opitaankin sitten yliopistossa. Ja mantsaa kannattaa ehdottomasti opiskella, sillä siitä on hyötyä aivan kaikkialla. Kuten kuuluisa maantieteilijä Doreen Massey on sanonut: ”Geography matters!”
