Syksy!

13.10.2011 | Meri Mäkelä

Syyskuussa uudet opiskelijat valtaavat kampuksen ja heidän vanavedessään joku vanhempikin opiskelija saattaa harhailla vihreiden ja oranssien naulakoiden väliä, unohtaen hetkeksi leikisti missä opintotoimisto taas olikaan. Itse unohdan sen joka vuosi, samoin kuin systemaattisesti kadotan yhä uudestaan luentosali L7:n sijainnin ja neuvon sitä minulta kysyvät väärään paikkaan. Syyskuu on (ainakin omalta osaltani) omistettu hitaalle paluulle arkeen. Tutustun yliopistoon uudestaan ja aina hieman paremmin, totutan takapuoleni YB211:n ja YB210:n penkkeihin, tentin muutaman keväältä tai kesältä jääneen rästikurssin, ja vertailen kampuksen jokaisen ravintolan päätyen aina Juliniaan sen linjaston toimimattomuudesta huolimatta. Kursseille ilmoittautumista voi jatkaa joskus 15.09 jälkeenkin ja uuden kansion valintaan on paneuduttava sen ansaitsemalla tehokkuudella.

Tänä vuonna syksyni alku kului kandin viimeistelyn lisäksi sienten parissa. Sain aikaiseksi viimein ilmoittautua hyvissä ajoin sienikurssille, ja tunnen itseni nyt varsin älykkääksi tunnistaessani tattien ja rouskujen ohella muutaman muunkin sienen. Sieniretket ystävien kanssa saavat mainion lisän, kun yksi mumisee joka mättäällä latinaa, kertoo loputtomasti hermomyrkkyjen vaikutuksista, ja innostuu löytäessään haisuseitikin:

–          ”Ahaa! Tässäpä onkin.. Luulenpa.. (nuuhkaisu).. Kyllä vain! Haisuseitikki!”

–          ”Hieno juttu, monenko tähden ruokasieni se on?”

–          ”Juu, Cortinarius traganus.. Jaa mitä?.. Ei tätä syödä kannata, on aika pahanmakuinen.”

–          ”Ai, vai niin. No, värjätäänkö sillä lankaa?”

–          ”Ei näistä juuri väriä irtoa, ei, mutta hauskan näköinen vai mitä?.. Ja odotas! Kun haistat tästä, niin haisee ihan yli kiehuneelle perunakattilalle!”

–          ”…. Tuota…kröhöm.. menenkin tuonne poimimaan noita kangasrouskuja..”

Lattareiden tankkaamisen sivussa sain tosiaan Luk-työni valmiiksi, ja ylpeydelle oli aihetta, sillä tein sen mitä olin monena vuotena vain hämärästi aikonut; suoritin mittavan osan opintoja kesällä! Siis silloin kuin muut makasivat rannalla, niin…. No, minäkin makasin rannalla, mutta lehtien sijasta selasin aika läjän Scopuksesta printtaamiani artikkeleita.

Myönnettäköön, että kandini piti ensimmäisen kerran olla valmis ennen juhannusta. Toisen kerran deadline oli elokuun alussa ja kolmannen kerran elokuun viimeinen päivä, mutta vain noin kahta viikkoa myöhemmin printtasin kandini kahtena kappaleena (ja vain kahdesti epäonnistuin väritulosteen kanssa), niittasin sen (vain yhteen versioon tuli ylimääräisiä reikiä), ja juoksutin tarmokkaasti kolmanteen kerrokseen (ilman muovitaskua). Koko loppupäivän vietin haahuilevan ylpeyden tunteen vallassa ja erään ystäväni kysymykset tulevasta graduaiheesta menivät toisesta korvastani sisään ja tulivat saman tien toisesta ulos.

Mutta lokakuun koittaessa on aika jättää syyskuun hitaus taakseen. On aika ottaa ote opinnoista, istua kärppänä luennoilla, hankkia viimeisetkin prujut ja aloittaa se eräskin blogi. Joten (jälleen vain kaksi viikkoa myöhässä) tästä se alkaa:

Hei, olen Meri, neljännen vuoden biologian opiskelija. Puurran hitaasti kohti aineenopettajan uraa pääaineenani eläinfysiologia. Saavuin Oulun yliopistoon juuri valkolakin saaneena keltanokkana, ja välivuoden pitämättä jättäminen näkyy ajoittain opiskelumotivaatiossani; se katoaa silloin tällöin. Tässä blogissa muun muassa metsästän tätä piilottelevaa motivaatiota. Muista aiheista en uskalla vielä sanoa, aika näyttää!