Pistelaskua

18.11.2011 |

Varmaan jokainen opiskelija joutuu silloin tällöin rasittamaan laskupäätään plussaamalla kertyneitä opintopisteitä yhteen. Tässä kyllä on hyvänä apuna weboodi, joka laskee pisteet puolestasi.

Tosin se ei kykene lisäämään menossa tai tulossa olevien kurssien pistemäärää tai arvioimaan kannattaisiko sittenkin haalia jostain vielä muutama piste, ennen kuin Kelan kylmä koura kurkottaa kirjeen muodossa. Opintopisteitä laskiessani olen huomannut, että vaikka yhden opintopisteen pitäisi vastata noin 27 tunnin työskentelyä, käytäntö ei ihan tue väitettä. Joskus jopa tuntuu, että mitä vähemmän kurssista saa opintopisteitä, sitä enemmän se suhteellisesti vaatii työtä. Siinä vaiheessa kun on hikoillut koko syksyn kahden opintopisteen edestä ja kuulee, kuinka ystävä nappaa viisi käymällä (helpossa!) tentissä, niin ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Mielenterveyden vuoksi valitsen yleensä jälkimmäisen.

 

Lohdutusta tarjoaa se, että joskus harvoin pääsen itsekin hymy herkässä ihmettelemään saattoiko luentomateriaalin tulostaminen netistä, sen hajamielinen selailu ja ilmestyminen tenttiin oikeuttaa tuohon opintopistemäärään joka oodiin napsahti? Mutta entäpä jos jonkun onnettoman tiedekunnassa työmäärät ovat joka pisteen suhteen vakiot ja vaativat aina vähintään tuon 27 tunnin työn? En missään tapauksessa väitä, että nyt ehdottomasti lisähommia opiskelijoille – ihan kuin sitä ei olisi jo tarpeeksi – mutta eikö se ole vähän epäreilua, jos toiset hikoilevat jokaisen suorituksen eteen kuin kaleeriorjat, joidenkin muiden päästessä edes välillä hieman helpommalla? Lisäksi tuolla 27 tunnin työllä ei ole mitään tekemistä kurssin vaativuuden tai työn laadun kanssa. Kiinnostaisi myös tietää millä perusteella se työmäärä lasketaan. Onko olemassa jokin keskiverto lukemisnopeus? Tai keskiarvoaika, jossa asiat tulisi ymmärtää? Ja mihin tuo aika suhteutetaan? Oletettavasti opiskelu vaatii enemmän aikaa pyrittäessä hyvään arvosanaan kuin silloin, kun halutaan vain läpäistä tentti rimaa hipoen. Lisäksi herää kysymys sijoittuuko oma opiskeluajankäyttöni keskiarvon lähelle. Teenkö jotain huolimattomasti, jos selviän lyhyemmässä ajassa? Olenko typerä, jos asioiden sisältäminen vaatii enemmän tunteja? Harvemmin luen tenttikirjoja sekuntikello kourassa, mutta olisihan tuo kiinnostava tietää.

 

Ehkä kyse on kuitenkin enemmän tai vähemmän asenteesta. Opiskelumotivaation ollessa kohdillaan ei tunteja tule laskettua vaan tietoa saattaa jopa haalia lisää ohi opiskeltavan aiheen. Joillakin tuntuu myös olevan jokin salaperäinen kyky valita luettavaksi juuri ne aiheet, joita tentissä kysytään. Toisaalta kyseessä voi olla taito poimia erehtymättömästi kurssin tärkeimmät asiat ja vähentää lukuaikaa keskittymällä niihin. Itse onnistun tuossa joskus, mutta usein myös minun ja tenttijän mielipiteet tärkeimmistä asioista risteävät pahasti. Jos siis viitosta halajaa, on parempi lukea koko materiaali ja toivoa äkillistä motivaatiopiikkiä. Vaikka ilma on marraskuisen harmaa, motivaation metsästyksen voi aloittaa kävelemällä ainakin pari kertaa korttelin ympäri. Kun aivoihin tunkee raikasta happea, ei tilaa jää katkerille ajatuksille opintopisteiden ajoittaisesta eriarvoisuudestakaan.

Ei kommentteja artikkelille “Pistelaskua

Kirjoita kommentti