Poikkitieteellisyys veti puoleensa

18.1.2012 | Piia Karppinen

Olen kotoisin Pyhännältä, joka on pieni kunta Pohjois-Pohjanmaalla. Kirjoitin ylioppilaaksi  Pulkkilan lukiosta, joka on hyvin pieni. Minun vuosiryhmässäni oli noin kaksikymmentä henkeä. En vielä lukioaikana tiennyt yhtään mikä minusta voisi tulla isona ja pienen lukion haitat tulivat esiin.  Kursseja tarjottiin vain kerran vuodessa ja eri aineet olivat päällekkäin. Oli siis pakko valita heti ensimmäisenä vuonna opiskeltavaksi vain ne tietyt aineet mitä aikoi kirjoittaa.

Lukiossa valitsin itselleni pitkän matikan ja fysiikan. Kemian kursseja olin moneen kertaan lopettamassa, mutta opettaja puhui minut aina muuttamaan mieleni. Tahdoin opiskella myös saksaa, mutta se oli päällekkäin fysiikan kanssa. Lueskelin saksaa itsenäisesti niin kauan kuin ylimääräistä innostusta riitti. Psykologiaakin olisin halunnut lukea, mutta ne haaveet jäivät, kun huomasin senkin olevan myös päällekkäin fysiikan kanssa. Fysiikka ei ehkä ikinä ollut vahvimpia aineitani lukioaikana, mutta pidin siitä silti. Haastavan tehtävän ratkaiseminen tuotti minulle sellaisen mielihyvän tunteen, jota mielelläni pyrin tavoittelemaan aina uudelleen ja uudelleen.

Kuulin biofysiikasta varmaan ensimmäisen kerran, kun kävimme lukiostamme abipäivillä Oulun yliopistossa. Myöhemmin taisin lueskella jotakin biofysiikan esitteitä. Kiinnostuin aiheesta, kun esitteissä kerrottiin biofysiikan olevan poikkitieteellinen ala, jossa on mahdollista lukea fysiikan lisäksi lääketiedettä ja teknisiä tieteitä. Vaikka sain paikan myös ammattikorkeakouluun laboratorioanalyytikon koulutusohjelmaan, tahdoin nähdä yliopistomaailman ja lähdin biofysiikalle. Tätä päätöstä en ole koskaan katunut!

Oulun valitseminen opiskelukaupungikseni oli luontevin valinta. Oulu oli lähin yliopistokaupunki. Oulussa kävimme perheen kanssa mm. vaateostoksilla. Oulu oli myös tuttu siksi, että isoveljeni oli opiskellut täällä aikoinaan. Onhan minulla sukulaisiakin täällä! Kuitenkin Ouluun muuttaessani paikka oli minulle keskusta-alueen ulkopuolelta täysin tuntematon, eikä minulla ollut yhtään kaveria Oulussa.

Minä innostun aina helposti uusista asioista, mutta tärkein harrastukseni tällä hetkellä on tanssi.  17- vuotiaasta lähtien olen kulkenut lavatansseissa, joissa viimeistään pienestä ujosta tytöstä kasvoi sosiaalinen ja puhelias ihminen. Useasti olen melko vilkasluonteinen, joten keskittyminen ei aina ole kovin tarkkaa. Kuitenkin kädentaidot, kuten piirtäminen ja käsityöt voivat saada täyden keskittymiseni.

Siinäpä pieni esittely itsestäni. Kerron myöhemmin tässä blogissa mitä biofysiikka oikeastaan edes on ja kuinka minä tänne lopulta päädyin.

-Piia