Aivoni ovat minä?

22.2.2012 | Miro Ruopsa

Aivot on perin kummallisia mötiköitä. Koko ajan niitä ymmärretään paremmin ja paremmin, mutta silti ei olla lähelläkään lopullista totuutta. Jo antiikin Rooman aikoihin uskottiin aivojen olevan tärkeä komponentti eläimillä. Galen niminen antiikin Rooman lääkäri osasi jopa yhdistää hermot lihasten toimintaan.

Nykyään tietämys aivoista on kuitenkin paljon pidemmällä. Pystytään jopa keskittämään tietyt toiminnat, kuten kuuleminen, puhuminen, näkeminen ja monet muut toiminnat eri osiin aivoja. Ollaan myös spekuloitu, että ongelma aivojen ymmärtämisessä on sama kuin fysiikan vaikeissa osa-alueissa. Klassinen ennalta-arvattava maailmankäsitys ei päde, vaan joudutaan turvautumaan todennäköisyyksiin. Perustuuko jokapäiväiset päätöksemme eri asioissa siis vain todennäköisyyksiin? Ohjaako nämä todennäköisyydet meitä, eikä me niitä?

Eläimiä – eli siis ihmisiä myös – pystytään jopa kontrolloimaan koneellisesti jossain määrin erilaisilla nykyajan vempeleillä. Tällöinhän meidänkin täytyisi olla koneita?

Nykyään on valloilla monia erilaisia käsityksiä ihmisen kone- tai ei-konemaisuudesta. Pääpiirteittäin ne voidaan kuitenkin jakaa kolmeen osaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että ihmiset eivät ole koneita ja ihmisillä on olemassa jokin ylempi tietoisuuden taso, joka erottaa ihmisen koneista. Toiset taas hyväksyvät sen, että me olemme koneita, mutta jotain ihmisessä kuitenkin on, joka erottaa ihmisen koneista. Kolmannet – joihin itse kuulun – ovat sitä mieltä, että mitään ylempiä tasoja sun muita ei ole olemassa, vaan ihmiset ovat vain erittäin monimutkaisia biologisia koneita. Näitä pohtiessa on paras varmaan miettiä aluksi, mikä meidät ehkä erottaisi nykyajan tietokoneista.

Kaikki eläinten aistit sekä puhuminen ovat täysin simuloitavissa tietokoneilla. Näihin kuuluu siis mm. näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja makuaisti. Prosessointikyky, eli kyky laskea ja ratkoa ongelmia on myös mahdollista koneellistaa ja koneiden prosessointiteho nykyään on monia kertoja suurempi kuin ihmisen. Oppiminen on hieman mutkikkaampi asia. Nykyään pystytään ohjelmoimaan koneita ns. alhaalta ylös, jonka ansiosta koneet voivat oppia ympäristöstä keräämänsä datan avulla uusia asioita. Tällainen ohjelmointi on vain erittäin hankalaa ja työlästä ja  onkin vaikea uskoa, että koskaan voitaisiin ohjelmoida eläimen tasoisia aivoja bittimuotoon. Se ei siis ole mahdotonta, vaan pelkästään liian vaikeaa. Ainakin vielä tällä hetkellä.

Sitten on ne kaksi klassikkoa, ymmärtäminen ja tietoisuus. Kun henkilö A kysyy henkilöltä B kysymyksen, henkilön B:n täytyy ymmärtää kysymys, jotta voisi vastata siihen järkevästi. Kun koneelle esittää kysymyksen, koneen voi ohjelmoida ymmärtämään se ja vastaamaan siihen ymmärryksen mukaan, mutta se ei oikeasti kuitenkaan ymmärrä sitä. Varsin absurdin kuuloista, mutta näin jotkut perustelevat ihmisen erikoisuutta. Oletan, että tämä perustelu juontuu siitä, että kun ihmiseltä kysyy kysymyksen tai antaa ihmiselle käskyn, niin ihmisellä on mahdollisuus valita kysyäkkö vastakysymys, totellakko käskyä vai eikö totella vai jotain ihan muuta. Koneenkinhan voi kuitenkin ohjelmoida päättämään jatkotoimenpide vaihtoehdoista. Suurin kysymys on se, että miten se jatkotoimenpide valitaan. Ihmiselläkinhän täytyy olla jokin peruste siihen, mitä hän päättää tehdä. Ei tuntuisi siis mahdottomalta, että koneellekin voisi jonkinlaiset tällaiset perusteet ohjelmoida. Entä voiko kone muuttaa mieltään? No, me ihmisetkinhän muutamme mieltämme vain, jos jotain ennalta-arvaamatonta tapahtuu. Eli konemaisesti ajateltuna alkuehdot muuttuvat.

Entäs tietoisuus sitten. Kun katson peiliin, näen itseni ja toisaalta tiedän, että olen tässä ja nyt kirjoittamassa tätä tekstiä. Onko koneilla tietoisuutta? Enpä mene siihen tarkemmin, mutta pohdiskelenpa parilla lauseella itse tietoisuuden käsitettä. Wikipedian suomenkielisestä osiosta löytyy määritelmä ”Tietoisuus tarkoittaa joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuutta tai yksilön tietoisuutta itsestään ja ympäristöstään.” Ensimmäinen näistä määritelmistä on perin kummallinen ja sen jätän omaan arvoonsa. Toisessa osassa taas käytetään määriteltävää sanaa tietoisuus itse. Wikipedian englanninkielinen osuus väittää toisaalta ”Consciousness is a term that refers to the relationship between the mind and the world with which it interacts.” Eli vapaasti käännettynä ”Tietoisuus on termi, joka viittaa mielen ja maailman yhteyteen.” Tämän lukiessani menin heti lukemaan mitä itse termistä ”mieli” tai englanniksi ”mind” sanotaan ja jätänpä sen käsittelemättä, kun oli niin kummallista sepustusta.

Miten siis voisimme edes ohjelmoida ”tietoisuutta” kun sitä ei ole edes määritelty kunnolla? Onko sellaista edes olemassa vai olemmeko keksineet termin vain erottaaksemme itsemme muun maailman yläpuolelle? Nykykeinoin ihmistä ei missään nimessä voida ohjelmoida, mutta minusta tuntuu, että kyse on vain ajasta ja halusta.