Kesätyöpaniikki

20.2.2012 | Meri Mäkelä

Yksi mahdollisuus olisi opiskella ja nostaa opintotukea kesälläkin, mutta koska tukikuukausien määrä on rajallinen, ei tätäkään voi tehdä vuodesta toiseen. Siksipä siis olisi etsittävä niitä paljon puhuttuja kesätöitä. Yleensä pelkkä ajatus ahdistaa. Loputon CV:n päivittäminen, työnantajien yhteystietojen etsiminen ja vakuuttelu omasta luotettavuudesta ja positiivisuudesta saavat itse kunkin hermoromahduksen partaalle. Tänä vuonna ajattelin helpottaa hakuprosessia madaltamalla hieman työnantajien kynnystä ottaa minut töihin; suorittaisin harjoittelun! Koska minulle ei olisi välttämätöntä maksaa edes palkkaa, vaan biologian laitos hoitaisi sen harjoittelutuen muodossa, totta kai olisin erittäin varteenotettava hakija. No, mainiosta suunnitelmasta huolimatta näyttää, ettei kaikki onnistukaan niin kuin kuvittelin.

Olen aineenopettajaopiskelija, mutta aion suorittaa myös tutkijan paperit. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minun on suoritettava kaikki eläinfysiologian maisteriopintoihin kuuluvat pakolliset kurssit ja kirjoitettava laajempi gradu, joka sisältää omaa tutkimusta (aineenopettajaopiskelijoille gradun laajuudeksi riittää 20 opintopistettä, tutkijaopiskelijoilla sen on oltava 40 op). Myös harjoittelua tietääkseni suositellaan (myönnetään, en ole perehtynyt asiaan aivan niin tarkasti kun pitäisi). Ongelma on siinä, että koska AO-opiskelijoilla pedagogisiin opintoihin sisältyy opetusharjoittelua, niin biologian laitoksen myöntämä harjoittelutuki biologian alan harjoitteluihin kuuluu ensisijaisesti tutkijaopiskelijoille. Aiemmin AO-opiskelijat eivät saaneet harjoittelutukea lainkaan. Viime vuonna tämä muuttui ja jos ylimääräistä rahaa jäi, sitä saivat myös opettajaopiskelijat. Ikävä kyllä tänä vuonna biologian laitos on vähentänyt myönnettävien harjoittelutukien määrää, ja vaikka joillekin ope-opiskelijoille sitä riittäisikin, olen itse todennäköisesti jonon hännillä.

Joten se siitä hyvästä ideasta. Todennäköisesti joudun tekemään harjoittelun palkattomana. Onni onnettomuudessa on se, että mahdollisesti voin suorittaa sen pikkuhiljaa lukukauden aikana. Kesäsuunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi ja stressaan entistä enemmän niistä töistä. Kaikista mukavinta olisi totta kai tehdä oman alan hommia, jotta kokemus karttuisi, mutta siitä pääsenkin toiseen opettajaopiskelijoiden ongelmaan; mistä saisi kesäisin töitä opettajalle?

Jälleen kerran on se tilanne, ettei auta kuin napata siitä niskastaan kiinni ja raapustaa ne hakemukset. Lupaan olla valmis ihan viimeistään helmikuun lopussa. Kuitenkin, paniikista huolimatta, kesän hidas saapuminen tuntuu mukavalta. Lumeen, jäähän ja pakkaseen auttamatta kyllästyy ja kaipaan ylleni muutakin kuin villapaitoja.