Kiireestä kiirettömyyteen
13.2.2012 | Jatta Hänninen ja Satu Juustila
Härregyd, aivan järkyttävä alkuvuosi! Kolmannen jakson loppupuoli meni hurahtaen ohi tänne kirjoittamatta, kun wanhojen tanssit, koeviikko, yhteiskunta-, yritys- ja työelämäkurssi sekä leipomon teoriatehtävät ovat vieneet aivan kaiken ajan.
Myös terveystiedon kirjoitusten lähestyessä Satulla päivät saattavat venyä yli yhdeksään ennen kuin kotisohvalle pääsee istahtamaan. Ja kun normaalisti koulusta pääsee neljän viiden aikaan koulutehtäviin ja arkiaskareisiin menee se muutama tunti ja sitten pitää mennä jo nukkumaan, kun seuraavana päivänä on seitsemäksi koulua…
Onneksi tämä on nyt päättynyt. Koeviikko ohi, ja vieläpä erittäin itseä tyydyttävillä numeroilla: kaikki läpi, joten tavoite saavutettu! Mutta matikka on kyllä petollinen aine… tunneilla tuntui, että ymmärrän kaiken ja olen hyvä. Tilastojen ja todennäköisyyksien palautettu koe ilkkuu muuta päin kasvoja. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että sain petrattua numeron verran vektorikokeeseen nähden.
Enää ei ole myöskään mitään kiireistä, paitsi ne Satun terveystiedon kirjoitukset, ja amispuolella pääsimme hienosti kolmosluokkalaisten tunneille värkkäämään tilauskakkuja ja sokeritöitä, joita aloittelemme tällä viikolla. Päivät loppuvat aikaisin, joten meillä on vihdoin muutama tunti aikaa rentoutumiseen. Lähellä olleen hermoromahduksen jälkeen sitä tarvitaan. Uskomatonta miten tämä ammattilukio voikaan olla raskasta, vaikka vuosi sitten ysiluokkalaisille ylisti sitä, kuinka helppoa kaikki on.
Amistuntien rinnalla käymme molemmat yhdellä matikankurssilla tiistaisin ja torstaisin. Pitkässä matikassa on vuorossa nyt mielenkiintoinen aihe… Derivaatta. Kuulostaa ehkä hiukan jännältä ja pelottavalta, mutta ekoilla tunneilla on saanut huomata, että alkupään asioita on käyty jo kahdessa muussa kurssissa. Kaikki sujuu toistaiseksi vielä mainiosti. Matikan opiskelu on siinä vaiheessa vielä hauskaa ja parasta koko lukion käynnissä, kun tajuaa jotain ja osaa tehdä tunnilla kaiken. Rationaali- ja polynomifunktioiden supistaminen ja laskusäännöt ovat äärimmäisen rentouttavia siinä mielessä, että niissä on jonkinlainen logiikka, jota osaan soveltaa ja looginen ajattelu näitä laskiessa toimii itsestään. Mielestäni on myös mukava tehdä siistejä laskukaavoja vihkon sivut täyteen.
Tällä viikolla on myös Wanhojen tanssit vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen. Hui. Kaikki ovat tosin sairaana ja kukaan ei osaa tanssia, mutta ei se mitään! Tansseista sitten juttua myöhemmin…
-Jatta
Ei kommentteja artikkelille “Kiireestä kiirettömyyteen”
