Tanssin pyörteissä!

27.2.2012 | Jatta Hänninen ja Satu Juustila

Wanhojenpäivän aamu alkoi vauhdikkaasti, kun ensin piti kiitää kampaajalle aikaisin aamusta, jonka jälkeen meikkaus ystäväni luona. Kun pääsi taas kotiin, ei ollut aikaa kuin vaihtaa mekko päälle ja suunnata OSAO:n Kontinkankaan yksikköön ensimmäistä esiintymistä varten. Pienen eksymisen takia jouduin suorilta tanssilattialle, vaikka paikalla olisi pitäny olla jo puolituntia ennen esitystä.

Ensimmäinen esiintyminen oli kaikille totuttelua mekon kanssa tanssimiseen, myös pojille, sillä oli haasteellista olla tallomatta tanssiparin helmoja. Myös tanssifiilis oli vielä vähän hukassa, mutta tilanne parani hiukan loppua kohden. Pienistä kompasteluista huolimatta tanssit sujuivat ilman suurempia ongelmia. Jopa Michael Jacksonin Thriller meni mutkitta, vaikka kenkien korkeat korot hiukan huolettivat.

Kontinkankaalta meidät kyyditettiin tyylikkäästi OSAO -bussilla minun ja Jatan kotiyksikköön, eli Myllytulliin. Siellä oli vuorossa kouluruokailu, mutta minulle ei ainakaan oikein meinannut ruoka maistua, vaikka nälkä olikin, sillä jännitti liikaa.

Ennen Myllytullin näytöstä otettiin parikuvat ja ryhmäkuva tanssijoista. Myllytullin esitys jännitti kaikkein eniten, sillä siellä oli paljon ystäviä ja sukulaisia katsomassa ja jännitystä riitti vielä parien esittelyyn saakka, kunnes tanssi vei ajatukset täysin. Myllytullin yksikössä varsinaisten tanssien päätteeksi tansittiin vielä valssit omaisten kanssa.

Jäljellä oli enää suurin, eli Ouluhallin esitys kaikenkaikkiaan lähes tuhannen muun kanssa. Tanssien suosio oli suurta, sillä hallin yläkatsomo oli täynnä jo tuntia ennen esityksen alkua. Tällä kertaa en kuitenkaan osannut jännittää, sillä yleisöä oli niin paljon, ettei edes osannut ajatella, että siellä jossain olisi tuttuja katsomassa.

Esityksen odottelu oli piinaavaa, sillä nälkä ja väsymys meinasivat jo viedä voimat, ja kengätkin alkoivat puristaa varpaita. Melkein itkun partaalla ollessani tanssit viimein alkoivat näyttävällä alkumarssilla. Vaikka väsymys oli viedä jo hyvän mielen, tanssien puolessa välissä oli jo hauskaa taas. Ainut ongelma, joka tanssien aikana ilmeni oli, että mekkoni laskokset irtoilivat ja helma piteni. Tämän takia jouduin tanssimaan loppuajan yhdellä kädellä, sillä toisella kädellä oli pakko nostaa helmaa ylemmäs.

Kun kaikki tanssit oli tanssittu, tuli hiukan haikea olo. Ajatuksissa pyöri vain, että tässäkö tämä nyt oli. Tanssien päätyttyä oli kuitenkin jo niin kova nälkä, että oli ihana tietää pääsevänsä ravintolaan syömään ihan pian. Uskollinen OSAO -bussimme kiidätti meidät keskustan viikinkiravintolaan Haraldiin, minne meillä oli pöytävaraus. Oli huojentavaa, kun sai vain istua, syödä ja nauttia hyvästä seurasta. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta täydellinen päivä oli päättymässä, ja ajatus omasta sängystä alkoi kuulostaa ihanalta.

Kaiken lisäksi Iltalehti valitsi Ouluhallin esityksemme Suomen viiden parhaan Wanhojentanssiesityksen joukkoon.

Nyt vain odotellaan miten parikuvat onnistuivat. :)

-Satu