Yliopiston aloittamisesta

14.2.2012 | Piia Karppinen

Minä en tiennyt lukiossa yhtään mitä tahtoisin tehdä isona. En kuitenkaan halunnut pitää välivuotta opinnoista ja päädyin yliopistoon. Yliopisto antoi mielestäni enemmän vapauksia opiskeltavaa ainetta kohtaan kuin ammattikorkeakoulu. Yliopisto-opiskelu ei ole niin tarkkaan säädeltyä kurssien osalta, kunhan opiskelee niin, että on joskus mahdollisuus valmistuakin. Luonnontieteellisen kurssien luennoissa ei yleensä ole läsnäolopakkoa. Matematiikan ja fysiikan kursseihin sisältyy luentoja ja laskuharjoituksia eli laskareita. Laskareissa on aina pitäjä, useasti vanhempi opiskelija, joka neuvoo ja tarkistaa tehtävät. Lasketuista tehtävistä on mahdollisuus saada lisäpisteitä tenttiä varten. Jotteivät tentit tule täytenä yllätyksenä, kannattaa laskuharjoitukset laskea.

Ennen yliopistoon tuloa minulla ei ollut kunnollista käsitystä minkälaista opiskelu yliopistossa loppujen lopuksi on. Onneksi uudet opiskelijat eli fuksit jaetaan pienryhmiin heti ensimmäisenä päivänä. Pienryhmäohjaajana toimii vanhempi opiskelija, joka auttaa ja ohjaa uusien opiskelijoiden opintojen aloittamista. Pienryhmäohjaus on tärkeää myös ihmisiin tutustumisen kannalta.  Nykyään fuksit jaetaan aakkosjärjestyksessä pienryhmäohjaajien kesken.

Ensimmäinen päiväni alkoi infotilaisuudella, jossa toivotettiin opiskelijat tervetulleiksi ja kerrottiin joitakin käytännön asioita. Tämän jälkeen meidät jaettiin pienryhmiin. Minun aikanani sain itse valita pienryhmän. Vaihtoehtoina oli tietenkin eri fysiikan alojen edustajat, joista valitsin biofysiikan pienryhmän. Ryhmässäni oli yksi tyttö minun lisäkseni ja muistaakseni kahdeksan poikaa. Samanlainen jakauma oli toisessakin biofysiikan ryhmässä, ja ryhmät yhdistettiinkin heti alkuvaiheessa. Samaan aikaan kanssani aloittaneille biofyysikoille kävi samoin, kuten kaikille aikaisemmillekin vuosikursseille; ainakin puolet pyrkii lääkikseen ja osa tippui matkasta muuten vaan pois. Niinpä meistä noin kahdestakymmenestä biofysiikan aloittaneista on jäljellä enää kourallinen.

Ensimmäiset viikot menevät yliopistoon ja muihin opiskelijoihin tutustuessa. Pienryhmäohjaajat pitävät fukseille illanistujaisia ja vievät heitä erilaisiin tapahtumiin. Tapahtumat auttavat kaverustumisessa. Opiskelujen pikkuhiljaa alkaessa huomaakin kavereiden tärkeyden, joiden kesken on kouluhommienkin teko paljon mukavampaa ja helpompaa kuin yksin!