Osallistuin pari kuukautta sitten INNOlukio-kilpailuun. Se oli Pohjois-Suomen lukiolaisille tarkoitettu idea- ja keksintökilpailu, jossa oli eri yritysten ja toimijoiden laatimia tehtäviä. Kiinnostuin kilpailusta, joten päätin osallistua siihen – kahdella eri idealla. Yllätyksekseni pääsinkin toisella idealla loppukilpailuun, mikä pidettiin noin kuukausi sitten. Sainkin ideastani ruhtinaallisen palkinnon ja kunniakirjan seinälleni. Kannatti osallistua.
Osallistun usein erilaisiin kilpailuihin. Myös INNOlukio-kilpailu oli minulle hyvin kiintoisa, sillä olen melko ideoiva tyyppi. Ideatasolle minun keksintöni ovat tosin aina jääneetkin, mutta tässä kilpailussa ei tarvittukaan kuin se idea. Kilpailuun osallistuminen jäi kuitenkin minulla vähästä kiinni.
Se oli tavallinen arkiaamu lukiossa, kun kouluun raahauduttuani menin tietokoneelle katsomaan onko Wilma-sivustolla mitään viestejä. Olihan siellä yksi tiedote: joku INNOlukio-kilpailu. Hetken selailtuani ja selvitettyäni mistä oli kysymys, alkoi kiinnostukseni herätä. Kun kävin kilpailun eri tehtäviä läpi, alkoi joihinkin niistä heti muodostua ideoita.
Erityisesti Kajaanin amk:n kilpailusarjan pelinkehittelytehtävä houkutti. Mieleeni alkoikin muodostua idea pelistä, jossa yritettäisiin aiheuttaa tuhoa ketjureaktioiden avulla. Annoin pelilleni osuvan nimen Chaos Theory. En edes tiedä mistä idean sain. Kun aloin miettimään mahdollista uutta verkkopeliä, yritin keksiä mahdollisimman houkuttelevan ja kiintoisan aiheen. Jostain se vain pulpahti pääkoppaani.
Uuden keksinnön kehitteleminen tuntui aluksi melko pitkältä prosessilta. Mutta olihan minulla aikaa vielä useampi kuukausi. Niinhän siinä tietenkin kävi, että idean kehittely jäi huomiotta, kunnes aikaa kilpailutöiden lähettämiseen oli enää viikko. Silloin tajusin, että jos halusin osallistua, täytyi työ tehdä heti.
Olin melko laiska tekemään ideastani esittelyä. Mutta sisäisen taistelun jälkeen sain tehtyä Wordia ja Power Pointia käyttäen kirjallisen selostuksen ideastani. Tästä henkisestä voitostani innostuneena tein lyhyen esittelyn myös Vanhustyön kilpailusarjan tehtävään, jota olin hieman kehitellyt. Se oli idea vanhuksille järjestettävästä yhteisestä toiminnasta. Ristin ideani Porina-Parlamentiksi.
Ideani selostuksien lähettäminen jäi lopulta viimeiseen päivään, mutta sain kuin sainkin sen tehtyä. Ajattelin, että jospa siitä vaikka jokin pieni palkinto irtoaisi.
Minulle tuli yllätyksenä, kun monen viikon kuluttua sain sähköpostin, jossa minua onniteltiin INNOlukion loppukilpailuun pääsemisestä. Anteeksi mitä?
Olin siis Chaos Theory -peli-ideallani päässyt loppukilpailuun, jossa minun pitäisi esitellä ideani asiantuntijoista koostuvalle tuomaristolle. Se määräisi lopullisen sijoittumiseni kilpailussa ja palkintoni. Anteeksi mitä?
Ensi alkuun päivittelin, mihin olin taas itseni mukaan sotkenut. En ollut varautunut mihinkään loppukilpailuun. Enkä ollut kovin varma omasta ideastani, sillä en ollut mikään tietotekniikkavelho. Se oli vain simppeli idea.
Tapahtuma oli muutenkin hieman hankala: matkaa sinne oli noin 150 kilometriä ja lisäksi minun pitäisi siirtää samana päivänä oleva ruotsin koe. (Mikä oli toisaalta hyvä juttu.) Päätin kuitenkin mennä loppukilpailuun. Eihän siitä haittaakaan olisi, eikä muutaman minuutin kestävä idean esittely kuulostanut ylitsepääsemättömältä.
Loppukilpailu oli mukava kokemus. Paikalla oli monia nuoria keksijöitä ideoineen. Minä taisin tosin olla ainoana edustamassa kotopuolta Kainuuta. Kilpailu ei vielä taida olla kovin suosittu täälläpäin.
Minut otettiin paikan päällä hyvin vastaan – kahvien kanssa. Tuomariston tapaaminen oli tosissaan kuin Leijonan Luola -ohjelmasta, mutta se oli ohi hetkessä.
Kun tuomaristo oli tehnyt vaikeat päätöksensä, niin paikalla jaettiin palkinnot ja kunniakirjat. Minäkin sain ideastani ruhtinaallisen palkinnon.
Kokemuksieni perusteella voin sanoa, että INNOlukio-kilpailu oli helposti lähestyttävä ja mielenkiintoinen sekä kannusti omien ajatuksien ja keksintöjen esille tuomiseen. Se myös antoi luottamusta omiin ideoihin.
INNOlukio-kilpailua kannattaa jatkaa ja kehittää. Ja siihen kannattaa ottaa osaa. Tällainen kilpailu on mielestäni oiva magneetti sille kuuluisalle innovaatiolle, jota meissä nuorissa selvästi on.
