Kevään ensimmäinen päivä
14.3.2012 | Meri Mäkelä
Sanokaa mitä sanotte vuorokauden keskilämpötiloista, mutta oli se yli tai ali nollan, niin minä väitän, että maalikuusta alkaa kevät.
En kuitenkaan heitä vielä talvitakkeja varastoon, saati kaiva kesäkenkiä esille, se olisi vain leikkimistä sen kuuluisan karman kanssa (tiedättehän, kun sateenvarjon ottaa reissuun mukaan ei takuulla ala satamaan). Mutta onneksi kevättunnelman saa aikaan muutenkin kuin vaatetusta vähentämällä. Joka marketista saa jo kotimaisia tulppaaneja, jotka ovat minulle ehdoton kevään merkki. Ja vaikka viherpeukaloni kasvaa keskellä kämmentä, aion tänäkin vuonna aloittaa joka keväisen yrttienkasvatusprojektini (tosin viime vuonna keittiön ikkunalla kasvattamani basilika nousi pensasmaisiin mittoihin, joskin kasvun seurauksena maku hävisi kokonaan). Eikä aikaakaan, kun paikallislehtien tekstaripalstoilla aletaan ruotia lumien alta paljastuvia koirankakkoja. Omissa silmissäni ne ovat kuin leskenlehdet, niin ikään ehdoton kevään merkki!
Mutta varmasti näkyvin ja tärkein merkki vuodenajan vaihtumisesta on aurinko. Päivän piteneminen saa ihmeitä aikaan paitsi mielialassa myös motivaatiossa. Löysin nimittäin oman motivaationi. Se löytyi eläinten käyttäytymisen luennoilta. Pitkästä aikaa luentosarja, jonka jokainen kerta on mielenkiintoinen. Melkein harmittaa, jos joudun jättämään jostain syystä luennon välistä, enkä ikinä nuku puolivahingossa niiden yli. Tosin täytyy myöntää, että kyse ei ole välttämättä vain juuri tästä kurssista. Voi olla, että pitkän loman jälkeen melkein mikä tahansa opiskelu sujuu paremmin kuin juuri ennen joululomaa. Oli miten oli, motivaationi ikään kuin ruokkii itseään. Sen yllättävä löytyminen saa opiskelun ylipäätään tuntumaan mukavalta, sujuvalta. Edes ne kurssit, joita olen tähän asti vältellyt ja jotka ovat jääneet roikkumaan, eivät saa minua ahdistumaan.
Ja se täysi kalenteri! Motivaatiopiikissäni haalin yhä enemmän tekemistä ja kirjoitan suttuisella käsialalla päiväni täyteen. Tyhjinä hetkinä sitten selailen tärkeänä mitä olikaan tänään ohjelmassa.
Vaarana tietysti on, että ahmin liikaa; innostuksissani etsin itselleni opintoja yli voimavarojen ja väsyn alta aikayksikön. On hyvin mahdollista, että huhtikuun puolella hitaasti saapuva kesä kiinnostaa enemmän kuin tenttikirjat, raportit ja seminaarityöt. Mutta imen keväästä itseeni positiivisuutta ja toivon, että auringon energialla opiskelutarmoni pysyy korkealla. Sillä onhan maaliskuu tällä hetkellä paras aika vuodesta.
Ei kommentteja artikkelille “Kevään ensimmäinen päivä”
