Olo on wanhaakin vanhempi…

21.3.2012 | Jatta Hänninen ja Satu Juustila

Näin sitä ollaan jo voiton puolella kolmen vuoden opinnoissa. Pääsiäisen jälkeen starttaa viimeinen jakso ammattilukion 2. luokalla, mikä on aika uskomaton ajatus. Monta kertaa on tullut mietittyä miten on mahdollista, että täyttää jo 18 vuotta ja on enää vuoden päässä valmistumisesta. Tuntuu kuin ihan vasta kirjoitukset olisivat olleen vielä kaukainen asia, mutta niin se vain on, että ensimmäiset ovat jo ohi minun osaltani.

Ensimmäinen kerta kirjoituksissa jännitti ihan hirveästi, maha oli kipeä koko edeltävän yön ja nukkuminen oli vaikeaa. Eniten jännitti kirjoitusten tarkat säännöt, kyselin isoveljeltäni pitkän listan kysymyksiä varmistaakseni olinko ymmärtänyt kaiken oikein. Pitääkö kynän olla oikeasti sellainen, jossa ei lue mitään? Pitääkö kaikkien eväiden mahtua yhdelle lautaselle? Mitä tehdään, jos tulee vessahätä? Vaikka olin varmistanut monet asiat moneen kertaan, pelotti silti, että unohdin jotain tärkeää ja koko koe hylättäisiin. Jännitys lisääntyi, kun tajusin, että nyt ollaan oikeasti menossa kirjoituksiin ja kokeen arvosana jää lopulliseksi tulokseksi. (Tämä asia jännittää yhä vieläkin, sillä tuloksia saa odotella vielä tovin aikaa.)

Kirjoituspaikkana oli Tuiran ala-aste. Aamulla piti kokoontua koulun ruokalaan, missä kirjoittajille annettiin lisäohjeita ja arvotavarat otettiin talteen. Eväät laitettiin kuntoon ja siirrettiin pahvilautasille, jonka jälkeen alettiin siirtymään liikuntasaliin. Salissa oli kaikille nimelliset paikat, joissa oli jokaiselle myös oma kokelasnumero. Hassua on se, että kun pääsin istumaan omalle paikalleni, jännitys kaikkosi ihan kokonaan. Jäin odottamaan kokeen aloitusta.

Kun kokeen sai aloittaa, kesti hetken ennen kuin pääsi vauhtiin. Vauhtia kesti vähän aikaa, kunnes väsymys alkoi painaa ja tuntui siltä, että pää olisi ihan tyhjä. Suklaa ja muut eväät auttoivat jaksamaan, mutta viimeisimmät lauseet tehtäviin tuli kirjoitettua ihan väkisin ja keksimällä keksien.

Kun olin valmis ja lähdin pois koululta, tuntui oudolta ajatella, että olin juuri kirjoittanut terveystiedon. Koetilanne tuntui niin samanlaiselta kuin kaikki muutkin tavalliset kokeet, etten ole vieläkään täysin käsittänyt, että ensimmäiset kirjoitukset ovat nyt oikeasti ohi.

Nyt vain jännitetään tuloksia ja valmistaudutaan henkisesti matematiikan kirjoituksiin, jotka ovat heti syksyllä! (Jatalla ensimmäinen koitos eli ruotsi)

-Satu