Peruskoulun päättöluokkalaiset osaavat matematiikkaa keskimäärin tyydyttävästi. Kokonaistuloksissa tyttöjen ja poikien osaamisessa ei ole eroja, vaikka pojat hallitsevat selvästi paremmin päässälaskut, tytöt ongelmanratkaisutehtävät. Arviointi nostaa esille myös huolen kelpoisten opettajien riittävyydestä.
Opetushallituksen toteuttama matematiikan seuranta-arviointi oli järjestykseltään viides. Arviointi järjestettiin 9. luokan oppilaille kouluissa 5.4.2011. Arviointiin osallistui yhteensä 113 koulua, joista 98 oli suomenkielisiä ja 15 ruotsinkielisiä kouluja. Oppilaita arviointiin osallistui 4 929, joista 4 314 oppilasta oli suomenkielisistä ja 615 ruotsinkielisistä kouluista. Ensimmäistä kertaa arvioinnissa oli mukana myös matematiikkaa yksilöllistetyn oppimäärään mukaan opiskelevia oppilaita.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 ja tuntijako, jossa matematiikkaa opetetaan yksi vuosiviikkotunti enemmän kuin aiemmin, on otettu käyttöön edellisen vuoden 2004 arvioinnin ja tämän arvioinnin välissä. Arviointitehtävät laadittiin Opetussuunnitelman perusteissa mainittujen matematiikan tavoitteiden ja sisältöjen mukaan. Arviointitehtävien lisäksi oppilaat, opettajat ja rehtorit vastasivat taustatietokyselyyn.
Suurin osa oppilaista saavutti tyydyttävän tason. Arviointitehtävät jakaantuivat päässälasku-, monivalinta- ja ongelmanratkaisutehtäviin. Ratkaisuosuus koko arvioinnissa oli 54 %. Kokonaispistemäärän perusteella ei poikien ja tyttöjen välillä ollut eroa. Pojat menestyivät tyttöjä erittäin merkitsevästi paremmin päässälasku- ja monivalintatehtävissä. Ongelmanratkaisutehtävissä tyttöjen menestys oli erittäin merkitsevästi parempaa kuin poikien.
Ruotsinkielisten koulujen oppilaiden ratkaisuosuus oli 56 % ja suomenkielisten koulujen oppilaiden 54 %, ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Alueelliset erot olivat pieniä, mutta eri kuntaryhmissä asuvien oppilaiden välillä oli eroja. Kaupunkimaisissa kunnissa asuvat oppilaat menestyivät tilastollisesti merkittävästi paremmin kuin muissa kuntaryhmissä asuvat oppilaat.
Arvioinnin tehtävät luokiteltiin opetussuunnitelman perusteissa oleviin viiteen osa-alueeseen: algebra, funktiot, geometria, luvut ja laskutoimitukset sekä tilastot ja todennäköisyys. Osa-alueista parhaiten hallittiin luvut ja laskutoimitukset, keskimääräinen ratkaisuosuus 65 % ja heikoimmin geometriaan liittyvät tehtävät, ratkaisuosuus 42 %. Myös prosenttilaskut, joihin kuului tehtäviä niin algebran, lukujen ja laskutoimitusten kuin tilastot ja todennäköisyys osa-alueelta, osattiin keskimääräistä heikommin. Prosenttilaskujen ratkaisuosuus oli 42 %.
Erot asenteissa matematiikkaa kohtaan olivat poikien ja tyttöjen välillä vähäisiä mutta poikien asenteet olivat myönteisempiä kuin tyttöjen. Matematiikkaa pidettiin hyödyllisenä oppiaineena mutta matematiikasta ei pidetty kovin paljon. Suurinta ero poikien ja tyttöjen välillä oli asenneväittämissä, jotka koskivat käsitystä omasta osaamisesta. Poikien käsitys omasta osaamisestaan oli selvästi myönteisempää kuin tytöillä. Asenteiden ja osaamisen välillä oli positiivinen yhteys.
Oppilaan vanhempien koulutustaustalla oli erittäin voimakas yhteys oppilaan menestymiseen arvioinnissa, hänen saamaansa matematiikan arvosanaan, oppilaan matematiikan asenteisiin ja toisen asteen koulutusvalinta-toiveeseen.
Osaamisen taso on heikentynyt eniten luvuissa ja laskutoimituksissa, joka kuitenkin kaikista osa-alueista hallittiin parhaiten. Ratkaisuosuus näissä tehtävissä oli aiemmin 70 % ja nyt 63 %. Prosenttilaskuissa ratkaisuosuus vanhojen tehtävien osalta laski vielä enemmän, 11 prosenttiyksikköä.
Opettajien kelpoisuuksissa, koulutuksessa ja matematiikan opintojen laajuuksissa oli eroja erityisesti kunta- ja kieliryhmien välillä. Taajaan asuttujen kuntien matematiikkaa opettavista opettajista 10 prosentilla oli luokanopettajan tutkinto, 19 %:lla joku muu tutkinto kuin aineenopettajan ylempi korkeakoulututkinto. Myös opiskeltujen matematiikan opintojen laajuudet olivat taajaan asuttujen kuntien opettajilla pienemmät kuin kaupunkimaisissa ja maaseutumaisissa kunnissa opettavilla opettajilla. Suomenkielisissä kouluissa kelpoisia oli 91 % opettajista. Vähintään aineopintotasoiset matematiikan opinnot oli 85 prosentilla opettajista. Ruotsinkielissä kouluissa vastaavat osuudet olivat 83 % ja 63 %.
Matematiikan seuranta-arvioinnin tulokset virittänevät keskustelua muun muassa matematiikan opetuksen ja geometrian tavoitteista, oppilasarvioinnista ja oppilaiden asenteista. Myös kelpoisten opettajien puute edellyttää toimenpiteitä.
Opetushallituksen lehdistötiedote 27.3.2012
