Kevään viimeisiä koulujuttuja

26.4.2012 | Piia Karppinen

Minulta oli hieman ”unohtunut” käydä muutamia ihan perusfysiikan kursseja. Huomasin, että Atomifysiikasta olisi ollut apua muutamaan muuhun fysiikan kurssiin. Atomifysiikan kurssin opiskelin kuitenkin itsenäisesti vasta tänä keväänä. Kyllä siinä muutama viikko tulikin päätä taottua prujuun (eli oppimateriaaliin) ja laskutehtäviin. Toinen ihan fyysikkouran alkukursseja, jonka kävin vasta tänä keväänä, oli Johdatus suhteellisuusteoriaan. Se esittelee hieman erilaista ajattelumaailmaa ja tenttiin lukiessani totesinkin itsekseni, etten ihmettele, vaikka kaikki suuret fyysikot ovat usein olleet jollakin tasolla ”hulluja”. Vaikken tenttiin lukiessani tuntenut hallitsevani niin hyvin asiaa, niin koin tentissä mukavia valaistumishetkiä ja onnistumisen riemua. Tämän takiahan alun perin lähdin fysiikalle, jotta kokisin tuota onnistumisen riemua ajattelua vaativien tehtävien ratkaisemisessa.

Lisäksi tänä keväänä olen käynyt englannin toisen pakollisen kurssin. Se on puhekurssi, missä jutellaan parin kanssa tai pienissä ryhmissä. Olen matemaatikkojen ryhmässä, sillä fyysikoiden ryhmä on aina vain syksyisin. Englannin tunneilla on ollut kyllä mukavaa! Kerran askartelimme siellä kuutioita paperista opettajan antamilla ohjeilla ja kerran leikimme ”Poliisia ja rosvoa”, eli ryhmässä osa oli poliiseja, jotka kuulustelivat epäiltyjä. Englanti on tosiaan tarjonnut mukavaa vaihtelua fysiikan opintoihin.

Kandiseminaarikin meni nyt. Sitten pitäisi vain kirjoittaa se itse tutkielma loppuun… 

Seminaarin pito mietitytti hiukan, kun on viimeksi lukiossa esiintynyt luokan edessä, ja nyt piti puolen tunnin höpinät omasta kandista vetää. Mutta itse asiassa vasta juuri seminaarin alussa tajusin hiukan sitä jännittää. Mielestäni se meni ihan hyvin, vaikka jälkeenpäin mulle jäi fiilis, et saisinpa pitää seminaarin uudestaan, niin pitäisin sen paljon paljon paremmin! Pidin seminaarin LuK-tutkielma ja seminaari -kurssilla. Eli kyseisellä kurssilla annetaan ohjeita tutkielman tekoon ja pidetään ja arvostellaan kaikkien seminaarit. Osanottajia seminaarissani oli ehkä noin kymmenkunta. Aiheena minulla oli EKG, eli sydänsähkökäyrä. Kurssin vastuuopettaja totesikin, että aiheeni oli aika erilainen kuin mitä muilla on ollut.

Olisi ollut paljon helpompaa pitää seminaari vasta sen jälkeen kun tutkielma olisi jo valmis. Kuitenkin lähes kaikki pitävät seminaarinsa jo ennen tutkielman valmistumista. Toisaalta sen pitämisessä ennen tutkielman tekoa on se hyöty, että tulee perehdyttyä suurin piirtein aiheeseen ja sitten on jonkinlainen näkemys mitä tutkielmaan kannattaa kirjoittaa. Mutta toisaalta jos tutkielma olisi valmis, olisi helppo vain katsoa siitä mitkä asiat olisivat mielenkiintoisimmat ja tärkeimmät esitellä muille.

Siinäpä se vuosi on taas hurahtanut todella nopeasti! :)