Sain kuulla INNOlukion järjestämästä kilpailusta viime joululomalla. En heti tarttunut haasteeseen, mutta kilpailuidea jäi kuitenkin hautumaan takaraivooni. Lukiessani tehtävänannot, mieleeni tuli, että tässäkin voisi olla tilanne, jossa monta päätä yhdessä rikastuttaisivat yhden pään ideavarastoa. Tämän olin huomannut joskus aiemminkin.
Kun sisarukseni sitten tulivat joululoman viettoon kotiin, otin INNOlukion kilpailun puheeksi. Se taisi olla ruokapöytä, jonka ääressä asia tuli esille. Tuumasta toimeen. Tulostimme netistä kilpailuaiheet ja kirjoittelin ajatuksiamme ylös. Itse asiassa se oli suhteellisen helppoa, kun avuksi tuli niin monen ikäisten ajatuksia ja näkökulmia. Tästä aivoriihestä ajatukset piti vielä kirjoittaa kirjalliseen, ymmärrettävämpään muotoon. Se taisi olla joululoman viimeisiä päiviä, kun lähetin niitä (ilman suurempia odotuksia!) eteenpäin.
Näin jälkikäteen ajatellen, mahdollisia aiheita oli moneen lähtöön. Osallistuimme mm. Muurametalojen ja ammattikorkeakoulun osuuteen, mutta myös lääkiksen valmennuskurssia koskevaan ideointiin.
Miettiessämme tehtäviä, pohdimme aluksi, mikä olisi meistä itsestämme mieluisin vaihtoehto, jos ja kun olisimme itse samassa tilanteessa joskus. Esimerkiksi lääkiksen valmennuskurssia koskeva idea sai alkunsa siitä, että minulla sattuu olemaan koulussa muutamia luokkakavereita, jotka ilmoittivat jo lukion ensi metreillä päämääräkseen lääkärin ura. Niinpä he kaikki ovat valinneet fysiikan, pitkän matikan ja biologian kurssit, ja jotakin vielä hieman päälle.
Näin jouduin miettimään sitä, mikä juuri tässä tilanteessa auttaisi: millainen olisi tehokas lääkiksen valmennuskurssi, joka voitaisiin järjestetää jo lukiossa. Ainakin se sisältäisi lääkiksen pääsykokeessa tarvittavia aineita. Annostelua voitaisiin ehkä muuttaa, joko hieman joka vuonna kolmen vuoden ajan, tai jopa yhtenä pakettina!
Ensimmäisenä vuonna aloitettaisiin kertaamalla peruskoulun asioita, ja kolmas luokka päätettäisiin yhteenvetokurssiin, joka kokoaisi kaikki kolmen vuoden aikana opitut uudet (ja vanhat) asiat. Näistä voisi sitten koota näppärän paketin kerrattavaksi pääsykokeisiin pänttäämisen avuksi.
Tämän ihmeellisempiä eivät ajatukseni olleet oikeastaan muidenkaan kilpauluehdotusteni kohdalla. Niinpä, kun sitten sain sähköpostina kutsun loppukilpailuun, olin aivan innoissani. Olin päässyt loppukilpailuun peräti kolmella ideallani!
Koska olin perheeni ainoa tämän hetken lukiolainen, lähdin helmikuun alkumetreillä esittelemään ideoitamme tuomaristolle, jonka osana oli tehdä lopulliset päätökset.
Jännitys oli kieltämättä kova, mutta kun pääsin esittelytilaan, huomasin, ettei tilanne ollut yhtään hullumpi. Sain esitellä ideat haluamallani tavalla. Olin jo etukäteen päätynyt PowerPoint -esitykseen, ehkäpä esitykselle varatun minimaalisen ajan vuoksi – aikaa nimittäin oli vain kolmisen minuttia yhtä kilpailuideaa kohden. Esitykseni jälkeen tuomaristo esitti vielä muutamia tarkentavia kysymyksiä.
Kaiken kaikkiaan se oli hieno, rohkaiseva kokemus. Meidät kaikki, noin kolmekymmentä loppukilpailuun kutsuttua myös palkittiin. Ja mikä parasta: palkinnot eivät olleet ollenkaan vaatimattomat!
