Ennen kuin alat lukea tätä kolumnia, mieti hetki, mitä sana geopark tuo mieleesi? Kenties jonkinlaisen kivipuiston? Kenties kalliojyrkänteitä? Kivilohkareita? Ehkäpä jotain ihan muuta?
Edellä mainituista vaihtoehdoista viimeinen lienee lähimpänä totuutta. Geopark-verkosto on maailman laajuinen ainutlaatuisten geologisten kohteiden verkosto, joka on Unescon suojeluksessa. Verkoston jäseneksi pääsemiseen vaaditaan alueelta tietyt kriteerit eli vaatimukset, joiden täyttyminen tulee osoittaa hakemuksessa. Hakemus arvioidaan ja komitea käy tarkastamassa alueen paikan päällä, minkä jälkeen geopark-status joko myönnetään tai ei.
Rokua Geoparkille status myönnettiin lokakuussa 2010 viiden vuoden puurtamisen jälkeen, jolloin siitä tuli Suomen ensimmäinen ja maailman pohjoisin geopark. Työtaakkaa suorittamaan perustettiin Humanpolis Oy, jota hallinnoi Rokua konserni. Konsernin alle kuuluu useita muita toimijoita, joiden työkenttänä on etupäässä hyvinvointi- ja kuntoutuspalvelut. Oma harjoittelupaikkani on tänä kesänä Humanpoliksessa, vajaan kymmenen henkilön tehokkaassa ja ammattitaitoisessa, työilmapiiriltään varsin miellyttävässä organisaatiossa. Tehtävistäni kerron tarkemmin kolumnin lopulla, ensin kuitenkin siitä, mitä Rokua Geopark loppujen lopuksi onkaan!
Heritage of the Ice Age
Rokua-sana tuo ensimmäisenä mieleen mäntymetsän ja kumpuilevat jäkäläkankaat, jota alue nimenomaan onkin. Rokua Geopark on kuitenkin paljon muuta kuin vain Rokua, itse asiassa Rokua jäkäläkankaineen on vain Geoparkin ydinalue. Geopark ulottuu Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueelle ollen pinta-alaltaan yli 1300 km2. Mistään pienestä laikusta ei siis ole kyse! Geopark jakautuu maastonmuotojensa ja maisemansa perusteella kolmeen alueeseen, jotka ovat Oulujoki, Rokua ja Oulujärvi. Näillä kaikilla alueilla on oma geologinen historiansa, jotka yhdessä luovat alueelle suuren tarinan. Tarina huipentuu viimeisen jääkauden jälkeiseen aikaan eli jääkauden perintöön – Heritage of the Ice Age. Tämä on myös Rokua Geoparkin teema, joka tekee alueesta ainutlaatuisen.
Rokuan alue on osa Hailuodosta Ilomantsiin ulottuvaa n. 400 km:n pituista harjujaksoa, jonka on kerrostanut valtava jäätikköjoki mannerjäätikön sulamisvaiheessa. Rokuan alueelta mannerjää on sulanut n. 10 700 – 10 500 vuotta sitten ja Geoparkin läntisimmistä osista muutama sata vuotta myöhemmin. Jäätikön sulamisen jälkeen harju oli jäätikköjärven alla, kunnes ensimmäisenä Rokuan korkein kohta, Pookivaara nousi maankohoamisen myötä veden alta saarena esiin. Tämä tapahtui noin 10 400 vuotta sitten. Tuoreimmat alueet paljastuivat Muhoksen länsipuolelta noin 1 500 vuotta sitten, eli 9 000 vuotta myöhemmin!
Geologinen historia – kuin maisemapalapeli
Harjuja on Suomessa kymmeniä, ellei satoja. Miksi Rokua on sitten niin ainutlaatuinen? Tähän vastataksemme meidän täytyy matkata ajassa aina lähelle maapallon syntyä. Geoparkin ensimmäiset osat muodostuivat noin 2,7 miljardia vuotta sitten maapallon varhaisimpiin kuuluneen mantereen reunalle. Osat ovat nähtävissä Oulujärven alueella Geoparkin geologisina kohteina. Nämä gneissiset kalliot edustavat Euroopan vanhinta kallioperää, joka jatkuu lähes yhtenäisenä vyöhykkeenä Itä-Suomesta Etelä-Lappiin niin sanottuna Karjalaisena pääalueena. Tämän alueen varhaisimmat osat löytyvät Pudasjärven Siuruasta, jossa kallio on jopa 3,5 miljardia vuotta vanhaa! Tämän pääalueen kehittyessä maata ovat alkaneet asuttaa alkeellisimmat bakteerit, jotka joutuivat tulemaan toimeen ilman happea ja todella karuissa olosuhteissa rikkihapposateiden keskellä.
Tämä muinaismanner joutui mannerlaattojen liikkumisen tuloksena törmäysvyöhykkeelle toisen mantereen kanssa, jolloin syntyi nykyisiä Alppejakin korkeampi vuoristo. Siihen kuului terävähuippuisia harjanteita ja aktiivisia tulivuoria, jotka kohosivat ympäröivästä valtamerestä Japanin kaltaisena saarikaarena. Tämä tapahtui noin kaksi miljardia vuotta sitten. Vuoripoimutuksen tuloksena syvällä maankuoren uumenissa kiteytyi graniittia, joka on nykyisin nähtävissä Pyhäkosken voimalaitoksen alla ja voimalaitoksen alapuolisella jokitörmällä. Graniitin rakenteesta päätellen se on syntynyt lähes 20 km:n syvyydessä – tämä on siis myös määrä, jonka eroosio on aikojen kuluessa syönyt kallioperää graniitin päältä! Samaisessa poimutuksessa syntyi liuskekiveä, jota on nykyisin nähtävissä hyvin monessa paikassa Oulujokilaaksossa sekä ns. metagrauvakkakalliota (kivettyneitä mannerjalustan kerrostumia), jota on nähtävissä Isterinkoskella Muhoksella.
Viimeinen suuri kallioperään liittyvä tapahtuma koettiin alueella reilu miljardi vuotta sitten, jolloin valtava kallioperän lohko – ulottuen aina Muhokselta Perämerelle noin kymmenen kilometrin levyisenä vyöhykkeenä – vajosi kallioperän jännitteiden purkautuessa noin 500 metriä ympäröivää kallioperää alemmaksi. Tästä hautavajoamasta muodostui merenlahti, johon alkoi kerrostua jokien kuljettamaa maa-ainesta. Aikojen saatossa koko vajoama täyttyi maa-aineksella, joka nykyisin on iskostunut paikoin yli 500 metrin paksuisiksi savi- ja hiekkakivikerrostumiksi. Tätä laajaa aluetta kutsutaan Muhos-muodostumaksi. Sen alinta kerrosta, ns. konglomeraattia eli kivettynyttä soraa on nähtävissä Pyhäkosken ja Montan voimalaitosten välillä sijaitsevassa Kieksin paljastumassa Oulujoen rantatörmässä.
Muhos-muodostuman hiekkakivi on ollut mannerjäätikölle valtaisa raaka-ainelähde, jota se on kuluttanut ja raastanut mukaansa jopa kymmenien metrien paksuudelta. Tämän materian jäätikköjoet kerrostivat sulamisvaiheessa Rokuanvaaraksi, valtavaksi hiekkakentäksi muinaismantereen päälle. Jäätikköjärven pinnan laskiessa hiekkaharjanteet alkoivat pistää pinnan alta esiin ja samalla hetkellä jääjärven aallokot alkoivat muovata hiekkaa rantakerrostumiksi eli särkiksi ja valleiksi. Tässä vaiheessa jääjärvestä muodostui myös yhteys Atlanttiin, jonka seurauksena jääjärvi muuttui suolapitoisemmaksi mereksi. Merenrannan vetäytyessä rantamuodostumat alkoivat jäädä kuivalle maalle ja tuuli alkoi muovailla niitä. Samoihin aikoihin myös jäätikköjokeen lohjenneet ja hiekkaan hautautuneet jäälohkareet alkoivat ilmaston lämmetessä sulaa. Niiden paikalle jäi valtavia painanteita eli ns. suppakuoppia. Niistä tunnetuin on Suomen syvimpiin suppiin lukeutuva Syvyydenkaivo, jonka pohja on n. 50 metriä ympäröiviä hiekkakankaita alempana.
Yli tuhannen vuoden aikana tuuli kulutti, kuljetti ja kasasi harjun hiekkaa, jolloin muodostuivat laajat dyynikentät. Pikku-Rokuan alue on Suomen edustavin dyynikenttä, jossa sijaitsee Suomen korkein dyyni. Tämän paraabelidyynin harjanne kohoaa jopa 25 metriä ympäröivää maastoa ylemmäksi. Nykyisin dyynit ovat fossilisoituneet eli ne ovat kasvillisuuden paikalleen sitomia eivätkä enää liiku. Ainoastaan eroosio kuluttaa niitä nakertaen jatkuvasti lakialueita ja muita kohtia, jotka vain sattuvat jäkälämaton alta pilkistämään. Dyynihiekka on hienojakoista ja siten erityisen herkkää eroosiovoimille.
Geologia elämän kivijalkana
Merenrannan vetäytyessä kohti nykyisiä sijojaan alkoi myös asutus levitä Geoparkin alueelle. Oulujärvi kuroutui omaksi vesialueekseen n. 9 500 vuotta sitten ja kalaisena järvenä se veti rannoilleen esihistoriallista asutusta. Tunnetuimmat asuinpaikat sijaitsivat Nimisjärven rannalla Oulujärven ja Rokuan välillä, josta on löydetty kivikautisia saviesineitä. Ne on nimetty kansainvälisestikin kuuluisiksi SÄR1 ja SÄR2 –tyypin saviesineiksi läheisen Säräisniemen pitäjän mukaan. Myöhemmin aluetta ovat asuttaneet Karjalasta ja Hämeestä vaeltaneet ihmiset, joiden päämuutto alueelle tapahtui 1500-luvulla valtiollisten kansoittamishankkeiden myötä. Tätä perua ovat myös monet, yhä hyvin yleiset -nen-päätteiset sukunimet Oulujärven rantamilla. Niistä ajoista alkoi maaseutumaisen elämäntavan kehittyminen, mikä sittemmin on luonut alueelle kansainvälisestikin arvokkaita kulttuurimaisemia. Vanhoja, 1700-luvulta peräisin olevia tiloja on yhä jäljellä ja ne ovat merkittäviä kulttuurikohteita Geoparkin alueella. Tuoreinta kulttuurihistoriaa edustavat Oulujoen voimalaitokset, jotka ovat muokanneet vahvasti alueen identiteettiä tervakulttuurista kohti modernia, funktionaalista yhteiskuntaa.
Rokua Geopark on perustettu kertomaan tätä suurta tarinaa, johon yhdistyvät muinaismanner, vuoristo- ja valtamerivaiheet, Muhos-muodostuma ja siihen vuoristosta kulkeutunut ja kerrostunut maa-aines, tästä maa-aineksesta peräisin oleva Rokuanvaaran ja kaiken tämän päälle rakentunut elollinen luonto, johon kuuluvat niin kasvit, eläimet kuin ihmistoimintakin. Tätä tarinaa on verrattu myös palapeliin, jossa maiseman eri elementit yhdistyvät palasten lailla toisiinsa. Rokua Geopark ei siis ole pelkkää kivilouhikkoa tai kalliojyrkänteitä, vaan Pohjolan luonnon ainutlaatuinen alue, jossa voi nähdä ja kokea harvinaisen selvästi elottoman ja elollisen luonnon sekä ihmistoiminnan vuorovaikutuksen läpi tuhansien, miljoonien ja tuhansien miljoonien vuosien. Vaikka ihmistoimintaa ei miljoonia vuosia sitten vielä ollutkaan, silloin tapahtuneet geologiset prosessit vaikuttavat yhä ihmisten jokapäiväiseen arkeen Geoparkin alueella. Erityisen selvästi aluetta hallitsee viimeisen jääkauden jättämä perintö.
Arjen toiminta Geoparkissa
Geopark-verkoston ideana on hyödyntää tämänkaltaisia ainutlaatuisia kohteita tieteen, koulutuksen, matkailun ja alueen hyvinvoinnin edistämiseksi. Verkosto ei tarkoita, että alue kohteineen olisi erityisellä tavalla suojeltu, mutta ideana onkin, että halu suojella alueen ainutlaatuista luontoa ja kulttuuria nousee alueen asukkaista. Geoparkin tehtävänä onkin siis nostaa alueen arvokkuus ensi kädessä alueen asukkaiden tietoisuuteen. Ainutlaatuisuus on myös valtti, jota käytetään kestävän matkailun edistämiseen geoparkissa. Kestävä matkailu tarkoittaa etupäässä luontomatkailua, joka hyödyntää paikallisia yrityksiä.
Geoparkkien, kuten Rokua Geoparkin kehittäminen on hyvin moniulotteista. Lähes päivittäin täytyy olla yhteyksissä valtion toimielimiin, kuntiin, alueen yrityksiin, matkailupalveluihin, yliopistoihin, kouluihin, Metsähallitukseen, Geologiseen tutkimuskeskukseen (GTK) jne. Minun tehtäviini kuuluu erilaisten tapahtumien järjestelyissä mukana oleminen, ympäristökasvatuksen kehittäminen yhdessä Metsähallituksen kanssa sekä Geoparkin esittelyyn tarkoitetun karttaliittymän kehittäminen yhteensopivaksi niin matkailijoiden kuin koulujen tarpeisiin. Viimeksi mainituin on käytännössä pääasiallinen työni. Kartta-aineisto perustuu muutama vuosi sitten laadittuun, koko alueen kattavaan laserkeilaus-aineistoon, jonka pohjalta paltamolainen HS Visual art Oy on laatinut koko alueen panoraamakartan ja pienemmistä osista 3D-mallit yhdessä GTK:n kanssa. GTK julkaisi tänä keväänä myös koko Geoparkin kattavan geologisen retkeilykartan, joka avaa alueen geologista tarinaa kansantajuisella tavalla aivan uudesta perspektiivistä.
Työ on ollut todella mielenkiintoista ja olen oppinut paljon Geoparkin alueen kulttuurista ja luonnosta, mutta myös laajemmin työelämästä. Saamieni kokemusten pohjalta voin myös lämpimästi suositella Geoparkin alueella vierailemista ja kohteisiin tutustumista Geologisen retkeilykartan opastamana. Ehkäpä myös jonain päivänä sinä tai lapsesi pääsette koulussa pelaamaan Geopark-lautapeliä tai tekemään tehtäviä, joissa tarvitsee apuna internetistä löytyviä Geoparkin 3D-malleja. Niitä olen tällä hetkellä valmistelemassa :)
