Kenttäkurssilla Kilpisjärvellä

25.9.2012 | Suvi Saarnio ja Mikko Kiuttu

Viikko Kilpisjärvellä oli fyysisesti melko raskas, mutta ehdottomasti sisällöltään paras kenttäkurssi mitä olen käynyt!

Koska tämä kesä oli melko sateinen, olin varautunut sateeseen myös Kilpisjärvellä. Meillä oli kuitenkin onnea, koska vettä satoi kunnolla vain tiistaina, eli ensimmäisenä varsinaisena kenttätyöpäivänä. Tiistaina aamupäivällä tutkimme metsänrajavyöhykettä ja puuston muuttumista kun kuljimme tunturin rinnettä ylöspäin. Tarkkailimme muun muassa puiden määrää, haaraisuutta, paksuutta ja lumen syvyyttä. Iltapäivällä siirryimme palsasuolle jossa mittasimme ikiroudan aktiivikerroksen paksuutta. Tarkoituksena oli tutkia vaikuttaako aktiivikerroksen paksuuteen kasvillisuus vai lumipeite. Mittasimme siis aktiivikerroksen paksuutta pistokairan avulla jäkälien ja vaivaiskoivujen peittämiltä alueilta sekä palsasoiden alavilta ja korkeilta alueilta.

Keskiviikkona kiipesimme Jehkatstunturille. Valitettavasti päivä oli melko sumuinen, emmekä nähneet tunturin huipulta juuri mitään. Tunturilta alas tullessa teimme gradienttitutkimusta, eli tutkimme kasvillisuuden ja paikallistopografian vaikutusta geomorfologiseen aktiivisuuteen. Tutkimme 20 metrin välein kasvillisuuden peittävyyttä, lumen syvyyttä, rinteen kaltevuutta ja geomorfologista aktiivisuutta. Torstaina jakauduimme kolmeen ryhmään ja jokaisella ryhmällä oli oma tutkimuslinjansa eri puolilla Saanatunturia ja sen rinteitä. Tarkoituksena oli tutkia tuottavuutta metsänrajavyöhykkeellä ja mitata biomassaa. Laskimme määrätyiltä tutkimuspaikoilta lajien määrän ja otimme neljästä kohdasta 20cm x 20cm alueilta talteen biomassan, jonka painon laskimme myöhemmin laboratoriossa. Tänä päivänä toimimme erityisen ripeästi, koska ryhmäni halusi ehdottomasti kiivetä Saanan päälle nyt kun olimme jo niin lähellä huippua. Matkalla huipulle näimme kiirunanaaraan ja kaksi poikasta! Saanan päälle kiipeäminen oli hieno kokemus ja maisemat huipulta olivat huikeat. Takaisin tullessa oli jo kiire päivälliselle, mutta pulahdimme kaverini kanssa Saanan huipulla olevassa lammessa. Sen jälkeen pitikin juosta alas että emme myöhästyneet ruualta.

Perjantaina jalat olivat jo aika kipeänä kaikesta kävelystä ja kiipeilystä. Mutta taas mentiin ja aamusta asti. Tällä kertaa talsimme Saanan ja Jehkatstunturin väliseen laaksoon tutustumaan geomorfologisiin kohteisiin ja kartoittamaan alueen geodiversiteettiä. Jakauduimme kolmeen ryhmään ja jokainen sai lähteä tutkimaan aluetta itsekseen. Tarkoituksena oli löytää geomorfologisia kohteita, laskea niiltä kasvien lajimäärä ja arvioida kohteen aktiivisuutta. Ryhmäni halusi lähteä kiertämään Saanatunturin ympäri. Matkalla tutkimme erilaisia geomorfologisia kohteita kuten nivaatiopainannetta, järven reuna-aluetta, kuviomaata ja pientä pounukenttää. Valitsimme melko pitkän reitin ja jouduimme jälleen pitämään tosi kiirettä että ehdimme takaisin tutkimusasemalle ennen päivällistä. Oli kuitenkin tosi mahtavaa päästä kiertämään Saana ja näkemään pounukenttä :)  Pounut lämmittivät erityisesti minun ja ystäväni sydäntä, koska olimme ennen kenttäkurssia tehneet ennakkotyön ikiroudasta ja siksi olimme lukeneet palsoista ja pounuista. Oli hienoa nähdä niitä livenä!

Lauantaina suuntasimme Norjaan ja Steindalsbreenin laaksojäätikölle! Ylläriylläri, luvassa oli taas kävelyä ja kiipeilyä ;) Pohkeet huusi hoosiannaa, mutta jäätikölle oli päästävä. Ja olihan se jäätikkö sen vaivan arvoista. Se oli aivan upeaa! Olen ennenkin nähnyt jäätikön läheltä mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin sellaisen päälle. Uskomatonta oli myös nähdä kuin jäätikkö on kutistunut vuosi vuodelta.

Kenttäkurssi oli aivan uskomaton kokemus ja sai minut kiinnostumaan vielä enemmän pohjoisen luonnon ilmiöistä. Ehkäpä tältä aihealueelta voisi keksiä myös graduaihetta..mutta se jääköön vielä nähtäväksi! Jos kiinnostuit aiheesta, voit lukea siitä lisää Mikon kirjoittamasta kolumnista, siinä on avattu termejä ja kerrottu muutenkin tarkemmin asioista! :) http://ouluma.fi/2011/11/pohjoista-luontoa-tutkimassa-2/

-Suvi