Kolmen kuukauden harjoittelusta yli puolen vuoden työkeikka

28.9.2012 | Suvi Saarnio ja Mikko Kiuttu

Kyllä, luennot alkavat vasta lokakuun puolivälissä ja siihen asti on vain töitä ja omatoimista opiskelua gradun parissa. Kuten on ollut viime vapusta alkaen.

Menin toukokuun alusta kolmen kuukauden korkeakouluharjoitteluun Humanpolis Oy:lle Rokua Geopark -hankkeeseen. Kesä meni, syksy ja ruska tuli, ja olen edelleen samassa paikassa harjoittelemassa. Nyt tulee viisi kuukautta täyteen ja ollaan laatimassa jatkosopimusta vuoden loppuun asti, kylläkin osa-aikaisena jotta ehdin opiskella. Joskus asiat vain menevät nappiin ja siten kävi oman harjoittelupaikkanikin kanssa! Mutta miksi? Sitä olen hieman pohtinut ja tässäpä muutama pohdinta myös julki, sillä ehkäpä niistä voi olla jonain päivänä hyötyä myös muille työharjoitteluun mieliville.

Ensinnäkin valinta harjoittelupaikkaan oli ensimmäinen koettelemus. Työhaastatteluista minulla oli vähän kokemusta, joten pohdin, kuinka mahtaakaan käydä. Varmistin vielä etukäteen soittamalla, että hakemukseni oli tullut perille, ja sitten tulikin kutsu itse haastatteluun. Haastattelussa pyrin olemaan mahdollisimman paljon oma itseni ja yritin tarttua jutustelussa aina kohtiin, joissa kykenisin tuomaan omia vahvuuksiani esille. Siinä onnistuin, sillä sain kaivettua melkein jokaiseen haastattelijan kuvailemaan työtehtävään jonkin aiemman työ- tai harrastuskokemuksen, josta voisi olla hyötyä, ja sen pohjalta myös omia ajatuksia työtehtävien toteuttamiseen.

Puhelinsoitto etukäteen ja omien ajatusten ja kokemusten esiin tuominen haastattelussa olivat kohtia, jotka ratkaisivat haastattelun. Ne kertoivat sekä motivaatiosta että oma-aloitteisuudesta. Siis, etukäteen kannattaa tehdä jotain, millä saa nimen muistiin. Tietysti myös erikoistumissuuntani maantieteellä ja opettajaopinnot olivat eduksi, mutta niiden näkyminen vain hakupapereissa ei riitä. Haastattelussa kannattaa tehdä tai sanoa jotain, joka erottaa itsensä muista, luonnollisesti positiivisessa mielessä. Jo ennen haastattelua on hyvä miettiä, mikä se voisi olla. Onko itsellä jokin erikoinen harrastus, onko sellaista työkokemusta josta olisi haettavaan paikkaan huomattavaa hyötyä jne? Liikoja lupauksia ja kehuja kannattaa kuitenkin välttää, ne ovat läpinäkyviä ja kertovat enemmän itserakkaudesta kuin kyvystä taitavaan työntekoon.

Harjoittelun aikana olen pyrkinyt mahdollisimman itsenäiseen työhön eli olen etsinyt tietoa epäselvistä asioista kirjoista ja internetistä, kysellyt asioita muilta työkavereilta (ei siis aina ensimmäisenä esimieheltä), ollut itsenäisesti yhteyksissä eri yhteistyötahoihin ja tehnyt ongelmatilanteissa omia ratkaisuja ja edennyt niiden mukaan. Olen myös yrittänyt miettiä vaihtoehtoisia toteutustapoja projekteille ja tuonut ne esiin, ja yleensä projektit eivät ole sitten edenneetkään siihen suuntaan, mihin niiden alun perin oli ajateltu etenevän. Nämä toimintamallit ovat miellyttäneet työyhteisöä, koska niiden myötä asioilla on myös mahdollisuus kehittyä. Tekemällä vain valmiin kaavan mukaan tai myötäilemällä toisten mielipiteitä asiat harvoin kehittyvät, ne jatkavat vain jotain ennalta valittua (yksioikoista) linjaa. Tietysti kannattaa ensin haistella työpaikan ilmapiiriä ja suhteita yhteistyötahoihin, jottei asiat mene oman toiminnan takia huonompaan suuntaan. Mutta rohkea kannattaa olla ja pieniä riskejä ottaa.

Yksi hyvä esimerkki tästä on lautapeli, jota Geoparkissa oli suunniteltu jo ennen minun tuloa. Menin ”kuuntelijana” aloituspalaveriin, jossa oli yhteistyökumppani sekä kuvittaja. En malttanut kuitenkaan olla hiljaa, vaan toin omat ajatukseni ja ideani esiin. Kävi sitten lopulta niin, että suunnitelmat pahvisesta pelilaudasta ja kaupan hyllyllä myytävästä tuotteesta lykättiin syrjään ja siirryttiin suunnittelemaan kouluille tarjottavaa oppimispeliä, jonka voi tulostaa maksutta netistä. Pelin idea ja pelilauta menivät täysin uusiksi. Lopputulos on kuitenkin tällä hetkellä se, että opetuslautapeliä saatiin testattua nyt syyskuun lopulla ensimmäisen kerran Muhoksella varhaiskasvattajien ympäristökasvatuspäivillä. Muutaman havaitun puutteen korjaamisen jälkeen peli on valmis julkaistavaksi. Kouluilla saadun kokemuksen kautta pelistä on tarkoitus kehittää aikanaan alkuperäinen idea, eli myytävä tuote.

Opettajaopinnot ja omien kokemusten esiin tuominen ovat vaikuttaneet myös siihen, että päädyin Muhoksen koulun oppimisympäristön kehittämishankkeeseen konsultiksi. Tarkoitus on jalkauttaa Geoparkin, GTK:n ja HS Visual Artin yhteistyönä syntyneet Geopark-alueen 3D-mallit opetuskäyttöön. Olen tuonut esiin omia ideoitani hyödyntämisestä ja tarkoitukseni on nyt lähiaikoina asentaa koulun koneelle ohjelma, jolla mallit pyörivät, sekä testauttaa yhteensopivuus Smart Boardien kanssa. Tätä kouluyhteistyötä varten olen nyt saamassa jatkoaikaa sopimukselleni.

Edellisessä blogissani toin esiin myös Ylivieskan koulun oppimisympäristön kehittämishankkeen, johon vilahdin mukaan Maantieteen laitoksen edustajana. Hankkeesta on nyt pidetty aloituspalaveri, ja minun työtehtäväni alkavat hankkeen tiimoilta keväällä 2013 ja jatkuvat aina vuoden 2013 syksyyn. Tuntimäärällisesti osuuteni hankkeessa on noin kuukauden työpanos. Kun lupauduin hankkeeseen mukaan, en tiennyt vielä sen sisällöistä ja aikatauluista mitään. Enkä edes siitä, kykenenkö kunnolla sen vaatimuksiin. Olen kuitenkin päässyt vaikuttamaan sisältöihin siten, että kykyni vastaavat niitä. Jälleen osoitus siitä, että rohkeasti mukaan vain eri työtehtäviin, jos yhtään näyttää siltä, että on mahdollisuus selviytyä! Koskaan työkokemus ei mene hukkaan.

Siinäpä lyhykäisyydessään mietteitäni työelämän ympäriltä. Tällä kertaa blogistani muotoutui hyvin työ-orientoitunut, mutta toivon, että vinkeistäni olisi edes jollekulle hyötyä harjoittelupaikkaa etsiessä ja hakiessa. Seuraavassa blogissani tulen vielä tekemään hieman yhteenvetoa harjoittelustani, siinä saamistani kokemuksista sekä syksyn opinnoistani. Ehkä voisin jotain paljastaa myös graduni tiimoilta! :)

Siihen asti, nauttikaa ruskasta ja raikkaista syysilloista ja muistakaa ahkeroinnin ohella ottaa ilo irti myös syksyn opiskelijatapahtumista – varsinkin ensimmäisen vuoden opiskelijat!!

-Mikko