Elämää yliopistolla

8.10.2012 | Topi Suviaro

Kuulemma siellä ainakin luennoidaan, joistain ”laskari- tai harkkaryhmistä” on sukulaiset tai kaverit puhuneet joskus ja laboratorioitakin on ja kaikennäköistä työstetään ja kehitellään ja seminaareja pidetään ja..

Opiskelua on nyt takana noin 2 kuukautta ja on aika pysähtyä miettimään, missä sitä lähes päivittäin tulee kuljettua. Ulospäin yliopisto näyttää laitokselta, josta on oikeastaan mahdoton mennä sanomaan mitä sisällä tapahtuu, jos ei ole tietoa mikä pytinki on kyseessä. Vaikka yliopisto on pääasiassa koulu, se ei kuitenkaan näytä koululta. Ei se näytä juuri sairaalaltakaan tai tuotantolaitokselta. Valaistaanpa hiukan mitä se elämä ovien sisäpuolella on, tai pikemminkin, miltä se näyttää tuoreen opiskelijan silmin.

Tavallisena arkipäivänä varsinkin pääkäytävää kulkiessa kuulee parhaimmillaan kahta tai kolmea, joskus jopa neljää kieltä yhtä aikaa ja kiireisten ihmisten määrä on sanoinkuvaamaton. Pieniä kaveriporukoita toki palloilee naulakoilla tai haarautuvien käytävien nurkilla, mutta varsinkin luentotauoilla pääaulassa seisominen tuo kuitenkin mieleen vaan sen, että kaikilla on hätä ja hoppu jonnekin. Hieman ennen puoltapäivää lähes koko monituhatpäinen joukko tuntuu kokoontuvan Unirestan patojen ääreen. Silloin käytävät ovat hieman hiljaisempia ja ravintolat meinaavat ratketa liitoksistaan.

Löytyykö mistään sitten vastakohtaa, jos haluaa vähäksi aikaa eroon puheensorinasta ja kiireestä? Pyörähtäminen vaikkapa kirjastoon tai jonkin oppiaineen laitokseen leikkaa desibelit korvakäytävistä välittömästi. Kirjastossa kyllä kuuluu pientä keskustelua siellä täällä, opiskelijat työstävät ryhmissä jokainen porukka omia juttujaan ja kirjastot ovatkin mitä oivin paikka kasata yhdessä tehtäviä juttuja. Hiljainen lukusali on vielä erikseen niille, jotka haluavat meteliä pakoon ja lukemaan.

Tässä on pieni siivu siitä, mitä yliopiston miljöö tuo tullessaan ja miltä se vaikuttaa, kun vasta murto-osan suunnitellusta opiskeluajasta siellä on viettänyt. Epäilenpä, että monta oikoreittiä ja sokkeloa vielä selviää, ennen kuin maisterin paperit ojennetaan käteen.