Syksyn 2012 muistelua

9.1.2013 | Suvi Saarnio ja Mikko Kiuttu

Kuitenkin viime syksynä alkoi hieman tulla mitta täyteen. Olin koko vuoden ajan opiskellut paljon, toiminut ainejärjestön ja kattokillan hallituksissa, tehnyt opettajan sijaisuuksia, järjestänyt ja ollut opettajana viikon pituisella kenttäkurssilla Oulussa ja lokakuun alusta aloin vielä käymään säännöllisesti kuntosalilla. Voin kertoa että noiden hommien jälkeen sai olla onnellinen jos oli vapaa-aikaa, tai jos vapaa-aikana jotakin jaksoi tehdä. Tilanne kärjistyi marraskuussa jolloin kaksi maisterivaiheen melko isotöistä kurssia menivät aika pahasti päällekkäin. Loppusyksystä päätinkin, että nyt on aika lopettaa kaikki ylimääräinen ja vähentää myös kurssien määrää. Ja tämä päätös jopa piti, mutta siitä lisää seuraavassa blogissa jossa ajattelin kertoa kevään suunnitelmia.

Viime syksynä suoritin neljä maisterivaiheen mantsan kurssia. Näistä ensimmäinen oli ”Pohjoisen luonnon tutkimus”, josta kerroin aiemmin syksyllä. Seuraava oli ”Maantieteen historia ja filosofia”. Kurssin tavoitteena oli syventää tietoja maantieteen historiallisesta kehityksestä ja filosofisista sidoksista. Kurssi koostui luennoista, joilla luennoi kulttuurimaantieteen professori, miniesitelmistä ja esseeseminaarista. Luennoilla oli pakollinen läsnäolo (mikä on melko harvinaista mantsalla) ja jokaisella luennolla muutama opiskelija piti pienen esitelmän. Minun esitelmäni aihe oli luonnonvarat. Lisäksi teimme 3-4 hengen ryhmissä esseet joiden sisältöä esiteltiin seminaarissa joulukuun alussa. Ryhmäni aiheena oli globalisaatio luonnonmaantieteessä. Esseen kirjoitus kolmen muun ihmisen kanssa oli melko haastavaa, koska aihe piti jakaa ja kaikki kirjoittivat omalla tavallaan. Saimme kuitenkin aikaan hyvän kokonaisuuden.

Kolmas syksyllä suorittamani mantsan kurssi oli sama josta Mikko kertoikin jo edellisessä blogissaan, eli ”Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät maantieteessä”. Kurssi koostui siis muutamasta luennosta, tietokoneharkoista, seminaarista ja tentistä. Syksyn kiireiden vuoksi jouduin siirtämään tentin tekemisen tammikuun alkuun. Se ei ollut kovin hyvä juttu, koska olin jo ehtinyt unohtaa melko paljon kurssiin liittyviä asioita, eikä lukeminen maistunut kovin hyvin heti loman jälkeen… Neljäs kurssi oli ”Kaukokartoitus luonnonmaantieteessä”. Tämä kurssi oli oikein kiva. Siihen liittyi muutama luonnonmaantieteen professorin pitämä luento, lm-tohtorikoulutettavan pitämä luentopiiri ja tietokoneharjoitukset sekä harjoituksiin liittyvä lopputehtävä. Luennoilla aiheena oli kaukokartoituksen teoria, aineistot, sovellutukset ja satelliittikuvien visuaalinen ja digitaalinen tulkinta. Luentopiirissä muodostimme pieniä ryhmiä, joissa keskustelimme aina yhdestä tai kahdesta artikkelista. Jokaisen artikkelin osalta yksi ryhmän jäsenistä toimi alustajana, yksi sihteerinä ja yksi puheenjohtajana. Tämä oli mielestäni oikein toimiva ja kiva tapa tutustua artikkeleihin. Harjoituksissa käytimme Erdas -nimistä ohjelmaa, jonka avulla perehdyimme satelliittikuvien digitaaliseen kuvankäsittelyyn ja tulkintaan luonnonmaantieteellisten ilmiöiden näkökulmasta. Kurssin tavoitteena oli antaa valmiudet hyödyntää kaukokartoitusmenetelmiä ja -aineistoja gradun teossa.

Joulukuussa minulla oli vihdoin aikaa viimeistellä kandin tutkielmani ja sain sen valmiiksi kuun puolivälissä. Tutkielman otsikoksi tuli lopulta ”Muuttuva Itämeren alue – Ilmastonmuutos ja hiilidioksidi”. Keskityin siis ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Itämeren osalta. Tarkastelin Itämeren ilmastoa tällä hetkellä ja ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia Itämeren alueella. Kiinnitin huomiota myös merten hiilidioksidijärjestelmään ja Itämeren ja ilmakehän välillä tapahtuvaan hiilidioksidin kiertoon. LuK-tutkielman valmistumisen jälkeen suoritin kypsyysnäytteen. Se on kirjallinen koe, johon tutkielman tarkastaja laatii kolme tehtävää joista opiskelija valitsee yhden. Tämän tehtävän otsikon perusteella piti laatia noin neljän sivun pituinen tieteellinen kirjoitus, jolla opiskelija osoittaa hyvää äidinkielen taitoa ja perehtyneisyyttä tutkielman aihepiiriin.

Vuoteen 2012 sisältyi paljon hyvää ja hienoja kokemuksia. Päällimmäisenä mieleen jäi hienot tapahtumat joita pääsin järjestämään Atlas ja OLuT ry:n kanssa, kesäkuinen excursio Norjaan ja mantsan kenttäkurssi elokuussa. Nyt olen siirtynyt haikein mielin vuoteen 2013 ainejärjestöhommista eläköityneenä, mutta niin monia kokemuksia rikkaampana.

-Suvi

Ps. Tekstiä piristämään laitan syksyllä 2012 ottamiani lintukuvia.