Sähkö on sinistä ja sattuu
23.2.2013 | Aleksi Kestilä
Etunimi on Aleksi ja sukunimi Kestilä. Sähkö on sinistä ja sattuu! Kyykkä on huippua, mutta kesä on paras vuodenaika. Silmät on harmaat ja kengän koko 42. Kiltahuone on toinen kotini ja stressin määrä on uskomaton.
Tämän blogin tarkoitus on kurkistaa meikäläisen elämään ja siihen, mitä kuuluu Sähköinsinöörikillan puheenjohtajan arkeen.
Kurkistetaanpa kuitenkin ensimmäisenä hieman historiaan ja kerrataan nämä perusfaktat, mitä joka esittelykierroksella käydään läpi. Nimi käytiinkin jo läpi, joten jatketaan. Meikäläinen on syntynyt -89 Kemissä, tuossa punaisessa paholaisessa, joka kuitenkin Helsingin Sanomien mukaan on onnistunut pesemään kasvonsa ja palkittiin Suomen parhaana kaupunkikeskustana (tällä on hyvä ratsastaa seuraavat 20 vuotta). Noin puolivuotiaana vanhempani muuttivat kuitenkin Keminmaahan ja siellä olen koko lapsuuteni viettänyt. Lukiosta valmistuin keväällä -08, josta kutsu vei sitten Sodankylän Jääkäriprikaatiin. Vuoden jälkeen siviiliin ja muutto Ouluun. Syyskuussa -09 aloitin sähkötekniikan opiskelut ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Penskana tuli harrastettua jääkiekkoa ja jalkapalloa ja olenkin aina ollut enemmän joukkuepelaaja kuin yksilösuorittaja. Nämä kuitenkin jäivät jossain vaiheessa nuoruutta ja nykyään ainoa joukkuekilpailulaji, mitä ”tosissaan” harrastaa on akateeminen kyykkä. Lumilautailu on myös lähellä sydäntä ja syksyisin pyrin käymään ainakin muutaman kerran lintumetsällä.
Ja sitten tämä opiskelu-ura. Täytyy myöntää etten fuksisyksynä ollut mikään älyttömän aktiivinen fuksi ja kahvikin tuli ostettua mieluummin aulakahvilasta kalliilla kuin kiltahuoneelta käytännössä ilmaiseksi. Jotain kuitenkin tapahtui syyslukukauden lopulla ja kiltahommat alkoi kiinnostaa. Sysksyllä 2010 minusta tehtiinkin sitten Sähköinsinöörikilta ry:n Kiltamestari ja sen jälkeen en ole osannut hallitushommia lopettaa. 2012 toimin Teekkarivastaavana sekä varapuheenjohtajana ja nyt 2013 killan puheenjohtajana. Kiltahuoneesta onkin tullut todella rakas paikka ja täällä, missä nytkin tätä kirjoitusta kirjoitan, näkee aina kavereita ja on sekä parhaat että paskimmat jutut! Kavereita on tullut myös muilta teekkaripaikkakunnilta kiltahommien kautta. Opiskelumenestys sitten taas on ihan eri juttu. Itse olen vielä sellainen ihminen, että tykkään olla joka paikassa mukana. Siksipä nuo opinnot laahaa ”vähän” jäljessä, mutta olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja miettiä, että opiskeluaika on vain kerran elämässä, eikä tätä nuoruutta kannata hukata istumalla koko ajan koulunpenkillä. Parhaat jutut jää kokematta jos ei joskus ota vähän vapaata ja rentoudu.
Tästä aasinsiltana pääseekin lopettelemaan tätä ensimmäistä juttua. Täytyy nimittäin lähteä valmistautumaan OYY:n Annos-53 vuosijuhlille! Pyrin kirjoittelemaan juttuja tähän blogiin kerran viikossa ja pureutuun vähän syvemmälle arjen askareihin. Ei siis muuta kuin törmäillään.
-Aleksi
Ei kommentteja artikkelille “Sähkö on sinistä ja sattuu”
