Opettaja aloittaa geometrian tunnin. Viittaan jo ennen tehtävän antoa. Taas kerran käyn piirtämässä taululle koordinaatiston tai ympyrän. Joskus saman tien kaksi. Olen helpottunut. Olen selviytynyt. Olen kuuliainen ja kiltti tyttö, joka on ollut taululla. Tehnyt tehtäväni ja saanut opettajan kirjaan plussan osallistumisestani. Selviän liitutaulun avulla keskikoulusta lukion kielilinjalle.
Laskemme todennäköisyyksiä. Heittelemme kolikoita ja nastoja. Pitkän matematiikan opiskelijat naureskelevat laululinjalaisista ja tarkistavat tuolinsa ennen istumistaan. Opimme uusia sanoja moodi ja mediaani. Sigman merkillä yritämme vimmatusti karistaa matematiikan stigman. Emme vielä ymmärrä, että rehtorimme on viisas: meistä humanisteista tulee opettajia, psykologeja ja kasvatustieteilijöitä. Me itse emme tiedä, ettemme saa vieläkään hyvästellä matematiikan pirulaista.
Opettajan ura on kiinni kasvatustieteen approbaturista. Taas lasketaan. Tilastot ja todennäköisyydet kiusaavat. Moodi ja mediaani eivät anna yön ei päivän rauhaa. Sigma palaa stigmaksi, häpeäksi osaamattomuudesta. Ennen tenttiä ja tentin jälkeen ulkoa opetellut sivut palaavat uniin. Kiusaavat viikkokausia, kunnes häipyvät jonnekin takaraivon taakse ja siitä kauas kallon läpi pois. Viimeinkin hyvästit, matematiikka. Olet olemassa, mutta et minun elämässäni. Olet tärkeä, mutta et minulle.
Opiskelijoille kerron, kuinka hoitaja ei saa sotkea millilitroja senttilitroiksi, kuinka talonrakentajan on osattava laskea betonin lujuudet, kuinka ihmiselle tehtävän housunlahkeen pituus ei voi olla viisi senttiä eikä viisi metriä. Matematiikka on tärkeä. Ilman matematiikkaa ei ole elämää eikä rakennuksia, ei lounaaksi ruokaa eikä sitä eikä tätä. Onneksi minun ei tarvitse, huokaan mielessäni. Onneksi minun ei tarvitse, koska en osaa. Laskimen tuloksen tarkistan kynällä ja paperilla. Pienimpiin tehtäviin käytän sormiani. Matematiikka on viisaitten heiniä.
Sitten eräänä syksyisenä päivänä elämääni pujahtaa valtakunnan virallinen matikkatäti Alli. Hän haastaa minut kirjoittamaan lastenkirjan matematiikasta. Hän ei ymmärrä, että tehtävä on kaiken todennäköisyyden, kaiken tilastotieteen ja kaiken mahdollisen laskuopin perusteella mahdoton. Perheenjäsenet purskahtavat nauruun, siskot pyörittävät päätään, ystävät virnistelevät. Kaikki toteavat, että ei ikinä. Ei koskaan. Ei milloinkaan. Minä itse sanon, etten minä osaa.
Mutta matematiikka ei anna yön ei päivän rauhaa. Matikkatäti lähettelee aineistoa. Ei anna unohtaa. Tarina ottaa vallat. Se antaa yhdeksi päähenkilöksi matematiikan. Minä en mahda mitään. Tutkin lähteitä. Luen tehtäviä. Tarkistan käsitteitä ja ilmauksia. Luen ja jotakin opin, vaikka minun matematiikkani on satua.
Kutsusta kirmaan Keminmaan Luma-päivän vieraaksi kuin vasikka kesälaitumelle. Olen ilosanoman tuoja, valaistunut, vastaherännyt. Olen kuin rakastunut koulutyttö. Odotus kohtaamisesta saa polvet notkahtamaan. Olen sekaisin. Muistutan raha-automaattien turvakoodeista, vihjaan pikavippien korkoansoihin. Näytän aanelosen kokoista piin symbolia ja yllytän opettelemaan sen desimaaleja ihan vain aivojen treenaamiseksi. Kehotan kertaamaan kertotaulua. Saarnaan laskimen petollisuudesta, jolloin yksi vikapainallus voi saada aikaan katastrofin. Paasaan prosenttilaskuista. Painotan päässälaskua. Houkuttelen harmaat aivosolut töihin ja pakotan päättelykyvyn takaisin kunniapaikalleen.
Ajattelen tyttölyseon rehtoria ja opettajia sekä matematiikasta innostuneita koulutovereitani. Kaikki viisaita ja rohkeita ihmisiä, jotka tiesivät, että matematiikka kuuluu kaikille, myös naisille ja kieltenopettajille. Kirjoitin sadun ja pääsin stigmasta. Syntyi tarina Ansku ja Armas ynnä matikkatäti. Olen iloinen ja ihmeissäni. Enää en sano hyvästejä matematiikalle. Vilkutan iloisesti ja toivon, että jostakin nurkan takaa jonakin päivänä eteeni putkahtaa vanha tuttu, jota en enää pelkää.
———————————————————–
Ritva Kokkolan uusin lastenkirja Ansku ja Armas ynnä matikkatäti julkistettiin Kemissä maanantaina 29.4.2013. Julkistamistilaisuudesta kerrotaan Pohjolan Sanomien artikkelissa.
Lisätietoa Ritva Kokkolasta ja hänen tuotannostaan löytyy esimerkiksi Kirjasampo.fi-sivustolta hakusanoilla Ritva Kokkola.
Ansku ja Armas ynnä matikkatäti -kirja on saatavilla mm. seuraavista verkkokaupoista Nordbooks, Adlibris, CDON.COM ja Suomalainen.com sekä kirjastoista.
Matematiikka-asenteista: http://www.luma.fi/artikkelit/2238/onnistumisen-mahdollisuuksia-matematiikan-opetukseen?commented=1#c001532
Alli Huovinen | tiistaina 17. syyskuuta klo 16:09 #”Ja se kissa! on kertomus Varpusista ja heidän naapureistaan. Lähellä asuvat mm. Pupulat ja Kissalan perhe. Vuodenaikojen vaihtelu rytmittää elämää. Tarinassa on jännitystä ja vaaratilanteita. Vanhemmat huokailevat ja pelkäävät poikastensa puolesta. Lopulta Varpuset, Pupulat ja Kissalan perhe pääsevät ennakkoluuloistaan ja peloistaan, kun huolehtivat toistensakin lapsista.
Kyllä maailmaan kakaroita mahtuu: erilaisia, erivärisiä ja niitäkin, joitten väri vaihtuu. Teos sopii vanhemmille ja isovanhemmille, tädeille, sedille, enoille, kaikille aikuisille sekä lapsille. Pienimmät otetaan syliin tai viereen ja heille luetaan. Joskus isommatkin haluavat istua sylissä ja kuunnella.”
http://www.suomalainen.com/lasten-ja-nuortenkirjat/lasten-kuvakirjat/ja-se-kissa-sku-p9789526643892
Alli Huovinen | torstaina 8. toukokuuta klo 07:07 #Kirjasta tulossa toinen painos.
Hannu Korhosen arvio Dimensiossa:
Alli | keskiviikkona 29. lokakuuta klo 21:09 #http://www.maol.fi/fileadmin/users/EDimensio/2013/Kirjallisuutta/Matikkataeti.pdf
Ansku ja Armas ynnä matikkatäti -kirjasta on ilmestynyt toinen, pehmeäkantinen painos.
Alli | torstaina 6. marraskuuta klo 14:43 #Huomasitko Yle-uutisten sivulta Nordean prosenttilaskututkimuksen?
Matikkatäti-kirjallekin olisi tehtävää, sillä siinä opetetaan murtolukuja ja prosenttilaskua. Sitä voisi lukea ja analysoida äidinkielen tunneilla, jolloin matematiikkapelko vähenisi.
”Hänen (Mannila) mukaansa prosenttilaskutaidot ovat osaltaan hukassa sen takia, että matematiikan opetukseen on tungettu liikaa opeteltavia asioita käytettävissä olevaan aikaan nähden.”
Entäpä, kun nyt matematiikan tunneista otetaan aikaa koodaukseen ja pelien pelaamiseen?
”Prosenttilaskutaidon heikentymiseen kiinnitettiin huomiota myös vuonna 2013 julkaistussa opetushallituksen laajassa selvityksessä.”
Olin syyskuun alussa 2013 OPH:ssa tuon tutkimuksen julkistamistilaisuudessa. Siellä silloinen opetusministeri Krista Kiuru piti pitkän palopuheen ja hehkutti kutsuvansa PELIYRITTÄJÄT kehittämään matematiikan opetusta. Media peesasi isoin otsikoin.
Ainakin murtolukujen, prosenttilaskujen, … opetusta pirstaloitiin spiraaliperiaatteella.
Minun kouluaikanani opetettiin esimerkiksi prosenttilasku korko-, liuos-, seoslaskuineen keskikoulun toisella luokalla (vastaa peruskoulun kuudetta). Ei niitä sen jälkeen opetettu muuten kuin käytettiin. Niihin käytettiin hyvin aikaa, jotta ymmärrettiin.
Lasteni ikäero on kaksi vuotta. Siitä huolimatta he laskivat samoja murtolukulaskuja, vanhempi pääsi pitemmälle. Voitaisiin käyttää aikaa ja opettaa murtolukujen laskutoimitukset heti kerralla kunnolla.
http://yle.fi/uutiset/prosenttilasku_saa_monen_aivot_solmuun__opettajat_kiire_pois_matikantunnilta/8355058
Nordean tutkimus ei yllättänyt. Tästä voisi keskustella.
Alli | tiistaina 6. lokakuuta klo 10:02 #”Miten kirjoitat matematiikan kielellä sanan piisata ( = riittää)?”
Vastaus löytyy kirjasta: https://www.facebook.com/143583699021157/photos/a.221432751236251.54871.143583699021157/968028746576644/?type=3&theater
Alli | lauantaina 10. lokakuuta klo 18:16 #”Minä pelkäsin matematiikkaa. Siksi Armas alkoi kirjoittaa juttua ja keksi juonen. Sen verran paljon minua harmittaa, että kun matikkatäti Alli halusi jatkaa, pä…ätin oitis ottaa kynän käteeni ja tällä kertaa minä kirjoitan tämän kirjan, vaikka se matematiikkaa käsitteleekin.”
http://verkkokauppa.mfka.fi/Ansku-ja-Armas-ynna-matikkatati
Alli Huovinen | perjantaina 29. huhtikuuta klo 10:33 #”Valtakunnan virallinen matikkatäti Alli esittelee Anskulle ja Armakselle salaperäisen tytön, josta tulee matematiikan lähettiläiden uusi jäsen.
Ryhmä päättää perustaa huvipuiston, koska joskus saa olla vähän hurlumhei, mutta kun osaa matematiikkaa, ei joudu suden suuhun eikä hukka peri. On vain otettava lusikka käteen ja mietittävä, mihin rahat riittävät.
Matematiikka on niin hauskaa, ettei kukaan malttaisi edes välitunnilla mennä kirkumaan vuoristoradalle, pelkäämään kummitusjunaan tai nauramaan vääristävien peilien saliin.
Lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi Ritva Kokkola on kirjoittanut rikosromaaneja, novelleja, runoja ja kolumneja.”
http://verkkokauppa.mfka.fi/epages/OVK.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/29062009-148111/Products/201650
Alli Huovinen | perjantaina 29. huhtikuuta klo 10:35 #Ritva Kokkola puhuu MAOL:n päivillä https://ouluma.fi/2016/06/maol-ryn-syyskoulutuspaivat-oulussa-1-2-10-2016/
Alli Huovinen | lauantaina 27. elokuuta klo 07:03 #Ritva Kokkola puhuu MAOL:n päivillä https://ouluma.fi/2016/06/maol-ryn-syyskoulutuspaivat-oulussa-1-2-10-2016/
Alli Huovinen | lauantaina 27. elokuuta klo 07:03 #Opettajat voivat tilata kouluillensa ilmaisen paperisen Solmun.
Lehdestä löytyy alle kouluikäisillekin sopiva Satu surullisesta numerosta (Ritva Kokkola). Kokkola kirjoitti sadun Oulun MAOL:n päiviä varten. Sopivaa lukemista koko perheelle!
http://matematiikkalehtisolmu.fi/2016/3/
Alli Huovinen | sunnuntaina 30. lokakuuta klo 14:40 #Tiivistelmä Ritva Kokkolan luennosta MAOL:n päivillä Oulussa 1.10.2016:
Alli Huovinen | sunnuntaina 30. lokakuuta klo 14:45 #https://ouluma.fi/wp-content/uploads/2016/10/TiivistelmaRitvaKokkola.pdf-.pdf