Kesäaurinko paahtaa ja Helsingissä on lämmin. Katselen kirkasta taivasta ja mieleen tulee vain, että keli on otollinen aurinkoenergialle. Insinöörit. Kirjoittelen siis hieman lisää projektista, josta kerroin talvella kolumnissa (http://ouluma.fi/2012/12/world-solar-challenge-ja-cuer/).
Aurinkoauto on saanut median huomion
Aurinkoautomme julkistettiin 5. heinäkuuta 2013 Millbrookin testiradalla median ja sponsoreiden läsnäollessa. Auto esiteltiin ensi kertaa kaikille avoimessa tapahtumassa London Science Museumissa. Molemmat tapahtumat herättivät Britanniassa kansallisen median huomion: automme on esiintynyt nyt jo yli sadassa artikkelissa.
Mylläkkä on ollut valtavaa ja auton testaaminen ja parantaminen viekin leijonanosan Cambridgeen kesäksi jääneiden opiskelijoiden ajasta. Itse huomaan olevani salaa iloinen Suomen rauhallisessa kesäilmapiirissä, vaikka toisaalta harmittelenkin etten voi täältä käsin auttaa projektin teknisessä kehityksessä.
Isossa projektissa on paljon työtä
Näin suuren projektin pyörittämisessä on toki muutakin tekemistä kuin pelkästään auton tekninen toteutus. Suuri osa tiimistä on teknisesti orientoituneita, mutta organisaation ihmisten, rahojen ja julkikuvan pyörittelyyn tarvitaan silti huomattava määrä ihmisiä. Ja koska olin tullessani avoin kaikille tehtäville, päädyin pääosin tekemään asioita, joiden tekijöistä tiimissä on ainainen pula: sähköinsinöörin työt ja organisaation hallinta ja rahanker(j)uu.
Siispä keväällä asensin tarmolla koneelleni CADin (Computer Aided Design) elektroniikan suunnitteluun ja luulin vain alkavani piirtelemään piirilevyjä samalla lailla kuin CAD-suunnittelun kurssilla teimme mekaanisten komponenttien kanssa. Ei tarvinnut kuitenkaan kuin saada ohjelma käyntiin kun jo huomasi, miten piirilevyjen suunnittelu ei olekaan vain komponenttipaikkojen ja niitä yhdistävien kupariviivojen piirtelyä. Tarkoitus olisi vielä tietää miten ja miksi se toimii. Cambridgessakaan ei sentään mitään yli-ihmisiä ole ja ensimmäisenä vuotena rakennetaan vain hyvä pohja vastaavalle suunnittelulle, joten ei niillä tiedoilla vielä omia piirejä rakennettu. Joten kevään ajan painin lähinnä sähköpuolen sponsoreiden kontaktihenkilönä ja pyrin varmistamaan CUER:lle lisää sponsoreita ja komponentteja.
Kevään viiden viikon luentotauon aikana kuitenkin pääsimme viimein myös työn touhuun suunnittelusta toteutukseen. Poljin loman aikana monen monituiset kerrat laitokselle juottamaan komponentteja piirilevyihin, testaamaan akustoa ja rakentamaan sähköjärjestelmää (kaapeleihin päitä, mekaanisia varmistuksia, kutistesukkaa ja vastaavia “normihommia”). Sain jopa rakentaa yhden piirilevyn ihan itse kun laturimme bittinopeus ei vastannut auton sisäisen väylän nopeutta (CAN-väylä). Siinäpä sitä olikin ensikertalaiselle selvittämistä, mutta sain kuin sainkin sen tehtyä ja myöhemmin suunnittelin saman levyn elektroniikka CAD-ohjelmalla ja se lähetettiin rakennettavaksi paikalliselle piirilevyjä valmistavalle yritykselle.
Arvokasta kokemusta
Kokemukset ja taidot, joita olen kuluneen vuoden aikana saanut kerättyä, tulisi normaalisti vastaan vasta työelämässä. Projektin myötä olen päässyt kokeilemaan, millaista sähkötekniikka ja elektoniikan suunnittelu todellisuudessa on.
CUER vie viikoista leijonanosan aikaa, mutta se antaa kyllä takaisin elintärkeänä kehityksenä työuraa varten. Jos on mahdollista ylimääräisiin projekteihin ja kerhoihin lähteä, niin se kyllä kannattaa. Lopussa kiitos seisoo.
Lisätietoja:
World Solar Challenge: http://www.worldsolarchallenge.org/
Cambridge University Eco Racing: http://www.cuer.co.uk/
