Aika harva taitaa pitää syksyä lempivuodenaikanaan. Lämpimien kesäkelien jäädessä muistoihin on kuitenkin hyvää aikaa pysähtyä hetkiseksi pohtimaan tulevia haasteita, oli kyseessä sitten koululainen tai vähän varttuneempi tieteenharjoittaja.
Yleensä opiskelijoiden uravalintoiin liittyvät vuosittaiset kohokohdat sijoittuvat kevääseen, oli kyse sitten kesätyön etsimisestä tai seuraavan syksyn opintoihin hakeutumisesta, tai monien osalta uuteen koulupaikkaan pyrkimisestä. Molemmissa on haasteensa, ja vaikka ei ehkä tulisi ajatelleeksi, niin molempien suhteen merkittäviä päätöksiä tehdään juuri syksyisin. Monelle työelämässäkin olevalle syksy on usein jos nyt ei muutosten aikaa niin ainakin saa aikaan mielihaluja pohtia onko oikealla uralla ja jos ei niin missä pitäisi olla. Melko moni kuitenkin jatkaa vanhoilla rutiineillaan vaivaamatta sen suuremmin päätään muutosten pohdinnalla. Onhan sitä pihan haravoimisessa ja lasten saamisessa tarhaan ja koulutielle ihan tarpeeksi tekemistä yhdelle syksylle.
Valinnan vaikeutta opintopaikkojen suhteen
Mutta esimerkkinä pari hyvää pointtia panostaa ajatustyöhön näin iltojen pimentyessä. Peruskoulun viimeistä vuottaan aloittelevien pitäisi jo nyt tietää suunnilleen minne seuraavana keväänä hakupaperinsa lähettää. Useamman kohdalla omat mahdollisuudet päästä haluttuun kouluun ja opintolinjalle paranevat merkittävästi jos arvosanat nousisivat pykälän, pari. Ne jotka suunnittelevat valmistuvansa kuluvana lukuvuotena ammattiin tai ylioppilaaksi on edessä samanlainen virstanpylväs – hakeutuako jatko-opintoihin vai töihin, ja jos toiseen niin mikä niistä lukuisista vaihtoehdoista olisi juuri itselle mieleisin ja mielekkäin? Harva tietää vielä peruskoulussa mitä haluaa tehdä, minä en tiedä vieläkään vaikka valkolakin saamisesta on jo 13 vuotta ja risat, ja DI tutkintokin tuli jo 2005! Päätin sitten jatkaa opintoja kun ne sentään sujuvat…
Tämä sama huoli on nyt myös monella muulla jotka kuluttavat takapuoliaan korkea-asteen oppilaitoksissa. Myös niillä joilla mielissä siintää insinöörin, ekonomin tai filosofian maisterin diplomi on edessään pohtiminen siitä mitä se sitten käytännössä merkitsee, minne ja mitä tekemään sillä koulutussisällöllä on mahdollista päästä? Lopullista vastausta kysymykseen ”Mitä sitten tulisi/kannattaisi opiskella?” ei taida löytyä. Monilla aloilla kannattavuus ja työvoiman kysyntä on syklistä samalla kun uusia aloja nousee ja vanhoja hiipuu. Oma mielenkiinto, osaaminen, kansainvälisyyteen sopeutuminen ja kielitaito ovat sikäli hyviä ohjeita omien mahdollisuuksien kartoitukseen että ne eivät ihan heti mene pois muodista tai ole riippuvaisia Euro-alueen taloudesta.
Työllistymisestä koulun jälkeen
Nykyään koulumaailma ja työssä käymisen realiteetit eivät ihan kaikilta osin kohtaa toisiaan ja lopulta aika harva on siinä onnellisessa asemassa että tietää tasan tarkkaan minne ja minkälaiseen työhön voi työllistyä. Näinä aikoina työtä kuin työtä voi pitää hyvänä suorituksena mutta tavoitteena lienee kuitenkin itselle mielekäs ja antoisa ura vaikka eläkeikään mennessä ehtisikin olla vielä monessa mukana. Useilla toisen- ja korkea-asteen koulutuksilla voi työllistyä hyvin monenlaiseen työhön ja lieneepä harvassa sellainen koulutus joka olisi tiukasti suunnattu putki juuri tiettyyn 30+ vuoden työrupeamaan. Lääkärit ja lakimiehetkin voivat omien koulutustensa puitteissa tehdä huomattavan paljon valintoja siitä minkälaista työtä tekevät.
Vanha sananlasku sanoo että jos ei työ maita niin ainahan voi ryhtyä opettajaksi. Tämä nyt ei ole koskaan pitänyt paikkaansa koska opettajan työ on tunnetusti kovaa puurtamista. Mutta monella on lopulta lukuisia vaihtoehtoja mistä valita. On erilaisia yrityksiä, ammattiliittoja, kouluja, opistoja, seurakuntia, säätiöitä, tutkimuskeskuksia, valtiota, kuntaa, kaupunkia ja sairaanhoitopiiriä, jotka kaikki työllistävät huomattavan määrän eri tavoin kouluttautuneita ihmisiä.
Systeemissä on se ongelma, etteivät työn kysyntä ja tarjonta aina kohtaa. Toisinaan kyse voi olla esimerkiksi maantieteestä – töitä on paikkakunnalla, jossa ei ole tekijää ja sinne on vaikea saada juuri halutunlaista työvoimaa, joskus osaamisen puutteesta (kokemus, tutkinto tai kelpoisuus), työn vaatimuksista (kielitaito, matkustusvalmius), tekijöiden elämäntilanteesta (lasten hoito, sairaus, yksinhuoltajuus…) tai järjestelmän kannustinloukusta jolloin voi olla taloudellisesti fiksumpaa olla ottamatta työtä vastaan. Moniin näihin ongelmiin on hankala keksiä sellaisia vastauksia ja parannuksia jotka oleellisesti parantaisivat tilannetta.
Tulevaisuuden aloja on mistä valita omansa
Työelämän ja uran problematiikan kiireetön tuumailu suhteessa omiin mielenkiinnon kohteisiin jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lienee parasta lääkettä mitä tähän vaivaan on tarjota. Vaihtoehdoista ei ole kuitenkaan pulaa, sillä maailmaan mahtuu monenlaista. Meillä Oulun yliopistollakin on tarjota opiskelijoille monenlaista lähestymiskulmaa tulevaisuuden ammatteihin. Kattavampi listaus löytyy Oulu yliopiston verkkosivuilta mutta opetusta ja ajankohtaista tutkimusta on tekniikassa ja luonnontieteissä meneillään mm.
- internet-tutkimuksen saralla,
Apu(j)a ura- ja koulutusvalintoihin
Oulun yliopiston LUMA-keskus OuLUMA kantaa kortensa tähän kekoon ja auttaa nuoria, ja vanhempiakin koululaisia pohtimaan erilaisia uramahdollisuuksia. ABI-päivät on yksi hyvä tapa tutustua yliopiston tarjoamiin opiskelumahdollisuuksiin. Viime vuonna parilla opintotiskillä oli mukana myös yritysedustajia kertomassa mitä heille kyseiseltä alalta palkatut henkilöt tekevät työkseen ja mitkä ovat sektorin työllisyysnäkymät. Yritysten mukaan tulo sai posivtiivisen vastaanoton ja toimintaa laajennetaan 2013. Kaikki yliopiston koulutustarjonnasta kiinnostuneet siis Linnanmaalle 13.–14.11.2013!
Toinen tapa, jolla OuLUMA-keskus yrittää rakentaa siltaa koulutuksen ja työelämän välille, on koota eri toimialoilla toimivista yrityksistä pieni esittelysivusto. Toivomme että siellä voisi tulevaisuudessa tutustua helposti erilaisiin työmahdollisuuksiin ja saada ahaa-elämyksiä siitä minkälaisia urapolkuja yrityksissä työskentelevillä on. Kaikki varmasti tietävät, että Nokia tekee puhelimia, Stora Enso paperia, Talvivaara metalleja ja että kaikissa näissä työskentelee jonkinlaisia tylsiä insinöörejä. Toivottavasti portaalimme avautuessaan 2014 osoittaa kävijöilleen totuus on tässäkin asiassa hieman stereotypioita monimuotoisempaa!
Uravalinnoista ei kannata ahdistua vaan tutustua ajan kanssa vaihtoehtojen runsauteen ja antaa itsellensä luvan olla utelias ja lupa kiinnostua uusista asioista. Työ määrittää ihmisiä nykyään vähän liiankin kanssa eikä huonompina aikoina uskalleta jahdata unelmia vaan haetaan vakautta ja varmuutta. Toisille oma ammatti on tiedossa nuoresta saakka, monet harhailevat aikansa hommasta toiseen ennen kuin löytävät oman juttunsa. Henkilökohtaisista valinnoista huolimatta maailma muuttuu vinhaa vauhtia ja ihmisten mieltymykset siinä samalla. Ehkä kaikkien olisi toisinaan hyvä pysähtyä pohtimaan omaa tilannettaan. Syksy antaa siihen hyvät puitteet ja viileät illat ovat nekin aika mukavia!
